Koulutammeko tukea tarvitsevista nuorista vahvoja vai rikkinäisiä aikuisia?

Monenlaiset tukitoimet tai niiden puute eri koulutusasteilla puhututtavat jatkuvasti. Säästöt ja koulutusleikkaukset ovat esillä monin tavoin. Saan itsekin paljon viestejä huolestuneilta vanhemmilta ja opettajilta, että tukiresurssit ovat usein liian vähäiset. Moni aikuinen on huolissaan siitä mihin riittämätön tuki johtaa pidemmällä tähtäimellä, nuoren aikuistuessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL tutkii tällä hetkellä syntymäkohortteja 1987 ja 1997. Ikäluokkia, jotka ovat tällä hetkellä 31 ja 21 vuotiaita. Ensimmäistä kertaa on saatu paljon tietoa koko ikäluokasta, n. 120 000 nuoresta.

Nuorista on tullut esille jo mielenkiintoisia näkökulmia. Osa tiedosta on mielestäni senkaltaista mihin meidän tulisi puuttua ja ottaa opiksemme ennen nuoren aikuistumista nykyistä vahvemmin. Seuraavassa muutama ote tutkimuksesta.

Miten nuoremme voivat psyykkisesti?

THL:n tutkimuksen mukaan vuonna 1987 syntyneistä tytöistä 10 % ja pojista 6% oli saanut psykiatrisen diagnoosin. Kun verrataan ikäluokkaa kymmenen vuotta nuorempiin, vuonna 1997 syntyneistä samaiset luvut olivat nousseet, tytöistä jo 15 % ja pojista 9 % on saanut psykiatrisen diagnoosin 12–18-vuotiaina. Näiden lisäksi on toki osa nuorista jotka voivat todella huonosti, mutteivat he ole minkään palvelun tai hoidon piirissä. Heillä ei siten ole diagnoosiakaan. Koulun kannalta toki ei diagnoosia edes tarvita. Oppimisen ja koulunkäynnin tukeen lakisääteinen peruste on tuen tarve, lääketieteellistä luokittelua, diagnoosia, ei tukeen tarvita koulussa.

Tutkimuksesta myös selviää, että vuonna 1987 Suomessa syntyneistä melkein joka kolmas oli 25 vuoden ikään mennessä saanut psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiinsa. Naisia näistä oli hieman miehiä enemmän. Lääkityksissä oli esimerkiksi masennuslääkkeitä, unilääkkeitä, stimulantteja ja psykoosilääkkeitä. Masennuslääkitystä oli 22% kohortin naisista ja 17% miehistä. On toki hyvä, että apua on saatu moninaisiin oireisiin. Tämä kuitenkin kertoo myös moninaisesti tuen tarpeesta jokaisessa nuoren ympäristössä, kodissa ja koulussa. Saavatko nuoret riittävästi ja riittävän varhain tarvitsemaansa tukea ja apua?

Entä koulutus?

Koulupudokkaita eli ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa oli noin 14 % vuoden 1987 ikäluokasta. Neljätoista prosenttia! Vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevista nuorista 53 % oli ollut mielenterveysongelmia. Yleisestikin tutkimuksessa korostetaan huomattavaksi runsaasti vyyhtiytyvää problematiikkaa. Tämän tiedämme jo monista aiemmistakin tutkimuksista. Kun tuen tarvetta on paljon, on ensisijaista, että tuen tarve kartoitetaan laajasti. Tuen tulee toteutua myös paperille dokumentoinnin lisäksi käytännössä. Tukitoimiin liittyy myös kokonaisvaltainen nuoren perheen tukeminen, kouluun ja opiskeluun tarvittavat tukitoimet, työhön ja monenlaisiin koulutussopimus- ja harjoittelujaksoihin tarvittavat tukitoimet. Osa nuorista tarvitsee tukea myös vapaa-ajalla. Tuki voi mahdollistaa esimerkiksi nuoren harrastuksen.

Tämänkin tutkimuksen mukaan vanhempien alhainen koulutustaso lisää riskiä nuoren matalaan kouluttautumiseen ja edelleen toimeentulotukiasiakkuuteen nuoruudessa. Osa nuorista voi saada myös kotoa mallin, ettei koulutus ole tärkeätä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet heidän vanhempien kouluvuosista ja nyt yhä useampi nuori putoaa myös työelämästä mikäli ei ole koulutusta. Jokaiselle nuorelle tulee siis saada tietoa kuinka merkittävää laadukas koulutus ja sen jälkeen työelämään siirtyminen ja siellä pysyminen on. Meidän tulee ajatella tukea jatkumona lapsuudesta nuoruuteen ja aikuisuuteen. Tuen tuleekin olla riittävän pitkäkestoista.

Tutkimuksen mukaan työkyvyttömyyseläkettä saaneiden nuorten osuus on kasvanut viime vuosina tasaisesti. Suurin syy nuorten työkyvyttömyyseläkkeille ovat mielenterveyshäiriöt. Suunta on huolestuttava, sillä muissa ikäryhmissä mielenterveyshäiriöt johtavat aiempaa harvemman työkyvyttömyyseläkkeelle. Voisimmeko auttaa myös näitä nuoria jo aiemmin ja tiiviimmin, että he voisivat edes osa-aikaisesti työllistyä eläkkeen sijaan?

Myös pidemmälle opiskelevien, korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa etenkin masennus- ja ahdistuneisuushäiriödiagnoosien määrät ovat nousseet nuorilla viime vuosina. Samoin lukio-opiskelijoiden uupumusta on tuotu julki viime aikoina yhä ponnekkaammin. Vaikka suuri osa nuoristamme onneksi voi hyvin, meillä on yhä enemmän huonosti voivia nuoria. On masennusta, ahdistusta, uupumusta ja monia toimintakyvyn rajoitteita. Muistakaammekin, että yhteiskuntamme on juuri niin hyvä kuin miten se kohtelee heikoimmilla olevia kansalaisiaan.

Tukiresurssit kuntoon!

Viimeistään nyt myös tutkimusperustaisesti tulisi yhä aiemmin ja yhä enemmän resursoida lapsiimme ja nuoriimme. Suomessa tulee saada selkeästi poliittisia päätöksiä tukemisen lisäresursseihin ja rahoitukseen kasvatuksen ja koulutuksen kaikilla asteilla. Koulutusleikkauksista tulemme luultavasti maksamaan vielä kovan hinnan yhä heikommilla olevien nuorten putoamisten myötä. Meillä on koulupudokkaita ja huonosti voivia nuoria jo nyt aivan liikaa. Voimme vain aavistella mitä veronmaksajille maksaa saada heidät takaisin veronmaksajiksi ja psyykeeltään ehjiksi aikuisiksi. Se maksaa varmasti vähintään koulutusleikkausten hinnan. Lyhennetään peittoa toisesta päästä ja lisätään toiseen päähän..

Uuden soten myötä on myös tärkeätä saada nuorille riittävästi matalan kynnyksen palveluja. Nämä nuoret eivät voi kuunnella eioota, eivätkä jonottaa pitkissä hoitojonoissa ilman, että heidän tilanteensa heikkenee. On lisättävä konkreettisia tuki- ja hoitoresursseja kautta linjan monenlaisiin kasvatus-, koulutus-, kuntoutus-, tuki- ja hoitopalveluihin. Aikuisten tehtävänä on auttaa, hoitaa ja tukea varhaisessa vaiheessa monin tavoin.

Vahvuusperusteiset monialaiset ja riittävän pitkäaikaiset tukitoimet suojelevat myös nuoren psyykkistä kehitystä vahvistaen nuoren itsetuntoa ja minäkuvaa. Jokaisen nuoren tulee tietää missä hän on hyvä, miten hän voi käyttää persoonaansa ja osaamistaan edukseen niin koulutuksessa, työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Nuoret ovat mahtava, meidän aikuisten tulee nähdä nuorissa upea innostuneisuuden ja osaamisen puoli. Rakennetaan jokainen lapsi ja nuori vahvaksi aikuiseksi!

Lopuksi

Olen kirjoittamassa kollegani KT Eliisa Leskisenojan kanssa kirjaa nuoruudesta ja nuoren vahvistamisesta. Tuomme tietoisuuteen myös Suomeen ulkomailla paljon tutkitun nuorten myönteisen kehityksen teorian ja siihen käytännön monenlaiset harjoitteet nuorten kanssa toimiville aikuisille. Harjoitteita voi käyttää niin koulussa, harrastuksissa, kotona, lastensuojelussa,  nuorisotoimessa,  työvalmennuksessa kuin järjestökentälläkin – joka paikassa missä nuoria on. Tästä kuulette lisää pian. Olemme perustaneet Eliisan kanssa aiheen ympärille Facebook-sivun. Löydät sen täältä. Kirjan myötä meillä on myös konkreettien harjoitteiden pilotti käynnissä yläkoulussa ja lukiossa. Voit lukea siitä lisää täältä.

Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *