Koulutammeko tukea tarvitsevista nuorista vahvoja vai rikkinäisiä aikuisia?

Monenlaiset tukitoimet tai niiden puute eri koulutusasteilla puhututtavat jatkuvasti. Säästöt ja koulutusleikkaukset ovat esillä monin tavoin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL tutkii tällä hetkellä syntymäkohortteja 1987 ja 1997. Ikäluokkia, jotka ovat tällä hetkellä 31 ja 21 vuotiaita. Ensimmäistä kertaa on saatu paljon tietoa koko ikäluokasta, n. 120 000 nuoresta.

Nuorista on tullut esille jo mielenkiintoisia näkökulmia. Osa tiedosta on mielestäni senkaltaista mihin meidän tulisi puuttua ja ottaa opiksemme ennen nuoren aikuistumista nykyistä vahvemmin. Seuraavassa muutama ote tutkimuksesta.

Miten nuoremme voivat psyykkisesti?

THL:n tutkimuksen mukaan vuonna 1987 syntyneistä tytöistä 10 % ja pojista 6% oli saanut psykiatrisen diagnoosin. Kun verrataan ikäluokkaa kymmenen vuotta nuorempiin, vuonna 1997 syntyneistä samaiset luvut olivat nousseet, tytöistä jo 15 % ja pojista 9 % on saanut psykiatrisen diagnoosin 12–18-vuotiaina. Näiden lisäksi on toki osa nuorista jotka voivat todella huonosti, mutteivat he ole minkään palvelun tai hoidon piirissä. Heillä ei siten ole diagnoosiakaan.

Tutkimuksesta myös selviää, että vuonna 1987 Suomessa syntyneistä melkein joka kolmas oli 25 vuoden ikään mennessä saanut psykiatrista erikoissairaanhoitoa tai lääkitystä mielenterveysongelmiinsa. Naisia näistä oli hieman miehiä enemmän. Lääkityksissä oli esimerkiksi masennuslääkkeitä, unilääkkeitä, stimulantteja ja psykoosilääkkeitä. Masennuslääkitystä oli 22% kohortin naisista ja 17% miehistä. On toki hyvä, että apua on saatu moninaisiin oireisiin. Tämä kuitenkin kertoo myös moninaisesti tuen tarpeesta jokaisessa nuoren ympäristössä, kodissa ja koulussa. Saavatko nuoret riittävästi apua?

Entä koulutus?

Koulupudokkaita eli ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa oli noin 14 % vuoden 1987 ikäluokasta. Neljätoista prosenttia!! Vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevista nuorista 53 % oli ollut mielenterveysongelmia. Yleisestikin tutkimuksessa korostetaan huomattavaksi runsaasti vyyhtiytyvää problematiikkaa. Kun tuen tarvetta on paljon, on ensisijaista, että tuen tarve kartoitetaan laajasti ja tuki toteutuu myös paperille kirjoitetun lisäksi käytännössä. Tukitoimiin liittyy myös kokonaisvaltainen nuoren perheen tuki, kouluun ja opiskeluun tarvittavat tukitoimet, työhön ja työssäoppimisjaksoihin tarvittavat tukitoimet ja myös vapaa-ajan tuki.

Tämänkin tutkimuksen mukaan vanhempien alhainen koulutustaso lisää riskiä nuoren matalaan kouluttautumiseen ja edelleen toimeentulotukiasiakkuuteen nuoruudessa. Osa nuorista voi saada myös kotoa mallin, ettei koulutus ole tärkeätä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet heidän vanhempien kouluvuosista ja nyt yhä useampi nuori putoaa myös työelämästä mikäli ei ole koulutusta. Jokaiselle nuorelle tulee siis saada tietoa kuinka merkittävää laadukas koulutus ja sen jälkeen työelämään siirtyminen ja siellä pysyminen on.

Tutkimuksen mukaan työkyvyttömyyseläkettä saaneiden nuorten osuus on kasvanut viime vuosina tasaisesti. Suurin syy nuorten työkyvyttömyyseläkkeille ovat mielenterveyshäiriöt. Suunta on huolestuttava, sillä muissa ikäryhmissä mielenterveyshäiriöt johtavat aiempaa harvemman työkyvyttömyyseläkkeelle.

Myös pidemmälle opiskelevien, korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa etenkin masennus- ja ahdistuneisuushäiriödiagnoosien määrät ovat nousseet nuorilla viime vuosina. Samoin lukio-opiskelijoiden uupumusta on tuotu julki viime aikoina yhä ponnekkaammin. Vaikka suuri osa nuoristamme voi hyvin, meillä on yhä enemmän huonosti voivia nuoria, on masennusta, ahdistusta, uupumusta ja monia toimintakyvyn rajoitteita. Yhteiskunta on juuri niin hyvä kuin miten se kohtelee heikoimmilla olevia kansalaisiaan.

Tukiresurssit kuntoon!

Viimeistään nyt myös tutkimusperustaisesti tulisi yhä aiemmin ja yhä enemmän resursoida lapsiimme ja nuoriimme. Suomessa tulee saada selkeästi poliittisia päätöksiä lisäresursseihin ja rahoitukseen kasvatuksen ja koulutuksen kaikilla asteilla. Koulutusleikkauksista tulemme luultavasti maksamaan vielä kovan hinnan yhä heikommilla olevien nuorten putoamisten myötä. Meillä on pudokkaita ja huonosti voivia nuoria jo nyt aivan liikaa. Maksaa varmasti vähintään koulutusleikkausten hinnan saada heidät takaisin veronmaksajiksi ja psyykeeltään ehjiksi aikuisiksi.

Uuden sotesopan myötä on myös tärkeätä saada nuorille riittävästi matalan kynnyksen palveluja. Nämä nuoret eivät voi kuunnella eioota, eivätkä jonottaa pitkissä hoitojonoissa ilman, että heidän tilanteensa heikkenee. On lisättävä resursseja kautta linjan monenlaisiin kasvatus-, koulutus-, kuntoutus-, tuki- ja hoitopalveluihin. Aikuisten tehtävänä on auttaa, hoitaa ja tukea varhaisessa vaiheessa monin tavoin.

Vahvuusperusteiset tukitoimet suojelevat myös nuoren psyykkistä kehitystä vahvistaen nuoren itsetuntoa ja minäkuvaa. Jokaisen nuoren tulee tietää missä hän on hyvä, miten hän voi käyttää persoonaansa ja osaamistaan edukseen niin koulutuksessa, työelämässä kuin vapaa-ajallakin.

Rakennetaan lapsi ja nuori vahvaksi aikuiseksi!

Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *