Mihin ammatillista koulutusta viedään?

Eilen 16-vuotias nuorukaiseni oli mukanani Helsingissä. Minä tein töitä ja poika kierteli urheilukauppoja, kävimme yhdessä lounaalla. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta koulupäivänä, eikä varmasti viimeinen. Poikani olisi varmasti halunnut olla koulussa. Opetusta vaan ei ollut.

Poikani aloitti viime syksynä toisen asteen ammatilliset opinnot. Hän on erittäin tunnollinen opiskelija, ei ainuttakaan poissaolopäivää koulusta tai työssäoppimisjaksolta, josta sai myös kiitettävän arvioinnin. Motivaatiota siis valitsemalleen koulutukselle ja edelleen työtehtäville on. Jos vain sitä opiskelua tarjottaisiin jokaisena koulupäivänä.

Opiskelijan työjärjestys vanhemman ja koulutuksen asiantuntijan näkökulmasta?

Onneksi voin vanhempana seurata poikani koulunkäyntiä ja työjärjestystä wilmasta. Eiliselle koulupäivälle oli merkitty koulutuksenjärjestäjän toimesta poikani työjärjestykseen vain ruokailu. Tämän viikon perjantain kohdalla pojan lukujärjestyksessä lukee VAPAA, ensi viikon maanantaina pelkkä ruokailu, samoin ensi viikon torstaina ja perjantaina. Olen vanhempana ja myös koulutuksen asiantuntijana erittäin huolissani. Meillä on nuoret, jotka haluavat opiskella valitsemaansa ammattiin. He ovat peruskoulussa oppineet, että koulua käydään jokaisena koulupäivänä. Koulusta tulee myös läksyjä ja siellä on kokeita. Myös projektityöskentely on tuttua. Nyt kun he siirtyvät ammatilliselle toiselle asteelle, samaisille nuorille ei kuitenkaan järjestetä jokaisena koulupäivänä opetusta, ei edes itsenäistä sellaista, eikä tehtäviä.

Millaisen toimintamallin ammatillisesta koulutuksesta ja edelleen ammattiin valmistumisesta, työelämästä haluamme antaa näille nuorille? Haluammeko oikeasti ammattiin valmistuvia nuoria, jotka eivät ole saaneet perustietoja alastaan, mutta tutkintotodistus annetaan? En voi uskoa. Oma etiikkani ei sellaista kestäisi opettajana. Viime lukuvuonna kun olin itse ammattioppilaitoksen lehtorina, opiskelijat kysyivät minulta epäuskoisena miksi joinain koulupäivinä ei ole oppitunteja. He toki olettivat, että koulussa opiskellaan kunnes kesäloma alkaa. Fiksut nuoret.

Entä tilanne koulutuksen järjestäjän näkökulmasta?

Viime viikkoina olen saanut paljon yhteydenottoja sekä ammattioppilaitoksissa toimivilta eri alojen opettajilta, muulta henkilökunnalta että työssäoppimisjaksoja mahdollistavien työelämän edustajien tahoilta. Sanoma on molemmilla tahoilla yhteinen. Nuorille lisää opetusta, lisää pohjatietoa valitsemalleen ammattialalle. Nyt ollaan menossa alamäessä. Suunta tulisi nopeasti kääntää ja lisätä resursseja. Ohjaus ei ole sama kuin opetus ja ohjausta ei voi sysätä työelämän harteille.

Molemmilla tahoilla myös ihmetellään kuka kantaa vastuun siitä, että meiltä valmistuu nyt nuoria tällä opetusmäärällä ja taitotasolla ammattiin. Nuoret voisivat olla erinomaisia työtehtävissä, jos heidät vain opetettaisiin siihen. Itseoppimiseen kun kaikki nuoret eivät pysty ja mikäli lukujärjestyksessä on merkittynä koulun puolesta vain ruokailu, ei edes itsenäistä työskentelyä ja ohjausta ole koulutuksen järjestäjän puolelta suunniteltu.

Työnantajan näkökulma

Monella työpaikalla on kiirettä ja henkilöstövähennyksiä. Siellä ei ehditä opettamaan alusta pitäen ml. teoreettista perustaa käytännön työn rinnalle. Työelämän edustajat myös ovat sitä mieltä, että teoriaperusteet tulee opettaa oppilaitoksessa. Minulle on kerrottu viime aikoina tapauksia esimerkiksi ensihoidon opiskelijasta, jolla ei ollut tarvittavia pohjatietoja ambulanssissa työskentelyyn, sähköalan opiskelijasta, joka ei tuntenut peruskytkentöjä ja aiheutti merkittäviä vaaratilanteita työssäoppimisjaksolla sekä itselleen että muille työntekijöille, parturi-kampaajaopiskelijasta, joka ei tiennyt miten päin saksia pidetään kädessä ja hitsariopiskelijasta, jolla ei ollut pohjatietoja hitsauksesta.

Nuoria on turha moittia asiasta. He varmasti osaisivat nämäkin asiat paremmin, jos olisi resursseja ja nimenomaan lähitunteja opettaa heitä riittävästi ammattiin. He eivät voi osata, jos heitä ei opeteta. Meillä on myös ammatillisissa oppilaitoksissa arviolta 20-25% nuoria, joilla on oman toiminnan ohjauksen pulmia. He eivät pysty omatoimisesti harjoittelemaan tai etänä opiskelemaan. He tarvitsevat tiivistä ohjausta ja ”kädestäpitäen” opettamista myös koulutuksenjärjestäjän taholta. Etäopetus tai itsenäinen työskentely on heille sama kuin vapaapäivä. Näitä tunteja on turha laskea mukaan annettuun ohjaukseen tai opetukseen.

Omat kokemukset ammatillisesta koulutuksesta opiskelijana

Olen itse opiskellut aikanani kaksi toisen asteen ammatillista tutkintoa, SOTE-alalta ja ICT-alalta – ennen akateemisia opintojani ja työuraani. Muistan hyvin yo-pohjalla nämä kahden vuoden ammatilliset koulutukset. Päivät olivat aivan täynnä ammattiin liittyviä oppitunteja, teoriaa ja käytäntöä. Yleensä lukujärjestyksessä oli opetusta klo 8/9 – 15/16. Näiden lisäksi tuli kotitehtäviä ja tentteihin lukemista sekä projekteja vapaa-ajalle. Työssäoppimisjaksolla olin myös esim. talvilomalla. Opiskelu oli hyvin intensiivistä, mutta myös hyvin palkitsevaa. Opin alat hyvin ja työllistyin heti valmistuttuani. Kun nyt pohdin kokemuksiani opettajana toisen asteen koulutuksesta ja vanhempana näen poikani työjärjestystä, en voi kuin ihmetellä. Missä on perusteet tähän alasajoon? Emmekö tarvitse enää laadukkaita ammattilaisia, jotka saavat olla ylpeitä ammattitaidostaan?

Säästöt lukiokoulutuksessa?

Meillä kuuluu toiseen asteeseen myös lukiokoulutus. En ole kuullut siellä olevista vapaapäivistä, kirjattomista ja kokeettomista kursseista, ”hällä väliä” –meiningistä. Enemmänkin lukiokoulutuksessa on taas hehkutettu ylioppilasjuhlien kynnyksellä sitä, missä lukiossa saatiin enten laudatureita opiskelijoille. Mikä lukio on ranking-listan ykkönen tänä vuonna? Lukiosta lähdetään pääsääntöisesti jatko-opiskelemaan. Ammattikoulutuksesta lähdetään työelämään. Pohdin myös sitä miksi siis lukiokoulutusta tarjotaan lähituntien määrällä mitattuna enemmän kun se ei valmista ammattiin? Lukiokoulutukseen ei kohdistu samanlaisia miljoonien leikkauksia ja tuntikehyksen supistuksia kuin ammatillisen toisen asteen koulutukseen. Tasa-arvoista nuoriamme kohtaan?

Tasa-arvoa toisella asteella nuorille?

Itselläni on kaksi teini-ikäistä nuorta miestä. Toinen valitsi viime vuonna ammattikoulutuksen, toinen on nyt hakeutunut yhteen maan johtavista lukioista oppimistulosten perusteella. Molemmat pojat ovat minulle toki yhtä tärkeitä. Haluan molemmille mielekkään opiskelun toisella asteella, haluan heille jokaisena koulupäivänä laadukasta opetusta, mikä edelleen lisää motivaatiota poikien valitsemilleen aloille. Haluan nuorilleni työllistymisen opintojensa jälkeen. Näinhän me kaikki vanhemmat haluamme. Ikävä kyllä minulla on nyt jo tämän lukuvuoden perusteella ajatuksia, ettei tasa-arvo poikieni koulutusten välillä tule toteutumaan. Olen erittäin huolissani mihin ammatillista koulutusta nyt viedään. Kuka sitä vie? Millä ammattitaidolla? Olen keskustellut hyvin laajasti asiasta. Oppilaitoksissa työskentelevät opettajat, koulutuspäälliköt ja rehtorit levittelevät käsiään, eivät voi kuulemma vaikuttaa. 16-vuotiaat nuoretkaan eivät voi omaan opetusmääräänsä vaikuttaa. Kuka siis voi, kuka siunaa tämän järjestelmän kouluttomine päivineen?

Lopuksi

Jos tuntiresursseja ei saada lisättyä, eikä arvon päättäjämme ymmärrä missä jamassa ammatillinen koulutus alkaa olla, tehdään edes jotain. Muutetaan kolmen vuoden ammatillinen peruskoulutus kaksivuotiseksi koulutukseksi, jolloin koulua on viitenä päivänä viikossa 8 tuntia kerrallaan. Tarjotaan nuorille laadukasta opetusta ja ammattitaitoa – niin teoriaa kuin käytäntöäkin ja päästetään nuoret tämän jälkeen työelämään veronmaksajaksi kustantamaan osaltaan koulutusjärjestelmäämme. Tämä nykyinen koulutuksen tarjoajan opettama ”lorvailu” opetuksettomine koulupäivineen ei edistä millään tapaa nuorten ammattiosaamista eikä myöskään työllistymistä. Se vaikuttaa myös nuoren motivaatioon ja psyykeeseen.

Kuka uskaltaa tehdä ensimmäisen kokeilun?

Olen kirjoittanut aiemmin vastauksen Ammattikoululaisen äidille sekä ammattikoulutuksen nurkkaan ajamisesta.

Olen myös koonnut ammatilliseen koulutukseen pedagogisten tukitoimien paketin.

Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

5 thoughts on “Mihin ammatillista koulutusta viedään?

  • Mietin tuota ”teoria”-sanan käyttöä. Pitäisikö sitä korvata tietopuolisella osaamisella/taidoilla tai jollain muulla. Teoria ei on enää teoriaa kun se on oikeaksi todistettu vrt. mustat aukot jne.
    Teoriatunnit miellettään herkästi pulpettiteoriaksi (jota se ei tietenkään välttämättä ole).
    Opiskelijan tärkeimpiä taitoja tällä vuosituhannella ja tässä järjestelmässä lienee oppimaan opimmisen taidot. Joitakin opiskelijoita palvelee ”opettajajohtoiset pulppettiteoriat” mutta ei kuitenkaan kaikkia – ei välttämättä suurinta osaakaan. Opettajan tehtävänä on tarjota ohjattua oppimista kullekkin oman tarpeensa mukaan (niissä puitteissa, kun siihen on mahdollisuuksia). Minusta asiaa voisi tutkailla hiukan syvällisemmin tai ainakin useammasta näkökulmasta.

  • Olen seurannut 2.asteen ammatillista koulutusta opiskelijahuollon näkövinkkelistä jo lähes kymmenen vuotta. Opettajien joukossa on opiskelijoiden parasta ajattelevia ja heitä kannustavia ”raatajia”. Nämä opettajat saavat vähistä tuntimääristä huolimatta opiskelijan kukoistamaan ja ansaitsevat kaiken kiitoksen joka kevät Suvivirren aikaan.
    Valitettavasti opettajien joukossa on myös lisääntyvä määrä niitä opettajia, joiden vakiolauseisiin kuuluu ”kun ei ole resurssia”. Ei olla valmiita tekemään mitään ns. ”ylimääräistä”, jotta opiskelija saisi tarvitsemansa opetuksen. Nämä opettajat kävelevät euron kuvat silmissään ja hoitavat työnsä vain työnä. Tiedän aloja, joissa opiskelijat eivät viitsi tulla kouluun, koska joutuisivat istumaan tunteja työpajan lattialla kännykkää räpläten, sillä opettajat eivät opeta. Nämä opettajat ovat kahvitauolla, tupakalla tai rupattelevat keskenään näistä ”puuttuvista resursseista”. Nämä opettajat antavat opiskelijoille tehtävät paperilla ja häipyvät omiin touhuihinsa. En usko että kukaan peruskoulusta 2.asteelle tuleva lapsi ymmärtää esim. sähkökytkentää vain kokeilemalla ja paperista omatoimisesti lukemalla. Itsekään en siihen pystyisi.
    Meillä on paljon ns. hojksattuja opiskelijoita, mutta todellisuudessa koulu ottaa heistä vain paremmat rahat. Monilla aloilla erityisopetukseen tai tuettuihin opetusjärjestelyihin ei panosteta millään tavalla.
    Tämä on todellisuutta jota ei uskalleta ääneen sanoa, eikä nosteta kissaa pöydälle.

  • Poikani käy Raision ammattiopistoa toista vuotta, ja olen itsekin todella pettynyt opetuksen määrään ja laatuun. Opetusta on vähän toistakymmentä tuntia viikossa, ja osa arkipäivistä on ollut koko ajan vapaita. Mitään kotitehtäviä ei noille päiville ole vielä ollut. Useampana päivänä ollaan 2 tuntia koulussa, ja päivän ainoa kurssi voi olla liikuntaa, vaikka poikani opiskelee tekniikan alaa. Osalla opettajista tuntuu olevan motivaatio siihen vähäiseenkin opetukseen täysin kateissa. Ei ole harvinaista, että poikani on tullut kotiin koulusta todeten, ettei enää viitsinyt istuskella koulussa, kun opettaja katosi jo ajat sitten tunnilta, eikä antanut mitään itsenäistä tehtävää. Pakollisen työssäoppimispaikan onnistui ryhmästä saamaan tänä vuonna vain muutama, eikä siltikään koululta suostuttu tarjoamaan mitään apua paikan löytämiseksi. Työnantajat ovat lopen kyllästyneitä opettamaan ilmaiseksi oppilaita, kun perustiedot ja -taidotkin puuttuvat. Parinkymmenen aloittaneen ryhmä onkin supistunut yhden käden sormilla laskettavaan aktiiviseen oppilasjoukkoon. Näyttökokeissa heistäkin vain muutama pystyy näytön antamaan. Ihmetellä täytyy, kannattaako tällaista toimintaa ylipäänsä enää rahoittaa. RIP suomalainen ammattiosaaminen.

  • Kyllä mä nyt sanoisin että oikea osoite on tuolla hallituksen suunnalla, kun rahat on viety niin on viety. Tuo kuraattori on ilmeisesti sitä mieltä että meidän opettajien pitäisi tehdä tätä hommaa ilmatteeksi? Kyllä se on opettajakin palkkansa ansainnut. Tekstistä päätellen ainakin opettajien pitäisi tehdä ylimääräistä ja pitää tunteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *