Mistä apua ja tukea aikuistuvalle nuorelle ja aikuiselle?

Olen viime aikoina saanut taas huomattavan monia yhteydenottoja tukea tarvitsevilta aikuistuvilta ja aikuisilta henkilöiltä. Usea heistä on ollut hyvin väsynyt siihen, ettei tukea ole ammattilaisilta tarjolla opetus-, sosiaali-, eikä terveystoimessa ja kokevat sen elämää hankaloittavana asiana sekä koulussa, työpaikalla että vapaa-ajallakin. Yleensä näiden aikuisten pulmina ovat ADHD, aspergerin oireyhtymä (nyk. autisminkirjo) tai erilaiset oppimisvaikeudet.

Mihin minulta pyydetään apua?

Yleisin kysymys näiltä aikuisilta minulle on mistä löytää esimerkiksi ADHD:ta ymmärtävä aikuispuolen lääkäri. Osa henkilöistä on ollut edes jonkinlaisessa hoitosuhteessa nuorisopuolella, mutta aikuistuessa hoitosuhde on katkennut eikä uutta asiaa tuntevaa lääkäriä löydy. Osa ei ole päässyt tutkimuksiin asti koskaan ja on sinnitellyt monien epäonnistumistenkokemusten kera lapsuuden ja nuoruuden, ja nyt kokevat olevansa hyvin rikkinäisiä aikuisia, kaivaten monialaisia tukitoimia, hoitoa ja ymmärrystä.

Moni näistä ihmisistä on yrittänyt saada apua esimerkiksi lähimmästä terveyskeskuksesta, YTHS:stä tai työterveyslääkäriltä, liian usein turhaan. Osa on selittänyt asiaansa useammallakin lääkärille ja ovat hyvin turhautuneita kun itse kokevat tietävän esimerkiksi ADHD:sta enemmän kuin lääkärinsä. Osalle henkilöistä lääkärit sanovat suoraan etteivät tunne oireyhtymää eivätkä myös konsultoi tai ohjaa näitä henkilöitä eteenpäinkään. Minulta kysytään suoraan minkälainen on lääkärin yliopistokoulutus, kuinka paljon siellä käsitellään näitä asioita jne. Erityispedagogina en ole lääkärinkoulutukseen perehtynyt, mutta esimerkiksi aikuispsykiatriaan tai aikuisneurologiaan perehtyneet erikoislääkärit ovat kertoneet minulle, että peruslääkärikoulutuksessa aihetta vain sivutaan, jos sitäkään.

Lääkehoitoa ilman hoitosuhdetta?

Kuulen yhteydenotoissa kahdenlaista kokemusta. Kun henkilö kertoo oireistaan ja vaikeilta tuntuvista tilanteista tai osa-alueista elämässään, kuten toiminnaohjauksen tai keskittymisen hankaluudesta, lääkäri on käskenyt ottamaan itseään niskasta kiinni, on viitattu motivaatio-ongelmiin, vanhempien vääränlaiseen kasvatukseen jne. Myöskään toimintakyvyn alenemaa tai rajoituksia ei ole ymmärretty. Apua ei ole tullut.

Toiset taas kertovat kuinka lääkäri kirjoittaa lääkereseptin heti ensimmäisellä kerralla esimerkiksi masennuslääkkeisiin tai ADHD:hen käytettyihin lääkkeisiin ilman minkäänlaisia tutkimuksia ja ilman seurantaa. Henkilöt kokevat olevansa hyvin yksin näiden lääkkeiden kanssa. He kaipaavat myös muunlaista tukea kuin lääkkeitä kuten kuntoutusta, keskusteluapua, tukitoimia koulussa ja työpaikalla, tsempparia jne.

Tutkimuksessani lääkehoidosta

Myös väitöstutkimuksessani tämä lääkkeiden ”ylivalta” tuli selvästi ilmi. Kysyin tutkimuksessani ADHD-oireyhtymään terveystoimesta annettua hoitoa ja 77% vastaajista (140 suomalaista perhettä!) ilmoitti sen olevan vain ja pelkästään lääkkeitä. Näistä vastaajista 21 prosentilla ei ollut mihinkään hoitavaan tahoon lääkkeiden seurantaa tai hoitosuhdetta, vain pelkkä lääkemääräys. Tähän ryhmään kuului sekä lapsia, nuoria että aikuisia ADHD-lääkkeitä käyttäviä ihmisiä.

ADHD:n hoitoon käytetään keskushermostoon ym. vaikuttavia vahvojakin lääkkeitä, joilla voi olla merkittäviä sivuvaikutuksia ja sopimattomuutta. Lääkekombinaatiota voidaan joutua muuttamaan esimerkiksi lapsen tai nuoren kasvaessa (painosidonnaiset lääkkeet). On käsittämätöntä, että lääkkeiden käyttöä ei läheskään kaikilla ”lääkityillä” seurata terveydenhuollossa. Kenellä on vastuu jos jotain tapahtuu?

Entäpä toisen asteen ja korkea-asteen opinnot?

Heti toisena kysymyksenä kuulen useasti sen, miten voi saada tukea ja ymmärrystä opintoihin esimerkiksi toisella asteella tai korkeakoulussa. Osa henkilöistä on ehdotellutkin opettajalle monenlaisia opiskelutapoja ja kysellyt tuen perään, mutta kokevat ettei opettajilla ole erityispedagogista osaamista. Eikä varmasti olekaan. Erityispedagogiikkaa opiskelevat yliopistokoulutetut erityisopettajat. Se ei kuulu automaattisesti aineenopettajan, ammatillisen opettajan tai korkeakouluopettajan (pedagogisiin) opintoihin.

Myöskään opinto-ohjaajilla ei tunnu olevan riittävästi resursseja eikä erilaisia menetelmiä ohjata näitä aikuistuvia tai aikuisia opinnoissaan. Joissain oppilaitoksissa on opintopsykologeja, mutta resurssit ovat riittämättömät ja monesti opintopsykologikaan ei voi puuttua yksittäisten opettajien opetusmetodeihin. Tukea tarvitsevat aikuistuvat ja aikuiset kokevat olevansa hyvin yksin opinnoissaan niin ammatillisella puolella, lukiossa kuin korkeakouluissakin. Mihin heidät tulisi ohjata, jotta he saavat tutkintonsa valmiiksi ja työllistyisivät?

Minuun yhteyttä ottaneet henkilöt ovat olleet hyvin eri vaiheissa elämässään ja tilanteissaan. Osa on vasta siirtynyt toiselle asteelle ja havaitsevat tuen riittämättömyyden, peläten putoamistaan opinnoista. Osa on jo pudonnut opinnoistaan eivätkä edes suunnittele enää hakeutuvansa opiskelemaan tutkintoon epäonnistumisen kokemuksen jälkeen. Osalla on tutkinto, mutta kokevat etteivät pärjää työelämässä ja ovat työmarkkinoiden ulkopuolella. Osa on jo pitkäaikaisten pulmien myötä vakavassa negatiivisessa kehityskulussa, osa syrjäytyneenä.

Lopuksi

Sen lisäksi, että meillä on jokaisesta ikäluokasta noin 15% eli 10 000 nuorta, jotka eivät edes hakeudu toiselle asteelle, meillä on moninkertainen määrä ihmisiä, jotka ovat sieltä pudonneet tai jotka eivät ikinä pääse työelämään saakka, koska hoitoa ja tukitoimia on alueellisesti eriytyneesti tai kokonaan niin vaikeata saada.

Minulla on suuri huoli näistä henkilöistä. Kuka ja miten heidät nostaisi takaisin koulutukseen, työelämään ja tähän yhteiskuntaan veronmaksajiksi? Siinäpä kysymys.

Lähteet:

Aalto-yliopisto. (2016). Väitöstutkimus: Yhteishaussa epäonnistuminen on iso riski toisen asteen opinnoille. Saatavilla: http://www.aalto.fi/fi/current/news/2016-05-31/

Sandberg, E. (2016). ADHD perheessä. Opetus- sosiaali- ja terveystoimen tukimuodot ja niiden koettu vaikutus. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Kirjoittajalta

Erja Sandberg
Kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi.

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

 

Täältä voit lukea aiemmat kirjoitukseni Itä-Suomen yliopistotutkimuksesta toiselle asteelle hakeutuvien tukea tarvitsevien nuorien jatkumosta työelämään ja täältä tukea tarvitsevista aikuisista. Täällä aikuisen oma kokemus saada hoitoa ja tukea elämäänsä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *