Tukea tarvitsevien korkeakouluopiskelijoiden vahvuudet?

Keskustelemme paljon tukea tarvitsevista lapsista ja nuorista, monesti peruskouluikäisistä oppilaista. Miten tunnistaa, tukea ja ymmärtää koulun erilaisissa tilanteissa oppilasta? Millaista pedagogiikkaa käytetään? Onko sillä merkitystä?

On, pedagogiikalla on merkitystä. Esimerkiksi Mercer ym. (2011) toteavat opettajien tukitoimilla olevan merkitystä erityisesti oppilaisiin, joilla on riski epäonnistua opinnoissaan. Myös Hotulainen ym. (2014) ovat samoilla linjoilla: Opettamalla, tunnistamalla ja kehittämällä oppilaiden vahvuuksia voidaan ennaltaehkäistä ja välttää oireiden mukaista riskikäyttäytymistä. Erityisen tuen oppilaiden näkökulman vaihtotaito puutteista vahvuusperustaiseen opetukseen auttaa oppilasta arvostamaan itseään, ja luo paremman pohjan itsetunnolle, joka on merkittävä tekijä myös oppimiselle. Vahvuusperustainen yleisopetus ja erityisopetus, joka perustuu oppilaan vahvuuksien arvioinnille ja interventioiden rakentamiseen vahvuuksille, voi olla parasta tukea mitä ammatti-ihmiset voivat tarjota oppilaille.

Oma kiinnostuksenkohteeni, oppilaat joilla on merkittäviä tarkaamattomuuden, keskittymisen ja impulsiivisuuden problematiikkaa, toiminnanohjauksen hankaluutta ja sosiaalisen suhteiden heikkoutta, leimautumisvaaraakin, ovat todellisessa riskissä epäonnistua koulunkäynnissään ja opinnoissaan ja on tärkeätä huomioita millaista pedagogiikkaa heidän kanssaan käytetään.

Ilokseni jotkin perheistä kuvaavat tutkimuksessani (Sandberg 2016) vahvuusperustaista opetustapaa koulu-/opiskeluaikanaan. Aineistossa on kuvauksia perusopetuksen opettajista, jotka ovat painottaneet oppilaiden vahvuuksia, ja se kuvataan käänteentekeväksi tekijäksi alisuoriutumiselle, oppimiselle ja oppilaan itsetunnolle. Tunnistamalla ja kehittämällä oppilaiden vahvuuksia, niin kognitiivisia vahvuuksia kuin luonteenvahvuuksiakin, voidaan ennaltaehkäistä ja välttää oireiden mukaista riskikäyttäytymistä.

Tutkimusaineistossani (208 perhettä) on kansa- ja peruskoulua käyneitä informantteja kuudelta vuosikymmeneltä 1960-2014. Aineistossani kuvataan peruskoulun osalta, että oppilaiden hyviä ominaisuuksia, vahvoja luonteenpiirteitä ei juurikaan huomioida. Varsinkin aiemmilta vuosikymmeniltä tukea tarvitsevat oppilaat ovat kokeneet koulussa ’pelon pedagogiikkaa’, josta välttyäkseen oppilas on yrittänyt pitää ADHD-oireitaan opettajalta piilossa. He kokivat olevansa huonompia ja alemmalla tasolla kuin kanssaoppijansa, ja opettajan negatiivinen huomio vain ruokki tätä lisää.

Nyt jo aikuistuneet silloiset oppilaat kuvaavat opettajien negatiivisen käsityksen heistä oppijoina aiheuttaneen merkittävää huonommuuden tunnetta ja itsetunto-ongelmia pitkälle aikuisuuteen. Osa vastaajista ei ole päässyt tästä ylitse vielä aikuisenakaan, vaan kokevat itsensä edelleen huonommaksi. Tämä heijastuu niin opiskeluihin, työntekoon kuin vanhemmuuteenkin, yhteiskunnan kansalaisena olemiseen.

Entä aikuistuvat opiskelijat?

Olen ollut kiinnostunut myös näistä samaisista tukea tarvitsevista henkilöistä, mutta hieman myöhemmässä vaiheessa, peruskoulun jälkeen. Heitä, jotka ovat olleet myös korkea-asteen opiskelijoita. On kiintoisaa kuinka heidän opiskelunsa etenivät, tuettiinko heitä ja saivatko he esimerkiksi yliopistotutkintonsa valmiiksi samassa aikataulussa kuin tukea tarvitsemattomat opiskelijat. Näiden pohdintojen jälkeen tutkijana ja erityispedagogina minua toki kiinnostaa minkälaisilla ajatuksilla he ovat opiskelleet ja tunnistavatko samaiset opiskelijat omia vahvuusalueitaan. Minkälaiset vahvuudet ovat tukeneet korkeakouluopiskelua?

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön liittyvät keskustelut ja kirjallisuus ovat monesti negatiivisesti sävyttyneitä ja häiriötä kuvataan sen aiheuttamista puutteista, häiriöstä käsin. Problematiikkaan löytyy helposti ulkoisen käyttäytymisen ja toimintojen heikkoja osa-alueita, joihin on kiinnitetty huomiota. ADHD-oireiset henkilöt nähdään monesti ongelmallisempana ja heidän vahvuusalueet sivuutetaan. Moniproblematiikan takia on tarkoituksenmukaista katsoa ADHD-oireisia henkilöitä positiivisen psykologian näkökulmasta tukien heidän vahvuuksiaan ja itsetuntoaan. Positiivinen pedagogiikka vahvistaa ADHD-oireisten oppilaiden ja opiskelijoiden minäpystyvyyttä jonka vaikutuksesta on vahva tieteellinen näyttö akateemiseen motivaatioon, onnistumisen kokemuksiin, menestykseen sekä positiivisiin uskomuksiin.

Aiemman tutkimuksen mukaan sinnikkyys luonteenvahvuuksista korreloi vahvimmin opintomenestyksen kanssa. Arviointikyky, itsesäätely, oppimisen ilo ja harkitsevaisuus olivat myös vahvasti yhteydessä opintomenestyksen kanssa. Opiskelijat joilla oli korkea itsesäätelykyky, olivat Lounsburyn ym. tutkimuksen (2009) mukaan sinnikkäämpiä opinnoissaan saaden parempia tuloksia.

Duckworthin (2007) tutkimuksen mukaan taas koulutetummat henkilöt olivat sinnikkäämpiä kuin vähemmin koulutetut. Tarkempi analyysi osoitti, että valmistuneet yliopisto-opiskelijat olivat kaikkein sinnikkäimpiä. Arkikielessä sinnikkyys ja sisu ovat useasti synonyymejä. Lahti (2014) erottaa termit toisistaan toteamalla, sisu alkaa sieltä, missä sinnikkyys loppuu. Sisu on tahtotila, eteenpäin vievä voimavara. Vaikka tuntuisi että vaihtoehtoja ei enää ole eikä mitään ole tehtävissä, sisukkuus vie tässäkin tilanteessa eteenpäin.

Tutkimuksen kertomaa ADHD-diagnosoitujen korkeakouluopiskelijoiden vahvuuksista

Palataanpa oman tutkimukseni perheisiin ja etenkin ADHD-diagnosoituihin korkeakoulutettuihin henkilöihin, tunnistivatko he vahvuuksiaan? Kokivatko he vahvuuksillaan olevan merkitystä opiskeluissa ja niiden loppuunsaattamiseksi?

Korkeakouluopintojen kannalta tutkimuksessa nousi esille seitsemän luonteenvahvuutta, jotka koettiin opiskelun kannalta tärkeiksi yksilön ominaisuuksiksi. Sinnikkyys mainittiin useimmin monien käytännön esimerkkien kera. Lähes tasavahvana oli luovuus. Uteliaisuus, oppimisen ilo, näkökulmanottokyky ja innokkuus saivat myös huomattavasti mainintoja.

Petersonin ja Seligmanin (2004) jaottelun mukaan sinnikkyys ja innokkuus kuuluvat rohkeuden hyveeseen ja nämä vahvuudet nähdään emotionaalisena vahvuutena saavuttaa tavoitteita. Luovuus, uteliaisuus, oppimisen ilo ja näkökulmanottokyky kuuluvat taas viisauden ja tiedon hyveeseen, kognitiivisiin vahvuuksiin. Nämä vahvuudet tukevat tiedon hankintaan ja käyttöön liittyviä tekijöitä. ADHD-diagnosoitujen korkeakoulutettujen osalta tutkimuksessa korostuivat siis viisauden ja tiedon hyve sekä rohkeuden hyve. Sinnikkyyden ja innokkuuden ansioista ADHD-diagnosoidut henkilöt ovat päässeet tavoitteisiinsa, jopa läpi sen kuuluisan harmaan kiven, ja ovat suorittaneet korkeakoulututkintonsa oireistaan ja vastoinkäymisistä huolimatta. Henkilökohtaisten ominaisuuksien katsottiin olevan tekijöitä, jotka ovat vieneet eteenpäin mahdollisista ongelmista huolimatta. Vastauksissa korostui ADHD-oireisten henkilöiden vahvuuksina periksiantamattomuus ja sisukkuus, sinnikkyys ja sitkeys mennä eteenpäin.

Lopuksi

Tietoa henkilön vahvuusalueista voidaan käyttää hyväksi opiskeluissa ja myös opetustilanteissa. Vahvuuksien tiedostaminen voi vaikuttaa myönteisesti tukea tarvitsevan opiskelijan itsetuntoon ja se voimaannuttaa pääsemään tavoitteeseen.

Tukea tarvitsevien henkilöiden vahvuuksia pitäisi järjestelmällisesti yhteiskunnassa tukea. Kunnan strategiatasolla tulisi kääntää niin opetus-, sosiaali-, kuin terveystoimenkin alainen ADHD-oireisille suunnattu ongelmapuhe vahvuusperustaiseksi voimavarapuheeksi. Mikäli tukea tarvitsevan henkilön minäkäsitys ja itsetunto pysyvät hyvinä, hän kokee valtaistumista, mikä on tärkeätä henkilön vaikutusmahdollisuuden ja elämänhallinnan kokemuksissa ja se on koettu vaikuttavan positiivisesti selviytymiseen yhteiskunnassa.

Täältä voit lukea lisää minusta ja vahvuusajattelusta.

Lähteet:

Duckworth, A.L., Peterson, C., Matthews, M.D. & Kelly, D.R. (2007). Grit: perseverance and passion for long-term goals. Journal of personality and social psychology, 92 (6), pp.1087-101.

Hotulainen, R. & Lappalainen, K. (2009). Sosioekonominen tausta ja osa-aikaiseen erityisopetukseen osallistuminen selittämässä nuorten aikuisten vahvuuksia sekä koulutukseen ja työelämään sijoittumista. Kasvatus, 40(2), 131–145.

Lahti, E. (2014). Sisu – toiminnan tahtotila. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus.

Lounsbury, J., Fisher, L., Levy, J. & Welsh, D. (2009) An Investigation of Character Strengths in Relation to the Academic Success of College Students. Individual Differences Research, 2009, 7, 1, 52-69.

Mercer, S.H., Nellis, L.M., Martinez, R.S. & Kirk, M. (2011). Supporting the students most in need: Academic self-efficacy and perceived teacher support in relation to within-year academic growth. Journal of School Psychology, 49(3), p. 323-338.

Peterson, C. & Seligman, E. P. (2004). Character strenghts and virtues. A handbook and classification. Washington, DC: American Psychological Association. New York: Oxford University Press.

Sandberg, E. (2016). ADHD perheessä: Opetus-, sosiaali- ja terveystoimen tukimuodot ja niiden koettu vaikutus. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Suursalmi, T. (2015). ADHD ja korkea-asteen opinnot, mitkä tekijät tukevat ja motivoivat opinnoissa? Helsinki: Helsingin yliopisto.

Uusitalo-Malmivaara, L. (2014). Via-vahvuusmittari lasten ja nuorten luonteenvahvuuksien kartoitukseen. NMI-bulletin, 24(1). Niilo Mäki –säätiö.

VIA Institute on Character. (2016). https://www.viacharacter.org/.

omakuva1

Kirjoittajalta

Erja Sandberg

kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi.

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *