Varhaiskasvatuksen pedagogisten tukitoimien paketti

Tällä kertaa kirjoitan pienten lasten tukitoimista. Aiemmin olen koonnut alakoulun, yläkoulun ja ammatillisen toisen asteen tukipaketit.

Varhaiskasvatus perustana lapsen elämässä

Varhaiskasvatuksella on erittäin tärkeä tehtävä. Se on oltava laadukasta, riittävästi resursoitua ja koulutettujen ammattilaisten tuottamaa.

Tutkimusten perusteella tiedämme, että mitä aiemmin lapsi saadaan mukaan yhteiseen varhaiskasvatukseen, sitä enemmän voidaan vähentää mahdollista myöhempää syrjäytymisriskiä ja edelleen tukea lasta ja hänen perhettään. Tämä koskee toki kaikkia lapsia, mutta etenkin tukea tarvitsevia lapsia. Varhaiskasvatus voi siten olla myös lasta kuntouttavavaa.

Varhaislapsuuden pulmat ennustavat ongelmia myös lapsen myöhemmällä iällä, esimerkiksi peruskoulussa. Siten varhaiskasvatuksen tärkeä tehtävä on tunnistaa lapsen pulmat ja antaa heti varhaista tukea.

Jokaisessa lapsiryhmässä on nähtävissä tukea tarvitsevia lapsia. Tämän takia jokaisessa päiväkodissa tai muussa varhaiskasvatusta antavassa paikassa tulisi olla myös erityispedagogiikan koulutusta saaneita ammattilaisia kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajia tai erityislastentarhanopettajia.

Vahvuusperustainen varhaiskasvatus

Lapsen minäkuva ja itsetunto kehittyy vuosien aikana, ja jo varhaiskasvatusaikana lapsen käsityksellä itsestään, kyvystään ja lapsena olostaan on merkittävä. Lapsen vahvuuksien tunnistamisella ja palautteenannolla hyvistä asioista on tärkeä merkitys lapsen kehittyessä – lapsen käsityksestä itsestään.

Lapsen vahvaa itsetuntoa ja minäkuvaa tulee aktiivisesti ja jatkuvasti rakentaa koko varhaiskasvatuksen ajan. Erityisen tärkeätä tämä on tukea tarvitsevilla lapsilla, jotka monesti saavat päivittäistä kielteistä huomioita jo varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksessa voidaan luoda lapselle vahva itsetunto ja positiivinen kuva itsestään, kyvyistä ja osaamisesta.

Esimerkiksi tukitoimien viivyttely tai odottaminen on lapsen kehityksen kannalta hyvin haavoittavaa, sillä lapsi muodostaa käsityksen itsestään jo varhaisina vuosina. Käsitys on todettu hyvin pysyväksi vuosiksi eteenpäin.

Kirjallinen suunnitelma lapsen varhaiskasvatusajan tueksi

Varhaiskasvatuslain mukaan jokaiselle päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle on laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma (VASU) lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjattava tavoitteet lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevalla tavalla sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan lapsen tarvitseman tuen tarve, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen.

Lapsen mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon. Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan yhteistyössä henkilöstön ja lapsen vanhempien/huoltajien kanssa. Päiväkodissa pätevä lastentarhanopettaja vastaa VASUn laatimisesta.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen voivat osallistua lapsen kehitystä ja oppimista tukevat muut viranomaiset, asiantuntijat ja muut tarvittavat tahot. Esimerkiksi lapsella, joka käy terapiassa tai muussa kuntoutuksessa, voi olla hyödyllistä ja tarpeellista ottaa keskusteluun mukaan lapsen tunteva kuntoutuksen ammattilainen.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on arvioitava ja suunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodessa. Tätä useammin se on tarkistettava, jos lapsen tarpeet sitä edellyttävät.

Olennaista on siis tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä.

Seuraavassa on muutamia asioita, joista minulta usein kysytään varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja myös lasten huoltajien toimesta. Samaisista aihealueista pyydetään minulta myös paljon koulutusta.

Ympäristön järjestäminen ja aistiherkkyyksien huomiointi

Osa lapsista on hyvin häiriöherkkiä ja monenlaiset aistiärsykkeet haittaavat leikkejä ja muuta tekemisiä. Tiedämme esimerkiksi, että neuropsykiatrisia pulmia omaavat lapset ovat monesti aisteiltaan erilaisia. Ympäristö tulisikin järjestää siten, ettei ärsykkeitä ole liikaa. Osa lapsista myös reagoi vahvasti aisteillaan. Tämän takia esimerkiksi valaistuksella ja akustiikalla on merkitystä. Lapsen levottomuuden voivat aiheuttaa yliherkät aistit.

Osalla lapsista tuntoaisti on herkistynyt. Tämä voi näyttäytyä varhaiskasvatuksessa siten, että lapsi ei halua ”sotkea” käsiään esimerkiksi sormiväreihin, muovailuvahaan, veteen tai vaikka hiekkaan. Nämä materiaalit ja aineet tuntuvat lapsesta epämiellyttävänä ja se tulee ottaa tosissaan. Lapsi voi olla levoton tai ärtynyt vain sen takia, että hän aistii eri tavalla, ja se häiritsee muuta toimintaa varhaiskasvatuksessa. Lapsen tuntoaisti voi olla esimerkiksi ns. tuhatkertainen, jolloin pienikin kosketus tuntuu aivan erilaiselta.

Lapsi ei osaa itse kertoa aistitiedon erilaisuudesta, koska hänellä ei ole kokemusta muusta. Aistiherkkyys on synnynnäistä. Aikuisten tulee huomioida aisteihin liittyvät ärsykkeet ja tehdä ympäristöstä miellyttävä myös häiriöherkälle lapselle. Tutkimuksessani ADHD-oireisista henkilöistä aistiherkkyyksien huomioinnin tärkeys myös korostui.

On hyvä tiedostaa, että aisteihin perehtynyttä toimintaterapeuttia (SI-terapeutti) voi pyytää konsultoimaan päiväkotiin. SI-terapeutti voi katsoa tiloja ja materiaaleja aistien kannalta – antaen samalla hyviä vinkkejä varhaiskasvatuksen ammattilaisille.

Tärkeät tunnetaidot

Tunnetaidot ovat erittäin tärkeitä jo lapselle ja ne ovat eräänlainen selviytymiskeino arjen erilaisista tilanteista. Tunteet näkyvät ja tuntuvat lapsessa monella tasolla – kuten fyysisellä tasolla, sosiaalisella tasolla ja itseilmaisussa.

Tunnetaidot näkyvät varhaiskasvatuksessa erityisesti vuorovaikutustilanteissa. Esimerkiksi joillekin lapsille pettymys-tunne ja edelleen pettymyksensietokyky on kehittymättä. On tärkeätä harjoitella jo varhaiskasvatuksessa ettei aina voi olla ensimmäinen tai voittaa peliä/kilpailua. On opittava myös siihen, että joskus häviää ja silloin voi iloita kaverin puolesta. Pettymyksensietokyky on hyvä oppia ennen koulutien alkua.

Tunnetaitoja tulee opettaa jo varhaiskasvatuksessa esimerkiksi tunnepelien tai tunnekorttien sekä erilaisista tunnetiloista lasten kanssa keskustelun avulla. Lasten tulee osata tunnistaa ja huomioida sekä omia tunnetilojaan että kavereiden tunteita.

Sosiaaliset suhteet ja tilanteet

Joillekin lapsille sosiaaliset tilanteet ovat hankalia. Myös kaverisuhteet ja ryhmässä toimiminen voi olla vaikeita tai epämieluisia. On myös lapsia, jotka haluaisivat olla yksin.

Tiettyihin oireyhtymiin kuten autisminkirjon lapsille sosiaalisuus on hankalaa. Sosiaaliset pulmat kuuluvat myös diagnoosikriteereihin ja esimerkiksi lievän autisminkirjon (ent. Aspergerin oireyhtymä) oireiden omaavalle tai diagnoosin saaneille lapsille sosiaaliset tilanteet voivat tuntua painajaisilta ja myös tarpeettomilta. Tilanteeseen voi yhdistyä aistien kuormittuminen esimerkiksi ryhmän hälinän tai kavereiden kosketuksen myötä. Tällöin sosiaaliset tilanteet tuntuvat yhä vaikeammilta.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten tulee tunnistaa sosiaalisten tilanteiden vaikeudet ja tapauskohtaisesti pohtia mistä tämä kyseisellä lapsella aiheutuu. Onko kaverisuhteet hankalia esimerkiksi vaillinaisten tunnetaitojen myötä? Tuleeko lasten välillä väärinymmärryksiä? Kaipaako lapsi aikuisesta hankalien sosiaalisten tilanteiden sanoittajaksi? Kuormittuuko lapsi sosiaalisessa ympäristössä ja haluaa siksi vetäytyä ryhmästä? Jotkut lapset tarvitsevat myös aikuisen tukea kaverisuhteisiin ja esimerkiksi leikkiin mukaan pääsemiseen.

Varhaiskasvatuksessa on myös hyvä järjestää sellainen tila, jossa on mahdollisimman vähän aistiärsykkeitä ja levoton lapsi voidaan toisinaan ohjata sinne esimerkiksi puuhastelemaan yksin tai aikuisen kanssa. Osa lapsista tarvitsee aistikuorman purkua, jotta he kestävät päivän hälinän lapsiryhmässä.

Huoli lapsen käyttäytymisestä

Myös osa pienistä lapsista on jo aggressiivisia tai ainakin heidän käyttäytymisensä huolettaa varhaiskasvatuksen aikuisia. On hyvä muistaa, että lapsen aggressiivinen käyttäytyminen on aina opittua. Tämän takia siitä voidaan oppia myös pois antamalla lapselle erilaisia toimintamalleja.

Aggressiivisuus ilmenee herkästi lapsella, jolla on heikko kyky toimia ympäristönsä kanssa (esim. ADHD-oireiset lapset). Lapsen voi olla vaikeata sanoittaa tilanteita (esimerkiksi kielenkehityksen vaikeus/viivästyminen tai suppea sanavarasto).

Tällöin aggressiivinen käytös on ainoa toimintatapa, jonka avulla lapsi kokee osaavansa toimia tai selviytyä hankalasta tuntuvasta tilanteesta. Aikuisella on merkittävä tehtävä kasvattajana ohjata kohti toivottua toimintatapaa.

Aggressio on myös tunne, ei vielä teko. Monesti aggressiiviset lapset omaavat tunteiden säätelyn pulmia.

Keskittymisen pulmiin tukea

Osalle lapsista keskittyminen on hankalaa. Lapsen keskittymistä voidaan tukea myös varhaiskasvatuksessa monin keinoin.

Struktuurilla on iso merkitys lapsille, joilla on keskittymisen problematiikkaa. Myös lyhyisiin jaksoihin sijoittuva tekeminen (max 15min) ja motorisen liikkeen salliminen auttaa lasta keskittymään. Toimintaohjeet tulee olla selkeät ja kyhyet, VAIN yksi ohje kerrallaan. Ohjeet tulee myös antaa lapselle kohtisuoraan edestä katsekontakti huomioiden.

Usein samoilla lapsilla, joilla ilmenee keskittymisen pulmaa, on työmuistin heikkoutta ja toiminnanohjauksen hankaluutta. Nämä tulee huomioida varhaiskasvatuksessa.

Eskarissa näkyvissä oppimisen taidot ja pulmat

Tunnemme hyvin lapsen oppimisen perustan. Esimerkiksi laskemisen taustalla ovat lukujonotaidot (numeroiden luetteleminen) ja lukumäärien laskemisen taidot (esimerkiksi leluilla). Myös ns. pedagogisen kolmion ymmärtäminen (esimerkiksi kolme pikkuauton lukumäärä on sama kuin numerosymboli 3 ja kirjoitettu teksti kolme) alkaa jo esikoulussa ja jatkuu alkuopetukseen. Samoin lukemisen ja kirjoittamisen perusta on fonologiassa (äänteiden tunnistaminen ja kirjainten/tavujen ääntäminen). Hahmottaminen taasen näyttäytyy esimerkiksi värien ja muotojen tunnistamisessa (kolmio, neliö, ympyrä ym.) sekä rakentelussa (palapelit, legot, palikat ym.).

Näin ollen esikoulun lastentarhanopettajalla on vastuu tunnistaa oppimisen taustalla olevia asioita ja hän voi kirjata paljon lapsikohtaista tietoa koulua ja edelleen oppimista varten. Osaako lapsi esim. edellä mainitut asiat ikätasoisesti, vai onko jokin osa-alue hankalaa. Mikäli näissä taidoissa on pulmia tai tuen tarvetta, asia tulee kirjata ja toimittaa edelleen koulun tietoon jo ennen koulutien alkamista.

Esikoulusta tärkeä nivelvaihe kohti koulua

Varsinkin tukea tarvitsevilla lapsilla nivelpalaveri esikoulusta kouluun siirryttäessä on oleellinen ja perusteltu. Näin varmistetaan, että (erityis)lastentarhanopettaja, tuleva alkuopettaja tai erityisopettaja, lapsi ja lapsen huoltajat ovat tietoisia ja samaa mieltä senhetkisestä tilanteesta, lapsen vahvuuksista, tuen tarpeista ja mahdollisista tarpeellisista tukitoimista koulua varten.

Koulutie alkaa parhaimmalla mahdollisella tavalla kun asioista on keskusteltu etukäteen ja myös kirjalliset dokumentit siirtyvät lapsen mukana tulevaan kouluun. Näin mahdolliset tukitoimet voidaan käynnistää heti ensimmäisen luokan alkaessa.

Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi
ADHD-asiantuntija

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *