Hyväksytkö koulukiusaamisen?

Olin alkaneena lukuvuonna yläkoulun vanhempainillassa, jossa koulun rehtori ilmoitti kaikkien uusien seiskaluokkalaisten huoltajille, että kyseisestä koulusta ei sitten saada kiusaamista kitkettyä. Kouluissa on kuulemma aina kiusattu ja kiusataan vastakin. Tämäkin koulu on ns. KiVa-koulu, kiusaamisen vastainen koulu. Eräs huoltaja lähelläni kavahti välittömästi rehtorin sanoja. Hänen lastaan oli kiusattu alakoulun puolella. Tämä perhe odotti uutta koulua, jolloin saisi “aloittaa puhtaalta pöydältä”, kun alakoulun luokka hajaantui eri luokille useaan yläkouluun. Tämä huoltaja kysyi minulta, tarkoittiko rehtori sanoillaan myös kotien suuntaan, ettei kannata huolestua nuoren kiusaamisesta eikä ainakaan ilmoitella siitä koulun ammattilaisille. Vastausta tähän ei tullut selväksi tilaisuudessa.

Olen seurannut läheltä myös toisen KiVa-koulun kiusaamisenvastaista toimintaa. Heidän ratkaisunsa oli laittaa kiusatulle oppilaalle keltainen huomioliivi välitunneiksi. Perusteluna tälle ajatukselle oli, että liivin avulla välituntivalvoja voisi seurata paremmin kyseistä oppilasta. Kukaan pedagogeista ei ole tainnut ajatella moisen huomioliivin psyykkistä vaikutusta oppilaaseen ja myös toisiin oppilaisiin. En ymmärtänyt toimintaa silloin, enkä ymmärrä edelleenkään. Jos aikuiset eivät alakoulussa kykene puuttumaan kiusaamiseen, laittakoot huomioliivin tarkkailua varten mieluumin kiusaajalle, kuin kiusatulle.

Mikä KiVa?

Kiusaamisen vastainen koulu on Opetusministeriön rahoittama hanke koulukiusaamisen vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Se perustuu tutkimukseen, merkittävän tahon ollessa Turun yliopisto ja professori Christina Salmivalli.

Keitä kiusataan?

Kiusaaminen voi kohdistua kehen tahansa luokassa. Erilaiset vaatteet tai koulutarvikkeet, erilaiset ajatukset tai ominaispiirteet riittävät. Myös heikot sosiaaliset suhteet on todettu liittyvän kiusatuksi valikoitumiseen. Esimerkiksi asperger-oireisten (nyk. lievin autismin muoto) nuorten koulunkäynnin ongelmat eivät yleensä liity oppimiseen tai koulusuorituksiin, vaan heikkoihin sosiaalisiin taitoihin, jotka tekevät heistä helppoja kiusaamisen kohteita. Myös Touretten oireyhtymään kuuluu erilaisia hallitsemattomia motorisia tai vokaalisia ticsejä, kuten äännähdyksiä ja erilaisia liikkeitä, jotka voivat riittää kiusatuksi valikoitumiseen. Myös ”liian tavallisuus” voi aiheuttaa koulukiusaamisen.

Tutkimuksessani KiVa-koulua käyvä 5-luokkalainen tyttö kertoi myös tuoreita ja pitkäaikaisia koulukiusatun kokemuksiaan. Tyttöä oli kiusattu lähes koko alakoulun ajan koulun siihen tiukemmin puuttumatta. Yritystä oli ollut kiusaajan ja kiusatun väliseen asioiden selvittämiseen, mutta KiVa-kouluun kuuluva ns. luokkainterventio loisti poissaolollaan tässäkin KiVa-koulussa. Kiusaaminen oli vaikuttanut merkittävästi jo tytön itsetuntoon ja mielialaan. Tytön kanssa keskustellessa tuli toisaalta ammattilaisena paha olo hänen puolestaan, toisaalta häpeän tunteita omien kollegoiden “kädettömyyttä” kohtaan. Luokanopettaja on kuulemma ajoittain hyvin uupunut levottomaan luokkaansa ollen pitkillä sairaslomilla ja epäpätevät vaihtuvat sijaiset luotsaavat luokkaa miten taitavat. Ei kuulosta kovinkaan mukavalta oppilaan näkökannalta.

Kiusaaminen on aina riski

Kiusaaminen on kehityksellinen riskitekijä niin kiusatulle kuin kiusaajallekin. Jos kiusaaja saa jatkaa kiusaamista ilman, että siihen puututaan, on hänellä riski jatkaa aggressiivista ja toisia alistavaa käytöstä myöhemminkin, myös aikuisuudessa. Kiusatulle kiusaamisesta on myös pitkäaikaisia vaikutuksia. Psykososiaaliset ongelmat monesti jäävät,  heikko itsetunto, tiettyihin tilanteisiin tai henkilöihin liittyvät pelkotilat, ahdistuneisuutta, alakuloisuutta tai masennusta. Kiusatut kokevat myös ihmissuhdevaikeuksia ja heidän on vaikea luottaa toisiin ihmisiin myös aikuisena.

Vierailin yhden opiskelijaryhmäni, tulevien opetus- ja kasvatusalan ammattilaisten kanssa sairaalakoulussa. Siellä kiusaaminen otettiin myös esille. Kiusaaminen jollakin tapaa yhdistää sairaalakoulun oppilaita. Monilla sairaalakoulussa kouluaan käyvillä on kuulemma mittava ja pitkäaikainen taustahistoria kiusattuna omassa koulussaan. Kiusaaminen on jättänyt monia jälkiä oppilaisiin. Yhä enemmän yläkoululaisilla on ahdistuneisuutta, pelkotiloja, masennusta, viiltelyä ym. itsensävahingoittamista, pahan olon purkamista eri tavoin.

Puuttuminen monialaiseen kiusaamiseen?

Mitä sitoutuminen KiVa-koulun menetelmiin oikesti tarkoittaa? Onko se vain mukava lisä, termi koulun nettisivuilla ja vanhempainilloissa. Toteuttaako jokainen aikuinen, talonmiehestä pedagogiseen johtajaan, sitä koulussa järjestelmällisesti joka päivä? Toivottavasti. En ole ihan vakuuttunut asiasta mm. edellisten kokemusten saattelemana.

Olen itse vuosia opettanut KiVa-koulun toimintaperiaatteita ja kiusaamisen vastaista luokkainterventiota tuleville opetus- ja kasvatusalan ammattilaisille. Itse painotan AINA nollatoleranssia kiusaamisessa. Yksikin tapaus on liikaa, ja toisaalta se yksi tapaus voi olla vain jäävuoren huippu. Yhtä tapausta voi vastata sata tapausta tilanteessa, joita et opettajana tai kasvattajana näe. Tiedätko esim. mitä koululaiset kirjoittelevat luokkien WhatsApp –ryhmissä? Kiusaamista tapahtuu koulussa ja sen ulkopuolella, niin vapaa-ajan toiminnoissa kuin netissäkin. Myös tutkimukseni tyttö kertoi huomattavasta nettikiusaamisesta koulussa fyysisen kiusaamisen lisänä.

Jos jätät aikuisena puuttumatta yhteenkin kiusaamistilanteeseen, hyväksyt samalla kiusaamisen.

Lopuksi

Alussa mainitsemallani vanhempainillalla oli hyvä loppu. Luokanvalvoja nimittäin otti kopin ja rehtorin puheenvuoron jälkeen ilmoitti omassa luokassaan huoltajille, että hän aikoo puuttua jokaiseen kiusaamistapahtumaan, ja kehotti huoltajia raportoimaan myös kotona kuultuja mahdollisia kiusaamiseenliittyviä asioita. Hienoa 🙂

Täällä ajatuksia herättävä artikkeli 13-vuotiaasta koulukiusatusta, Jonista.

Lähteet:

KiVa Koulu –hanke. (2016). http://www.kivakoulu.fi

Salmivalli, C. (2010). Koulukiusaamiseen puuttuminen. Opetus 2000-sarja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Sandberg, E. (2016). ADHD perheessä: Opetus-, sosiaali- ja terveystoimen tukimuodot ja niiden koettu vaikutus. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.

omakuva1

 

Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi
Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *