Onko puhumattomuus ongelma?

Miksi et puhu? -En vain pysty, haluaisin ja tiedän mitä sanoisin, mutta siihen se jää
Miksi haluat olla hiljaa? -En halua, mutta niin se vain on
Miksi puhut joillekin mutta et minulle? -Haluaisin itsekin tietää
Milloin alat puhua? -Tähänkin haluaisin vastauksen
Miksi vain kirjoitat? -Haluan kommunikoida

Tänä syksynä olen seuraillut erästä mielenkiintoista blogia, nimeltään Hiljaisuuden vankina. Blogissa 19-vuotias, toisella asteella opiskeleva nuori nainen kirjoittaa kommunikointikokemuksiaan sekä koulussa että koulun ulkopuolelta. Hänellä on selektiivinen mutismi eli henkilö kommunikoi puheella joidenkin ihmisten kanssa ja/tai tietyissä tilanteissa, ja käyttää muita kommunikaatiokeinoja, kuten kirjoittamista ja puhesovellusta muissa tilanteissa. Nuori nainen kuvaa blogissaan millaista on elää osittain puhumattomana ja miten ympäristö suhtautuu häneen muiden kommunikointitapojen myötä.

”Sinä osaat puhua, sinun pitää siis puhua, et voi olla hiljaa, miksi et vastaa, se on muiden kiusaamista kun valitset kenelle puhut, kaikille pitää puhua, muita hävettää kun et puhu…näitä kommentteja olen kuullut paljon. Ne tuntuu tosi pahalle, etenkin siinä hetkessä. Etenkin jos kysytään vaikka tunnilla monta kertaa eikä juuri sillä hetkellä ole keinoa vastata.”

Mikä on selektiivinen mutismi?

Mutismi on sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriö, johon liittyy monesti ahdistuneisuutta, vetäytyneisyyttä, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja herkkyyttä. Termiä puhearkuus myös käytetään. Henkilö osaa puhua, mutta ei saa tuotettua puhetta. Ei tiedetä miten puhuminen tai puhumattomuus valikoituu, ilmeisesti se on tiedostamaton valinta – tai valinta koostuu monesta tekijästä. Suhtautuminen eri tavoilla kommunikoivaan henkilöön tulisi olla luonnollista ja myös tästä bloggaaja kirjoittaa.

“Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää että ei kiinitetä mitään huomiota kommunikointitapaan.”

Opiskelija kuvaa ympäristöään ja joitakin opettajiaan, joilla on ehkä enemmänkin asenneongelma valikoivaan puhumattomuuteen. Jos vastapuoli ei halua hyväksyä muita kommunikaatiomuotoja kuin puhetta, se lisää edelleen jännitystä ja ahdistusta muutenkin opiskelijalle hankalaan tilanteeseen. Kehottamalla henkilöä puhumaan, monesti vain vaikeutetaan tilannetta ja lisätään ahdistusta, eikä käskyt tai kehotukset muuta puheentuoton mahdollisuuksia.

“On olemassa myös ihmisiä jotka EIVÄT HALUA ymmärtää. Eivät suostu ottamaan vastaan eri kommunikointitapoja. Olisi hyvä jos edes vähän koittaisivat hyväksyä. Se kyllä voi ärsyttää jos ei jollekin puhu, vaan käyttää muita tapoja vaikka fyysisesti pystyisi puhumaan. En usko että tämä on mielestä johtuvaa että koen joidenkin ihmisten olevan sellaisia jotka eivät halua ymmärtää. Sen huomaa vaikkei se toinen sitä sanallisesti kerro, tai kiertämällä sanallisesti. Ilmeet ja eleet kertoo tosi paljon. Itse seuraan tosi paljon ihmisten ilmeitä ja eleitä. Huomaan helposti jos toinen ei halua tai kykene ymmärtämään.”

Erilaisia kommunikaatiomuotoja

Puheen ohella voidaan kommunikoida kirjoittamalla, puhesovelluksilla, kuvilla, viittomilla tai vaikka viittomakielellä. Tämän lisäksi ns. luonnolliset keinot kuten eleet, ilmeet, katse sekä kehon asennot tehostavat kommunikaatiota. Vaikka suurin osa ihmisistä kommunikoi puhumalla, ei voida sanoa, että puhe olisi muita kommunikaatiotapoja parempi tai pätevämpi muoto. Esimerkiksi kuuroilla henkilöillä viittomakieli on heidän äidinkielensä ja se on yhtä hyväksytty kommunikointimuoto puheeseen verraten.

Jatkuvasti kehitellään myös erilaisia sovelluksia niin älypuhelimen, padin kuin tietokonevälitteisistikin ja on hienoa, että erilaiset henkilöt löytävät näistä sopivan kommunikointitavan. Tietotekniikka- ja kommunikointikeskus Tikoteekki edistää erilaisten kommunikointimenetelmien saatavuutta ja tietoisuutta sekä henkilöille ja näiden läheisille että eri alan ammattilaisille kuten opettajille.

“Olen siitä kiitollinen että kännykkä on sallittu apuväline tunnilla, en tiedä onko joka tunti, mutta koskaan en ole siitä saanut vielä ainakaan sanomista kun sitä pidän siinä esillä, vaikka harvoin kerkeän vastaamaan, muutaman kerran olen kerennyt vastaamaan kuitenkin, jotenkin tuli tosi hyvä mieli kun ainakin yksi opettaja ottaa puhesovelluksen ihan samanlailla kun puheen. Sen avulla kuitenkin tulen ymmärretyksi.”

Lopuksi

Vaikka opiskelijalla on monenlaista haastetta elämässään, silti kommunikaatiomuotoja nykyisille ja tuleville opetus- ja kasvatusalan ammattilaisille opettavana olen iloinen hänen toteamuksensa erilaisuutta ymmärtävästä luokastaan. Ikätoverit siis ymmärtävät asian paremmin kuin akateemisesti koulutetut opettajat. Hienoa!

“Luokkalaisten kanssa tulen toimeen ihan hyvin. On mukava luokka, ei ole ollut kiusaamista. En usko että tuleekaan. Luokallani kaikki ymmärtävät erilaisuutta.”

Jokaisen henkilön tulee voida kommunikoida omalla tavallaan. Mahdollistetaan, tuetaan ja ymmärretään erilaisia menetelmiä meistä jokaiselle.

Lähteet:

Blogi http://elamahiljaisuudessa.blogspot.fi/p/mika-on-mutismi.html

Hermansson, E. (2013). Apua nuoren vaikenemiseen? Luettu 21.9.2016. Saatavilla: http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/asiantuntijat/terveys/apua_nuoren_vaikenemiseen

Lämsä, T. & Erkolahti R. (2013). Valikoiva puhumattomuus – haasteena lapsen vaikeneminen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 129(24).

Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus Tikoteekki. (2014). Kehitysvammaliiton tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus tikoteekki. Luettu 21.9.2016. Saatavilla: http://papunet.net/tikoteekki/

omakuva1

Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi
Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

3 thoughts on “Onko puhumattomuus ongelma?

  • KIITOKSIA HYVIN SELVENTÄVÄSTÄ KIRJOITUKSESTA ! ” kärsimme ” mieheni puhumattomuudesta koko avioliiton ajan , 39 v. Fyysiset sairaudet peittivät jollain tavoin pahimmat vaihet jopa lääkäreiltä. Nuorin tyttäremme on kertonut ,että pisimmillään ” mökötys” kesti 3 viikkoa. Joskus tilanne ratkesi esim. hänelle mieleisen vieraan yllättävään vierailuun. Omilla lapsillamme ei näitä ongelmia koskaan ole ollut . Mutta nyt on lastenlapsilla , joka on tuntunut oudoltakin. Tosin he saavat nyt apua ! Mieheni kuoli levinneeseen syöpään v.2009 ja eli ileostomian kanssa 29 v . Koko tilanteen yhdistelmä oli aika hurja. Nyt mietin , —- miten pääsisin näistä muistoista eroon ?? Ne tulevat aina mieleen hyvin voimakkaasti , kun kuulen lasteni kertomana , miten nää pienet toimii….. Eikä ole mallioppimista , kun eivät ole pappaa nähneetkään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *