Opettajan tärkein tehtävä?

Opettajalla on tehtävää liiaksikin asti nykypäivän koulussa. Pitäisi olla varsin ripeä ja moniosaaja, jotta ehtisi oman työaikansa puitteissa tehdä kaiken mitä tulee tehdä ja mitä haluaisi tehdä.

Minulta on viime aikoina usein kysytty minkä nostaisin opettajan tärkeimmäksi tehtäväksi. Tämä kirjoitus tuo näkökulmani ja vastaukseni tähän asiaan.

Taitoja, taitoja, taitoja

Koulussa opetellaan erilaisia taitoja, jotka itse jaan neljään erilaiseen taitoalueeseen. Nämä alueet limittyvät ja linkittyvät toisiinsa.

Ensinnäkin lapsi opettelee arjen taitoja, mihin kuuluu itsestä ja tavaroista huolehtimista ja erilaisista toistuvista arjen rutiineista ja eri tilanteissa toimimista, lapsen ruokailu- ja pukemistilanteet esimerkkeinä.

Toisekseen lapsi ja nuori opettelee kaveritaitoja. Näihin kuuluu sosiaalisia taitoja ja monenlaisia vuorovaikutteisia tilanteita eri ikäisten ja monella tavalla toimivien ihmisten kanssa, ja näissä hetkissä lapsi käyttää kaveritaitojaan.

Kolmantena taitoalueena ovat säätelytaidot. Lapsi ja nuori harjoittelee itsesäätelyä, esimerkiksi oman toimintansa säätelyä, käyttäytymisen säätelyä ja tunnesäätelyä. Säätelytaidot yhdistyvät vahvasti myös kaveritaitoihin, koska itsesäätelyä tarvitaan myös toisten ihmisten kanssa toimittaessa. Lapsen tai nuoren on hyödyllistä myös havaita ja tunnistaa kaverin säätelyä, esimerkiksi tunteiden merkitystä liittyen monenlaisiin vuorovaikutteisiin yhteisiin toimintahetkiin. Näin lapsi tai nuori osaa ehkä mukauttaa paremmin omaa toimintaansa toisen henkilön toimintaan ja toteuttaa näin edelleen myös yhteissäätelyä.

Neljäntenä taitoalueena ovat kognitiiviset taidot, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti oppimiseen ja oppiaineisiin. Tähän kuuluvat esimerkiksi oppimiseen, ajatteluun ja muistiin liittyviä taidot, jotka myös yhdistyvät koulussa opetettaviin oppiaineisiin.

Tukitoimia tarvitaan monenlaisiin taitoihin

Usein samoilla lapsilla ja nuorilla on tuen ja ohjauksen tarvetta useilla näistä taitoalueista. Taidot vaativatkin harjoittelua, joillakin oppilailla ensimmäiset kouluvuodet ja osalla oppilaista aikuisuuteen saakka. Siten oppilaan tuen tarpeita tulee pohtia yksilöllisesti nimenomaan taitoihin nähden, ei lapsen tai nuoren kronologiseen ikään tai luokka-asteeseen nähden.

Oppilaan taitoprofiili voi myös olla hyvin moninainen. On huomioitavaa, että usein tukea tarvitsevalla oppilaalla jotkut taidot ovat ikätasoaan jäljessä tai hänellä voi olla esimerkiksi kehityksellisiä sairauksia/häiriöitä/vammaa, jolla on aivoperusteinen vaikutus taitoalueiden kehittymiseen. Esimerkiksi oppilaan itsensä säätely voi olla hyvinkin vaikeata vielä yläkoulussa, vaikka oppilaan kognitiiviset taidot olisivatkin erinomaisia. Näinollen ei voida sanoa, että esimerkiksi 7-vuotiaan tai neljäsluokkalaisten olisi osattava jotain tiettyä asiaa samalla tavalla. Osa 7-vuotiaista on osassa taidoissa 10-vuotiaan tasolla ja jotkun neljäsluokkalaiset ovat jossain taidoissa ehkä ekaluokkalaisen tasolla.

Opeta uusia taitoja!

Oppilas tarvitsee myös koulussa järjestelmällisesti uusien taitojen opetusta ja jo hyvin kehittyneiden taitojen harjoittelua. Koulussa tulee siten vahvistaa jokaista neljää taitoaluetta. Mikäli oppilaalla ei ole taidot vielä harjaantuneet, hän etsii vaikeista tilanteista selviytymismallia osaamallaan ”helpolla” tavalla ja se voi olla toisten henkilöiden mielestä sopimaton tapa. Esimerkiksi lapsi tai nuori, jolle asioiden sanallistaminen tai sosiaaliset tilanteet ovat hankalia, voivat ratkaista itsestä vaikealta tuntuvan hetken aggressiivisuudella, josta hän saa taasen moittivan palautteen. Oppilas tarvitseekin uusien toimintamallien opetusta monissa eri tilanteissa.

Oppilas ei hyödy kielteisestä palautteesta, koska ne eivät opeta lapselle näitä taitoja. Esimerkiksi jälki-istunnot ja jäähyt eivät opeta lapselle mitään ja kehotan välttämään niitä kasvatuksessa ja koulutuksessa. Samalla kun oppilas saa negatiivisen palautteen, hänen minäkuvansa vaurioituu ja itsetunto vähitellen murenee. Oppilaan psyykkinen kehitys vaurioituu, joka taasen jättää jäljen myös pitkällä aikavälillä.

Omassa tutkimuksessani nyt jo aikuiset tukea tarvitsevat henkilöt kuvasivat kokemuksiaan ja tuntojaan asiasta. Heillä oli usein koko kouluajan levottomuutta, tarkkaamattomuutta, keskittymisen pulmia ja toiminnanohjauksen hankaluuksia niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Osa taitoalueista toimi heikommin kuin toiset. Nämä henkilöt peilasivat kouluajan kokemuksiaan ja muistavat liiankin hyvin jatkuvan negatiivisen palautteen kierteen ilman taitojen opetusta. Negatiivinen palaute vaikutti huomattavasti heidän psyykkiseen kehitykseensä ja vaikuttaa monella nyt aikuisena edelleen. Osa ei usko edelleenkään itseensä ja osaamiseensa ja ovat psyykkisesti varsin heikoilla tänäkin päivänä.

Lopuksi

Palataan otsikon kysymykseen. Minun mielestäni opettajan tärkein tehtävä onkin tukea lapsen ja nuoren psyykkistä kehitystä. Opettajan tulee ohjata oikeaan suuntaan, opettaa taitoja ja uusia toimintamalleja, auttaa lasta ja nuorta hankalissa tilanteissa, oli oppilaan ikä tai luokka-aste mikä tahansa.

Vahvalla itsetunnolla ja myönteisellä käsityksellä itsestään lapsista ja nuorista kasvaa vahvoja aikuisia, jotka uskovat itseensä ja tekemiseensä. He myöskin omaavat aikuisena vahvalla psyykellä paremman selviytymiskyvyn elämän monenlaisista tilanteista.

Rakennetaan lapsi ja nuori vahvaksi aikuiseksi!

Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *