Sopimatonta innokkuutta koulussa?

Viime päivinä on keskustelu ollut aktiivista somessa jakamani lapselle annetun negatiivisen wilmamerkinnän ympärillä (lupa käyttöön on). Olisin voinut toki jakaa vain tekstin mutta jaoin kuvan wilmamerkinnästä ilman identifiointeja, perustellen, että se todella on annettu. Myös oppilaan huoltaja(t) on jakanut samaista kuvaa omilla foorumeillaan. Kolmasluokkalainen lapsi oli siis tehnyt innokkaana kotitehtäviä enemmän kuin olisi saanut ja opettaja antoi ”kiitokseksi” lapselle sopimaton käytös –wilmamerkinnän. Ja tarkennuksena, tämä ei ole oman lapseni wilmamerkintä.

Keskustelu on hyväksi

Olen saanut paljon viestejä, kommentteja ja twiittejä asian ympäriltä – aikuisilta, joita on kohdeltu aikoinaan samalla tavalla. Monet heistä toimivat tällä hetkellä aivan muualla kuin opetus- ja kasvatusalalla, esimerkiksi menestyneinä business-maailmassa. Osa kommentoijista on opiskelijoita, entisiä oppilaita tai nykyisiä lasten huoltajia.

Toki myös opettajat ovat reagoineet vahvasti. Osa ihmetellen kollegaansa, osa ei hyväksy tätäkään kritiikkiä. Itse ajattelen asiaa aina lapsen kannalta. Lapsi ei monesti pysty puolustautumaan auktoriteettia, aikuista opettajaa kohtaan. Lapsi ei tunne esimerkiksi opetussuunnitelmaa. Kuka ajaa lapsen etua ja lapsen oikeudenmukaista kohtelua koulussa jos epäkohtia ei saa nostaa esiin?

Seuraavassa ääneen pääsee yksi alakoulun luokanopettaja, Outi-Maria Honkonen, jonka tämä merkintä sai kirjoittamaan luokanopettajan näkökulman asiaan.

Työni alakoulun opettajana on ihanaa! Edessäni on joka aamu joukko ainutlaatuisia yksilöitä, enemmän tai vähemmän innoissaan mahdollisuudesta oppia taas jotain uutta. Heillä jokaisella on vahvuutensa. Yksi on notkea, toinen matemaattisesti lahjakas, kolmas osaa ottaa toiset huomioon, neljäs on hyvin taiteellinen…

Voisi asian ilmaista näinkin: työni alakoulun opettajana on raskasta. Joka arkipäivä minun, kyvyttömän, pitää neuvoa haluttomia tekemään mahdottomia. Oppilaistani yhden on vaikea keskittyä, toisella on kynät hukassa, kolmas tarvitsee ohjausta pysyäkseen muun luokan tahdissa ja neljäs haluaisi tehdä tehtäväkirjan toisia nopeammin…

Tuo viimeksi mainittu tapaus on täysin sopimaton. Mitä siitäkin seuraisi, jos antaisin hänen edetä omaa vauhtiaan? Niin, mitä?

Peruskoulun viidesluokkalaisena olin kovin kiinnostunut suomen kielen rakenteista. Opin nopeasti luokittelemaan sanoja sanaluokkiin, tunnistamaan lauseenjäseniä sekä taivuttamaan verbejä aika- ja persoonamuodoissa. Etenin muita nopeammin, joten opettajani antoi minulle tehtäväksi laatia aiheesta kokeen muulle luokalle. Se oli iso juttu – minuun luotettiin ja osaamistani arvostettiin! Eipä ihme, että se on jäänyt mieleen. Vasta aikuisena tulin ajatelleeksi, että opettaja saattoi keksiä ratkaisun nopeaan etenemiseeni ”lennosta”. Laskin luokkakuvasta, että meitä 1990-luvun laman lapsia oli samalla luokalla lähes 30. Silloin ei välttämättä ollut varaa lisätehtävävihkoihin tai aikaa laatia monisteita. Joka tapauksessa olen kiitollinen, että sain tuon innostavan ja kannustavan kokemuksen!

 Miten koulu huomioi nopeasti etenevät oppilaat vuonna 2017?

Tunnen suurta surua sen 9-vuotiaan oppilaan puolesta, joka sai hiljattain sähköiseen reissuvihkoon, Wilmaan, merkinnän ”sopimattomasta käytöksestä”, kun hän oli innostunut tekemään tehtäväkirjasta muutakin kuin annetut kotitehtävät. Opettajan ratkaisu, rankaista innokkuudesta, on paitsi häpeällinen, myös opetussuunnitelman vastainen.

Uuden 1.8.2016 voimaantulleen opetussuunnitelman mukaan koulun toimintakulttuurin tulee edistää kasvua ja oppimista. Oppiva yhteisö tunnistaa oppimisen ja tiedon rakentumisen moninaisuuden ja toimii joustavasti. Yhdenvertainen kohtelu edellyttää sekä perusoikeuksien ja osallistumisen mahdollisuuksien turvaamista kaikille että yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista. Työtapojen valinnassa otetaan huomioon myös oppilaiden väliset yksilölliset ja kehitykselliset erot. Eriyttämällä tuetaan oppilaan itsetuntoa ja motivaatiota sekä turvataan oppimisen rauhaa. Vieraiden kielten opetuksessa oppilaille annetaan mahdollisuus edetä yksilöllisesti ja saada tarpeen mukaan tukea oppimiselleen. Opetus järjestetään niin, että myös muita nopeammin etenevät tai kieltä entuudestaan osaavat voivat edistyä.

Myönteiset tunnekokemukset, oppimisen ilo ja uutta luova toiminta edistävät oppimista ja innostavat kehittämään omaa osaamista. Oppimisprosessin aikana saatava rohkaiseva ohjaus vahvistaa oppilaan luottamusta omiin mahdollisuuksiinsa. Arviointi on luonteeltaan kannustavaa ja antaa oppilaille mahdollisuuden tulla tietoisiksi omista taidoistaan, kehittää niitä ja painottaa itselleen luontevia ilmaisumuotoja. Oppilaalla on oikeus kasvaa täyteen mittaansa, olla aktiivinen toimija, joka ratkaisee ongelmia itsenäisesti. Tässä oppilas tarvitsee kannustusta ja yksilöllistä tukea sekä kokemusta siitä, että kouluyhteisössä häntä kuunnellaan ja arvostetaan ja että hänen oppimisestaan ja hyvinvoinnistaan välitetään. (OPH 2014)

Omilla lapsillani on ollut onni käydä koulua, jossa yksilöllinen oppimistahti on tehty mahdolliseksi jo alkuluokilta lähtien – jo paljon ennen opetussuunnitelmauudistusta. Opettaja on merkinnyt joillekin kirjan sivuille symboleita korostuskynällä. Muistaakseni huutomerkki sivun ylälaidassa tarkoittaa, että oppilaan tulee käydä opettajan luona ennen kuin hän voi jatkaa eteenpäin. Oletettavasti niissä kohdin tulee jokin uusi asia, tai opettaja voi tarkistaa, että lapsi on sisäistänyt siihenastiset oppisisällöt.

On ollut mukava seurata vierestä lapsen intoa oppimisestaan. Useammin kuin kerran lapsi on ylpeänä kertonut, miten pitkällä hän jo on ja millaisen lisätehtävävihkon hän seuraavaksi tulee saamaan. Vaihtoehdot ja materiaalit ylöspäin eriyttämiseen tuskin loppuvat kesken. Eikä se hitaammin etenevä lapsikaan ole kokenut systeemiä huonoksi. Hän saa oivaltaa rauhassa ilman tarvetta kilpailla toisten kanssa. Yksilöllisen etenemisen mahdollistavassa toimintakulttuurissa on ainoastaan voittajia!

Voi, kunpa jokainen lapsi saisi tuntea olevansa riittävä, sopiva ja arvokas yksilönä! Kunpa yksikään kasvattaja, koskaan, ei sammuttaisi oppilaiden intoa, vaan päinvastoin kannustaisi puhkeamaan täyteen kukkaan ja kokeilemaan rajojaan!

Innokkuus vahvuutena

Innokkuus on yksi luonteenvahvuuksista. Se on hyvin tärkeä ominaisuus ihmisessä, joka kantaa eteenpäin. Innokkuuden näkymistä tulee aikuisen ja muiden oppilaiden sanoittaa ja vahvuudesta tulee mieluummin palkita kuin rangaista. Ja kuten Outi-Maria edellä totesi, uuden opetussuunnitelman mukaisesti näin tulee jokaisen opetajan toimia.

Peruskoulun tavoitteena ei ole laittaa lapsia samaan muottiin, vaan antaa jokaisen edetä tasollaan ylöspäin eriyttäminen mahdollistaen. On mahtavaa, että meillä on innokkaita oppilaita, heitä tulee tsempata eteenpäin taitotaso mahdollistaen.

Innokas minä

Innokkuus on myös yksi omista vahvuuksistani. Muistan itsekin erittäin hyvin kun tein yhdeksännellä luokalla matematiikan kirjan loppuun jo talvella, pidin matematiikasta ja osasin. Muistaakseni matematiikka oli arvioitu kohdallani numerolla 9 peruskoulun päättyessä. Kävin peruskoulua juuri sen jälkeen kun tasokurssit oli poistettu. Muistan harmitelleeni, että olisin halunnut olla tasokursseilla ja nimenomaan siinä nopeammin etenevien ryhmässä. Se vain ei ollut mahdollista, joten jouduin tyytymään monesti odotteluun kun osasin asiat. Lisätehtäviä en saanut. Autoin luokkalaisiani ja varmasti jonkin verran häiritsin myös tunteja, koska minulla oli tylsää ilman tekemistä.

Monet matematiikan tehtävistä oli vielä yhdeksännen kevätpuolella kertaustehtäviä. Olin siis intoa täynnä kun sain laskea. Ja laskin – kirjan loppuun.  Sain melkoiset nuhteet opettajalta, että ei saa edetä nopeampaa vaikka osaisi. Muistan edelleen kymmenien vuosien jälkeen sen tunteen –  tunteen kun opettaja piti innokkuuttani negatiivisena. Ilmeisesti meillä on edelleen vuonna 2017 vielä joitakin samanlaisia opettajia kentällä.

Positiivisuus kantaa aina pidemmälle kuin negatiivisuus – aina.

Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi
ADHD-asiantuntija

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *