Tutkimus: Toisen asteen tukea tarvitsevat nuoret putoavat työelämästä

Takana ovat antoisat tutkimuspäivät kasvatustieteiden kansallisessa konferenssissa. Yli 500 kasvatustieteiden tutkijaa kokoontui tänä vuonna Turussa. Esitin oman tutkimukseni kouluosion tuloksia ja tutkimusmetodiakin. Ohessa kuuntelin monia kiinnostavia tutkimuksia ja keskustelin tutkijakollegoiden kanssa. Yksi tutkimuksista linkittyy hyvin aiempien kirjoittamani tekstien kanssa. Esittelen tutkimusta seuraavassa.

Tukea tarvitsevien nuorten seurantatutkimus

Itä-Suomen yliopiston seurantatutkimukseen osallistui 597 peruskoulunsa päättävää opiskelijaa, joita seurattiin läpi toisen asteen (lukio sekä ammatillinen koulutus) viiden vuoden ajan. He olivat saaneet peruskoulussa tukitoimia.

Oppimisvaikeudet ovat usein melko pysyviä, joten monet opiskelijat tarvitsevat erityisopetusta ja tukea läpi kouluvuosien. Aiempien tutkimusten mukaan erityisopetus ei useinkaan ole riittävää laadultaan tai määrältään, eivätkä tukitoimet myöskään valmenna oppimisvaikeuksisia opiskelijoita riittävällä tavalla jatko-opintoihin ja työelämään. Mikäli riittävää tukea ei ole saatavilla, oppimistulokset alkavat heiketä ja/tai opiskelijoiden työmäärä kasvaa aiheuttaen opiskelustressiä. Ajan myötä oppimisvaikeudet saattavat heikentää myös akateemista minäkäsitystä ja opiskelumotivaatiota, mikä pahimmillaan johtaa toisen asteen opintojen keskeyttämiseen.

Oppimisvaikeuksilla tarkoitetaan kyseisessä tutkimuksessa lukemisen ja matematiikan vaikeuksia. Tutkimuksessa selvitettiin osa-aikaisen erityisopetuksen yhteyttä yhdeksännellä luokalla arvioituihin lukemisen ja matematiikan vaikeuksiin, sekä miten nämä vaikeudet ennustivat tuen saantia toisella asteella. Lisäksi tutkittiin, miten osa-aikainen erityisopetus, toisella asteella saatu pedagoginen tuki ja oppimisvaikeudet olivat yhteydessä opiskelijoiden elämäntilanteeseen viisi vuotta perusopetuksen jälkeen.

Pysyvä tuentarve peruskoulusta jatkuen edelleen toiselle asteelle

Itä-Suomen yliopiston seurantatutkimuksen tulosten mukaan peruskoulussa saatu erityisopetus oli yhteydessä edelleen lukemisen ja matematiikan vaikeuksiin toisella asteella. Nuorten tukitoimien tarve oli siis myös tässä tutkimuksessa pysyvä. Nivelvaihe peruskoulusta toiselle asteelle onkin äärimmäisen tärkeä. Opinto-ohjaajalla on tukea tarvitsevien nuorten kohdalla erityisen suuri vastuu tunnistaa mihin nuoria ohjataan ja miten kyseisessä paikassa saadaan tarvittava informaatio tuen tarpeesta heti koulun alkaessa. Myös toisella asteella, vastaanottavassa päässä on vastuu nuoren tukemisesta alusta alkaen. Tänään kasvatustieteiden tutkimuspäivillä Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja ja professori Jouni Välijärvi otti kantaa samaiseen asiaan. Hän totesi toisen asteen koulutukseen siirtymisen olevan selvästi ongelmallinen tukea tarvitsevien nuorten kohdalla. Kuka varmistaa tukitoimien riittävyyden ja jatkuvuuden?

Lukemisen vaikeudet olivat Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan yhteydessä tuen saamiseen myös toisella asteella. Tukea lukemisen vaikeuksiin siis saatiin, mutta ei riittävästi. Tuki alkoi vasta toisena opiskeluvuotena kun sitä olisi tarvittu jo heti koulutuksen alusta pitäen. Viiden vuoden kuluttua lukemisen vaikeudet ennustivat sekä pitkittynyttä toisen asteen opiskelua, että koulutusuraa, joka päättyy toisen asteen koulutukseen. Toisin sanoen lukemisen vaikeus hidastaa opiskelua. Opiskelu on yhteiskunnalle kallista, joten kannattaisiko pidentyneeseen opiskeluaikaan kuluva raha mieluummin laittaa tukiresursseihin jo opiskeluajan alusta alkaen? Näin lukemisen vaikeuksia omaava nuori saisi tarvitsemansa tuen ja valmistuisi ehkä ajallaan.

Tutkimuksen mukaan nuorten matematiikan vaikeudet puolestaan ennustivat opiskelijoiden päätymistä viiden vuoden jälkeen elämäntilanteeseen, missä he eivät olleet koulutuksessa, harjoittelussa tai työelämässä. Eroja toisella asteella lukion ja ammatillisen opetuksen välillä ei ollut, kuten ei ollut myöskään opiskelijan sukupuolen perusteella.

Koulutammeko tulevia ns. NEET nuoria aikuisia?

Tämä tarkoittaa sitä, että lukiossa matematiikan oppimisvaikeuksia omaavat nuoret, joilla on riittämättömiä tukitoimia, eivät jatka opintojaan lukion jälkeen. He eivät siis saa ammattia.

Seurantatutkimus ennusti ja näytti samaisten nuorten päätyvän työelämän ja opiskelujen ulkopuolelle, ns. NEET-nuoriksi (Not in Employment, Education or Training.) Sama kohtalo on ammatillisen oppilaitoksen käyneillä oppimisvaikeusisilla nuorilla, jotka eivät saa riittävästi tukitoimia. Kuulostaa ikävältä.

Lopuksi

Olen kirjoittanut aiemmin blogiini toisen asteen tukea tarvitsevasta nuoresta, Petteristä, sekä viime lukuvuoden lehtorin kokemukseni yleisemmin ammatillisen, toisen asteen tukiresursseista.

Kun tiedämme sekä käytännössä, että tutkimuksellisen tiedon kautta tukea tarvitsevien nuorten tilanteen toisella asteella ja sen jälkeen, tulisiko tätä tietoa jotenkin hyödyntää myös tukiresursseista päätettäessä? Ainakaan tämänhetkinen tukijärjestelmä ammatillisella puolella ei näytä olevan minkään tiedon valossa riittävä. Lukiosta kuuluu samaa. Laaja-alainen erityisopettaja ehtii keskittymään lähinnä lukitestaukseen, koska lukivaikeudella voi saada lisäaikaa yliopppilaskirjoituksissa. Monesti yhdellä erityisopettajalla voi olla useita lukioita hoidettavanaan, eli käytännössäkin on mahdotonta tukea satoja nuoria. Ammatilliseen koulutukseen taas hakeutuu huomattavasti lukiota enemmän oppimisvaikeuksisia nuoria, jolloin ammatillisen erityisopettajan resurssit ovat täysin alimitoitettuja tukea tarvitseville opiskelijamäärille.

Onko meillä todella varaa kouluttaa tukea tarvitsevia nuoria ilman tarpeellista tukiresurssia? Oppimisvaikeudet ennustavat osaltaan myös ammatillisen koulutuksen jälkeen putoamista sekä koulutus- että työmarkkinoilta.

Tukea tarvitsevat nuoret eivät pysty itse ajamaan tätä asiaa. Kuka sitä ajaa? Tukiresursseista päättävillä henkilöillä tulee olla ensinnäkin erityispedagogiikan koulutusta ja toisekseen ymmärrystä tilanteesta pidemmällä jatkumolla.

Lisätietoja projektista Itä-Suomen yliopiston sivulta: Staying on Track (Opintiellä pysyminen)  sekä täältä

omakuva1

Kirjoittajalta

Erja Sandberg
Kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi.

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *