Yläkoulun pedagogisten tukitoimien paketti

Viime kerralla kirjoitin blogiini alakoulun tukitoimien paketin ja nyt on yläkoulun vuoro. Kuten edelliselläkin kerralla, olen pyytänyt omien kokemusteni ja ajatusteni lisäksi kahdelta yläkoulun pitkäaikaiselta erityisopettajalta myös heidän näkökulmansa tukitoimiin. Heidän ajatuksensa kursiivilla. Suuret kiitokset laaja-alaiset erityisopettajat, KM Tiina Vitka ja KM Maria Tauriainen.

Lakiperusta tukitoimiin

Yläkoulussa on käytössä samainen perusopetuslakiin perustuva oppimisen ja koulunkäynnin tuki kuin alakoulussa. Tuen tasot ovat portaittaisia: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Niiden oppilaiden kohdalla, joilla on alakoulussa erityisen tuen päätös, se tulee tarkistaa ennen seitsemälle vuosiluokalle siirtymistä. HOJKS laaditaan samoin kuten alakoulussakin. HOJKS tulee päivittää ainakin kerran lukuvuodessa, monissa kouluissa kerran lukukaudessa eli kahdesti lukuvuoden aikana.

Nivelvaihe on tärkeä siirtymä luokanopettajajärjestelmästä aineenopettajajärjestelmään

Alakoulusta yläkouluun siirryttessä nivelvaiheeseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tukea tarvitsevilla oppilailla jo hyvissä ajoin kuudennella luokalla luokanopettajan tai erityisopettajan on hyvä ottaa yhteyttä oppilaan tulevaan yläkouluun. Yläkoulusta on tarpeellista kutsua nivelpalaveriin ainakin erityisopettaja, mahdollisuuksien mukaan myös rehtori tai tuleva luokanvalvoja mikäli se on tiedossa. Paikalla tulee olla myös alakoulun luokanopettaja, mahdollisesti erityisopettaja (etenkin erityisen tuen oppilailla), oppilas ja hänen huoltajansa. Jos oppilaalla on esimerkiksi terapeutteja tai muita hoitokontakteja koulun ulkopuolella, näitä voidaan kysyä mukaan (huoltajan suostuessa), jotta saadaan oppilaan asioista moninäkökulmainen käsitys keskustelun aikana.

Nivelvaiheessa tulee varmistaa tukitoimien riittävyys ja jatko sekä esimerkiksi alakoulussa tehtyjen dokumenttien siirto yläkouluun, jotta tarvittavat tukitoimet käynnistyvät myös aineenopettajajärjestelmässä heti yläkoulun alkaessa.

Nivelpalaverissa on hyvä yhdessä käydä läpi oppilaan alakoulun tuentarpeet ja toteutuneet tukimuodot. Myös vahvuudet on tärkeätä huomioida. On tärkeätä kuunnella oppilaan oma näkökulma oppimiseen ja osaamiseen sekä tuentarpeisiin ja ottaa kantaa mahdolliseen erityisen tuen tarpeeseen ja opetusmuotoon (pienryhmä vai iso ryhmä) yläkoulussa.

Pedagogiset asiat ja kaikki tiedot siirtyvät minulle yläkouluun alakoulun luokanopettajilta ja laaja-alaiselta erityisopettajilta. Saan heiltä myös kevään sanelut, matematiikan R-Mat-testin ja äidinkielen Allu-tulokset. Tuleville luokanvalvojille kerron tuettavat oppilaat tukitoimineen mahdollisesti jo toukokuussa ennen uuden luokan tutustumispäivää. Jos jokin asia vielä minua mietityttää uusien 7.-luokkalaisten kanssa, olen heti yhteydessä lähialakoulujen laaja-alaisiin erityisopettajiin. Avoimuus on erittäin tärkeätä. Saan myös välitettyä heti elokuussa keskusteluissani aineenopettajien kanssa heille tarkat oppilaskohtaiset oppimista tukevat keinot ja tavat, jossa keskustellaan myös ryhmän kanssa toimimisessa heti alkuun. Samalla suunnittelen yhteistyötä uusien oppilaiden kanssa jokaisen aineenopettajan kanssa.

Tukitoimet perustuvat yhteistyöhön ja ratkaisukeskeisyyteen

Yläkoululaisetkin ovat vielä aika ”pieniä” ja hekin tarvitsevat sitä, että aikuinen vastaa toiminnan ohjaamisesta. Oppilaiden ääntä kyllä kuunnellaan, mutta opettajan tehtävä on pitää huolta siitä että oppimisympäristö ja opetusmenetelmät ovat sellaisia, että kaikilla nuorilla on mahdollisuus oppia. Tärkeätä on yhdessä suunnittelu ja vuorovaikutus. Jos oppilaalla on laajempia pulmia, on hyvä pitää asiaa/ainetta opettavien opettajien kanssa erillinen palaveri, jotta varmasti nuorella tai koko luokalla ovat oikeat tukitoimet olemassa johdonmukaisina.

On tärkeätä kirjata jokaisen tukea tarvitsevan oppilaan tukimuodot wilman asiankirjoihin näkyville otsikoittain huomioiden tunti – ja koetilanteet, joissakin tapauksissa välituntitilanteet, tukiopetuksen muodot ja tarve, oppilaan oman vastuunotto oppimisestaan, osa-aikaisen erityisopetuksen ja eriyttämisen keinot jne. Näin nuoren kotonakin tiedetään mitä tukea oppilas saa koulussa ja mihin tukimuodot perustuvat.

 Opettajan tulee opettaa oppilaita, ei ainetta. Laaja-alainen erityisopettaja/erityisluokanopettaja suunnittelee yhdessä nuoren kanssa yksilöllisempiä tukitoimia ja myös koko ryhmän tukemista. Tukitoimet ovat siis sekä yksilöllisiä että ryhmäkohtaisia ja myös tilanteen mukaan muuttuvia ja joustavia. Muista kirjata wilmaan kaikki tuen muodot.

Struktuuri

Niin tukea tarvitsevat oppilaat kuin tukea tarvitsemattomatkin hyötyvät struktuurista. Joillekin se on ensiarvoisen tärkeätä. Tulee miettiä koko ryhmää hyödyttäviä toimintamalleja. Toki pitää ottaa huomioon ppilaiskohtaisesti myös yksilölliset tarpeet, mutta aika monta yksilöllistäkin tarvetta voidaan ottaa huomioon siinä, kun suunnitellaan koko ryhmän opetusta. Struktuurissa huomioidaan myös oppimistapojen vaihtelevuus ja toiminnallisuus.

Meillä on nyt sovittu yhteisesti, että meidän koulussa on KAIKILLA tunneilla tunnin kulku avattu taululle ja siinä on kuvatuki. Sen lisäksi olemme monille oppitunneille miettineet saman struktuurin joka toistuu viikosta toiseen, esim. maanantain kielten tunti pitää sisällään tietyt palat (keskustelu ja muu tehtävät) torstain taas tietyt (kuunteluharjoitukset tms.ja muut tehtävät).

Opetuksen ennakointi ja johdonmukaisuus

Osa oppilaista häiriintyy opetuksen epäjohdonmukaisuudesta ja opettajan poukkoilevasta sekä ennalta-arvaamattomasta toiminnasta. Epäjohdonmukaisuus kouluympäristössä voi syventää tukea tarvitsevan oppilaan tai koko luokan vaikeuksia ja olla jopa esteenä oppimiselle. Ennakointi onkin yksi tärkeimmistä opettajan työvälineistä oppilaiden tukemisen onnistumisessa. Koulussa on tärkeää ylläpitää yhteisiä sääntöjä ja niissä pyrkiä olemaan johdonmukainen.

Ennakointia saadaan lisää koulun hyvällä tiedottamisella. Oppitunneilla tunnin aloituksella ja lopetuksella luodaan raamit tunnille. Opettajien omilla luokanhallintataidoilla jo pelkästään on näissä tilanteissa iso merkitys ja tässäkin oppilaan tuntemuksella mm pedagogisesti toimivien ryhmien muodostamisessa. Erityisesti, jos oppilaalla on erilaisia oman toiminnan ohjauksen haasteita täytyy miettiä selkeä, rajattu ohjeistus ja tapa tehdä. Oppilas ei pääse tehtävissä alkuun jos ohjeistus on epäselvä ja työt vain jäävät tekemättä. Myös muutoksista ja poikkeusaikatauluista tulee ennakoida oppilaille.

Etenkin oppilaiden integrointi vaatii hyvää suunnittelua ja yhteistyötä opettajien kesken, jotta se toimii. Mitä parempi oppilaantuntemus, sitä helpompi on tukea. Integraatiotilanteissa tämä on myös ensiarvoisen tärkeää huomioida – sekä pienryhmissä että eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla oppilailla.

Kannustukseen ja palautteen antoon on panostettu enenevässä määrin, koska se toimii aina oppilaan kanssa oppimista vahvistavana tekijänä. Tukitoimia suunnitellaan myös kokeilun kautta, mikäli joku ei toimi mietitään taas uudestaan, miten toimia. Oppitunneille pyritään luomaan selkeät struktuurit ja rutiinit, koska ne hyödyntävät kaikkia oppilaita. Oppituntien sisällä pitää tapahtua nuoren oppimistaitojen ohjaamista kysymällä esimerkiksi tehtävän ratkaisussa: ”Mitä strategiaa käytit?”

Opetuksen tavoitteellisuus

Tavoitteiden esiin tuominen ja selkiyttäminen on tärkeätä. Osalle oppilaista tavoitteet voivat olla liian abstrakteja, joten nämä tulee selkeyttää ja konkretisoida ryhmälle. Esimerkiksi ryhmän tulee tietää miten oppilaan tulee toimia jotta hän voi saada kiitettävän tai hyvän jne. Kaiken palautteen tulee olla kannustavaa ja osoittaa millä keinoilla seuraava ”taso” voidaan saavuttaa. Tähän voi liittyä jo myös se, että yhteisesti mietitään millaisella toiminnalla voi saada Wilmaan hyvä-merkinnän tai muun positiivisen merkinnän. Avataan odotukset kaikille ymmärrettäväksi. Oppilaille tulee myös avata selvät säännöt. Mitä tapahtuu, jos hölmöilen jotenkin?

Tukitoimina yleisesti opettajien lyhyet ja selkeät tehtävänannot toimivat sekä se perusohje; yksi ohje kerrallaan muistaen auditiivisuuden ja visuaalisuuden. Tuntitilanteissa tulee muistaa, ettei opettaja puhuisi liian pitkään eikä varsinkaan, jos oppilas kirjoittaa muistiinpanoja. Lukivaikeuksinen saati tarkkaavaisuushäiriöinen tipahtaa varmasti kärryiltä.

 Omaan kieleen on hyvä kiinnittää huomiota, koska liian vaikea termistö ei edesauta oppimista ilman että opettaja avaa ne oppilaille. Konkreetin kielen käyttö on hyvä tukikeino tähän, kuten esimerkiksi sanat kirjoita, keksi, laske. Tiettyjä asioita on hyvä toistaa eikä edetä ennen kuin on varmistellut kaikkien osaavan. Joissakin tapauksissa tarvitaan pääkohtien tiivistämistä tunnin lopussa, koska se auttaa hyvin muistamaan uusia asioita. Myös ennalta annettava tukiopetus tai ennakkoon annettu lukuläksy jostakin auttaa myös joitakin oppilaita paremmin oppimaan tunnilla annettavan opetuksen. 

Oppimisen apuvälineet

Apuvälineiden käyttö on jo arkipäivää kuten äänikirjat, lukikalvot ja -viivaimet tai matematiikan välineistö tai tietokone ja laskin. Keskittymiseen toimii joillekin piirtely, stressipallo/lelu, sinitarra tai vaikkapa klemmarit. Joku tarvitsee osiin pilkotut tehtävät ja pienen hetken muuta tekemistä tai pientä motoriikkaa väliin, jotta jaksaa. Digitaalisen oppimisen apuvälineet ovat hyvä lisä, mutteivat itsetarkoitus. On myös oppilaita, jotka tarvitsevat esimerkiksi digitaalisten matematiikan pelien rinnalle konkreettista matematiikan välineistöä, ohjelma ei kaikille yksin riitä.

Tukitoimina on käytetty meillä myös opetusmenetelmiä kuten oppimispolkuja on kokeiltu. Suunnitelmallinen samanaikaisopetus laaja-alaisen kanssa eri muodoissaan on jatkuvaa sekä tarvittaessa pienryhmätyöskentely oppimis- ja muististrategioissa pienryhmissä tai yksilöllisestikin tarvittaessa. Koulussa tulee jatkuvasti siirtymätilanteita, ne on aina hyvä huomioida ennalta jotta asiat sujuisivat paremmin.

Arvioinnin merkitys

Erilaisia tukitoimia käytetään myös arvioinnissa ja sen tulee nykyään olla tukevaa ja kannustavaa. Arviointi auttaa myös opettajia miettimään lisää mahdollisia ja tarvittavia tukitoimia. Tukitoimia on olemassa valtavasti sekä opetukseen että arviointiinkin ja osaa niistä jokainen opettaja kykenee käyttämään aika huomaamattomasti, näkemättä suurta vaivaa. Tukitoimet myös muotoutuvat ja kehittyvät uusien oppilaiden ja luokkien myötä. Laaja-alaisen erityisopettajan on oltava jatkuvassa muutostilassa auttamassa oppilaita ja myös opettajia opetuksessa.

Muita hyväksi todettuja tukitoimia:

  •  Opettajan asenne
  • Istumajärjestys työrauhan takaamiseksi
  • Ympäristön muokkaaminen, esim. aistinsäätelyhäiriöiden huomiointi
  • Keskeisten käsitteiden avaaminen taululle oppitunnin aluksi
  • Suulliseen opetukseen tarvittaessa visuaalista materiaalia (kuvatuki)
  • Sanallisten pitkien tehtävänantojen osiin jakaminen ja tehtävänantojen selkiyttäminen, sekä varmistus, että oppilas ymmärsi tehtävänannon.
  • Oppimis- ja muististrategioiden hyödyntäminen opetuksessa
  • Eriyttäminen ylös- ja alaspäin oppilaan taitojen mukaisesti
  • Urakat sopivat myös hyvin tiettyihin oppiaineisiin
  • Samanaikaisopetus, jotta aineenopettajille saadaan jaettua erityispedagogisia menetelmiä

Opettaja! Kaikkein tärkeimmät yhteistyökumppanit ovat itse nuori ja hänen vanhempansa, joilta saat hyvää tietoa, miten tukea. Kuuntele, kysy, konsultoi. Hanki lisätietoa ja ylläpidä ammatillista osaamistasi.

Kirjoittajalta:

Erja Sandberg
kasvatustieteen tohtori, erityispedagogi
ADHD-asiantuntija

Täältä pääset lukemaan muita blogikirjoituksiani

 

1 thought on “Yläkoulun pedagogisten tukitoimien paketti

  • Hei!
    Haluan kommentoida, että ainakin meillä minä opona olen nivelvaiheessa se, joka ottaa yhteyttä ja järjestää tapaamiset.
    Laitan alakouluun mukaan yleensä kommenttilomakkeen kotiväelle, oppilaalle kirjepohjan luokanohjaajan kirjeelle sekä luokanohjaajalle ohjaajan tiedonsiirtolomakkeen. Moniammatillinen siirtopalaveri pidetään hyvissä ajoin keväällä. Palaveri lähtee jokaisen oppilaan vahvuuksista ja voimavaroista. Lisäksi käyn tukioppilaiden kanssa tervehtimässä kutosia keväällä ja järjestän yhteisen tutustumispäivän tulevaan kouluun. Syksyn alkaessa tiedonsiirto tehdään luokanohjaajan kanssa ja tavataan vanhemmat alkusyksystä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *