“Milla” – Ihana huostaanotettu nuori
Minulla on ollut iho kohdata ja keskustella tällä viikolla lastensuojelun asiakkaiden, aiemmin huostaanotettujen teinien, nyt nuorten aikuisten kanssa. Haluan jakaa teille yhden hetken heistä yhden henkilön kanssa. 22-vuotias nuori nainen, kutsutaan häntä vaikka Millaksi, näytti minulle tapaamisen aluksi muutamia sanoja, jotka liittyivät hänen taustaansa. Paperilla luki mm. että hän on käyttänyt paljon päihteitä jo hyvin nuorena eikä koulu kiinnostanut, identiteetti ongelmanuori. Huostaanoton jälkeen Millasta tuli myös 16-vuotiaana yksinhuoltaja-teiniäiti. Milla kysyi minulta tämän jälkeen mitä ajattelen hänestä näiden kirjoitettujen sanojen perusteella ja nimenomaan sanasta ongelmanuori (mikä sana myös luki paperilla). Millan taustaa Millalla on taustalla huoltajat, jotka eivät ole pystyneet huolehtimaan hänestä ja sisaruksestaan. Kotona ei ole ollut ns. tavallista arkea esimerkiksi rajoineen, rutiineineen ja ruoka-aikoineen, vaan enemmänkin turvattomuutta ja välinpitämättömyyttä aikuisten taholta. Millalla ei ollut lapsena tietoa muunlaisesta perhe-elämästä, ja hän oppi vain tietyn yhden elämisen mallin. Milla reagoi vahvasti kotioloihin ja liikkui myös osaltaan tietyntyyppisessä kaveripiirissä, joista kuulemma osa on…
Onko puhumattomuus ongelma?
Miksi et puhu? -En vain pysty, haluaisin ja tiedän mitä sanoisin, mutta siihen se jää Miksi haluat olla hiljaa? -En halua, mutta niin se vain on Miksi puhut joillekin mutta et minulle? -Haluaisin itsekin tietää Milloin alat puhua? -Tähänkin haluaisin vastauksen Miksi vain kirjoitat? -Haluan kommunikoida Tänä syksynä olen seuraillut erästä mielenkiintoista blogia, nimeltään Hiljaisuuden vankina. Blogissa 19-vuotias, toisella asteella opiskeleva nuori nainen kirjoittaa kommunikointikokemuksiaan sekä koulussa että koulun ulkopuolelta. Hänellä on selektiivinen mutismi eli henkilö kommunikoi puheella joidenkin ihmisten kanssa ja/tai tietyissä tilanteissa, ja käyttää muita kommunikaatiokeinoja, kuten kirjoittamista ja puhesovellusta muissa tilanteissa. Nuori nainen kuvaa blogissaan millaista on elää osittain puhumattomana ja miten ympäristö suhtautuu häneen muiden kommunikointitapojen myötä. “Sinä osaat puhua, sinun pitää siis puhua, et voi olla hiljaa, miksi et vastaa, se on muiden kiusaamista kun valitset kenelle puhut, kaikille pitää puhua, muita hävettää kun et puhu…näitä kommentteja olen kuullut paljon. Ne tuntuu tosi pahalle, etenkin…
Hyväksytkö koulukiusaamisen?
Olin alkaneena lukuvuonna yläkoulun vanhempainillassa, jossa koulun rehtori ilmoitti kaikkien uusien seiskaluokkalaisten huoltajille, että kyseisestä koulusta ei sitten saada kiusaamista kitkettyä. Kouluissa on kuulemma aina kiusattu ja kiusataan vastakin. Tämäkin koulu on ns. KiVa-koulu, kiusaamisen vastainen koulu. Eräs huoltaja lähelläni kavahti välittömästi rehtorin sanoja. Hänen lastaan oli kiusattu alakoulun puolella. Tämä perhe odotti uutta koulua, jolloin saisi “aloittaa puhtaalta pöydältä”, kun alakoulun luokka hajaantui eri luokille useaan yläkouluun. Tämä huoltaja kysyi minulta, tarkoittiko rehtori sanoillaan myös kotien suuntaan, ettei kannata huolestua nuoren kiusaamisesta eikä ainakaan ilmoitella siitä koulun ammattilaisille. Vastausta tähän ei tullut selväksi tilaisuudessa. Olen seurannut läheltä myös toisen KiVa-koulun kiusaamisenvastaista toimintaa. Heidän ratkaisunsa oli laittaa kiusatulle oppilaalle keltainen huomioliivi välitunneiksi. Perusteluna tälle ajatukselle oli, että liivin avulla välituntivalvoja voisi seurata paremmin kyseistä oppilasta. Kukaan pedagogeista ei ole tainnut ajatella moisen huomioliivin psyykkistä vaikutusta oppilaaseen ja myös toisiin oppilaisiin. En ymmärtänyt toimintaa silloin, enkä ymmärrä edelleenkään. Jos aikuiset eivät…
Tukitoimia yliopisto-opinnoissa?
Helsingin yliopiston lehden artikkelissa ADHD-oireinen aikuinen – yliopisto-opiskelija Milla kertoo kokemuksistaan ettei yliopistossa aina ymmärretä ADHD-problematiikkaa. Näin varmasti on. Yliopisto-opetus on usein luennointia, ja yhä enenevissä määrin säästöjenkin myötä ollaan siirrytty ns. massaluentoihin. Iso sali ja useita satoja opiskelijoita kuuntelevat luentoa ja opiskelevat yhtäaikaa. Jos sinun on vaikea keskittyä kuuntelemaan luennoitsijaa niin tämä opetusmuoto ei tee opiskelua ainakaan helpommaksi. Jokainen häiriöääni, hälinä ja rasahdus, puhumattakaan kesken luennon tulevista ja menevistä opiskelijoista keskeyttää sekä kuuntelemisen, että omien ajatusten työstämisen – oppimisen. Jo pääsykoe tai tentti, jossa on satoja opiskelijoita, jotka tulevat ja lähtevät salista eriaikaan, voi olla todella ikävä ja ajatukset keskeyttävä kokemus ADHD-oireiselle kokelaalle. Tämä voi vaikuttaa merkittävästi itse suoritukseen. Esimerkiksi lukivaikeuden myötä voi saada erityisjärjestelyjä tai lisäaikaa myös yliopiston tenteissä, mutta en ole kuullut yhdestäkään opiskelijasta, joka olisi saanut erityisjärjestelyjä esim. ADHD-oireiden takia. Toivottavasti olen väärässä. Milla toteaa: ”Ryhmätyöt ja meluisat paikat ovat minulle lähes ylivoimaisia.” Luentosalit ovat vanhoissa, arvokkaissa…