Mitä on olla ADHD-oireinen aikuinen ja vanhempi Suomessa?
Minulta on pyydetty ADHD-pulmia omaavien aikuisten näkökulmaa heidän elämäänsä siltä näkökannalta miten he kokevat heitä ymmärrettävän ja tuettavan suomalaisessa yhteiskunnassa. Seuraavassa tekstissä on kooste tutkimukseeni kuuluneiden ADHD-oireisten aikuisten näkökulmasta omasta elämästään lisättynä matkan varrella minulle tutkimuksen ulkopuolelta yhteyttä ottaneiden henkilön kokemuksilla. Väitöstilaisuuden lektiossani kuvasin yhden aikuisen kokemuksen, nyt siis huomattavasti moniäänisempi versio, olkaa hyvät. ”Minulla on ADHD. Olen kuullut koko elämäni, aikuisuudessa yhä voimistuen, ettei sitä ehkä ole olemassakaan. Ilmeisesti siis kuvittelen, että minun on esimerkiksi vaikeata keskittyä. Muut näyttävät tietävän sen itseäni paremmin. Minulle ei ole merkityksellistä jokin termi tai koodi oireideni takana. Enemmänkin ajattelen sen olevan avain niihin tukitoimiin, joita tarvitsen ja kaipaan elämääni, jotta voin selviytyä. Palvelujärjestelmät ovat paljolti rakennettu näihin koodeihin, diagnooseihin ja jos sellainen on todennettava, niin minulle se on ok. Diagnoosia en kaipaa diagnoosin takia. Ajattelen diagnoosin olevan yhteiskunnassamme myös avain laajentamaan ammattilaisten ajattelua ja ymmärtämystä sekä kehittelemään erilaisten toimintatapojen muotoja. Keskittymiseni riippuu aiheesta.…
ADHD on upea vahvuus!
Kirjailija ja tv-käsikirjoittaja Katri Manninen kertoi tänään näkemyksensä ja oman kokemuksensa ADHD:sta. Katrilla oli esiintulossaan monia hyviä näkökohtia, joitä myös minä olen useaan otteeseen tuonut esille ja ne ansaitsevat ehdottomasti vielä uudelleenmaininnan. Tässä vielä ne kiteytettynä omilla kommenteillani höystettynä. Olen aina sanonut, että ADHD on ehdottomasti yksilön vahvuus. Energiset, luovat ja tehokkaat ihmiset ovat mieletön lisä yhteiskunnassamme! Kun henkilön vahvuudet osataan kanavoida oikeaan suuntaan, on kaikki mahdollisuudet esimerkiksi kouluttautua korkeasti ja saavuttaa samalla tavalla ammatillisia unelmiaan kuin kaikki toisetkin, jopa paremmin. Geneettinen ominaisuus ADHD on lääketieteen mukaan perinnöllinen ominaisuus, joka tarkoittaa sitä, että samoissa perheissä ja suvuissa on samantyyppisiä ominaisuuksia/oireita. Näinollen lapsi, jolla keskittymisessä tai impulsiivisuudessa erilaisuutta, on hyvin suurella todennäköisyydellä myös perheessä jollain muulla henkilöllä, sisäruksilla, vanhemmalla tai vaikka isovanhemmalla samantyyppistä toimintaa. Omassa tutkimuksessanikin tämä tuli hyvin ilmi. Osa aikuisista on todennut omat toimintatavansa jo aikaa sitten, ehkä saanut tukeakin elämäänsä. Osa aikuisista havahtuu asiaan sen jälkeen kun lapsi on…
Kasvatuksesta syyttelyllä voimavaroja ADHD-oireisille?
Tämään on uutisoitu Ilta-Sanomissa juttu otsikolla ”ADHD-tyyppisistä oireista suuri osa johtuu vanhemmuuden puutteesta”. Olen saanut jutun perusteella erittäin paljon viestejä ja aiheesta viime vuonna väitelleenä näkökulmaani asiaan on pyydetty. Se tulee tässä. Ensimmäinen ajatus jutusta minulla oli, että mihin tällaisella väittämällä ja laajemmin jutulla pyritään? Ketä halutaan saada vakuutettua, kenen puolesta ja ketä vastaan. Miksi ammattilainen yleensä toteaa näin potentiaalisista asiakkaistaan. Jos ajatellaan ADHD:ta diagnoosina, voimme osoittaa näissä henkilöissä monia heikkoja tai kehitettäviä kohtia. Henkilö voi olla ylivilkas, impulsiivinen, tarkkaamaton ja toiminnanohjauksessakin pulmaa. Tämän me kaikki asiaan perehtyneet eri alojen ammattilaiset tiedämme. Haluammeko kertoa kenties näitä asioita? Samaiset henkilöt ovat myös erittäin energisiä, nopeasti toipuvia, kekseliäitä, luovia ja tehokkaita. Miltä nämä termit kuulostaisivat? Me voimme puhua samaisesta asiasta, olkoon se ilmiönä ADHD tai joku muu, monella tavalla. Haluatko sinä tehdä sen syyttelemällä tai vahvuuksia korostamalla? Jos ajatellaan perheitä, joissa on kenties yksi ADHD-oireinen lapsi, monesti useampi ja aikuisillakin voi olla…
Sitä lisää mikä toimii!
Sosiaalityö on ilokseni kehitellyt uusia myönteisiä tsemppausmuotoja syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Jyväskylässä nuorten palvelukeskuksessa J-napissa syrjäytyneitä ja syrjäytymässä olevia nuoria palkitaan osallistumisesta ryhmän kokoontumisiin esimerkiksi lahjakorteilla, leffalipuilla ja huvipuistomatkoilla. Nuori saa 50 euron lahjakortin, jos hän osallistuu ryhmänsä kaikkiin kokoontumisiin. Säännöllisestä käymisestä varatuilla tapaamisajoilla palkitaan kymmenen euron lahjakortilla tai lipulla elokuviin tai jääkiekko-otteluun. Upeata! Pienellä panostuksella ja samalla suurella motivoinnilla saadaan hyviä tuloksia. Kokeilun vaikuttavuutta tutkitaan Jyväskylän yliopistossa. Myös Seinäjoen sosiaalityössä on maksettu harkinnanvaraista 700 euron palkkiota henkilöille, jotka ovat päässeet koulutuksen tai työkokeilun kautta työttömyysturvan piiriin, askeleen lähemmäs työelämää. Hienoa! Näitä lisää! Myös tämän sosiaalityön palvelun piirissä olevien nuorten itsetunnosta kuvastelee heidän kommenttinsa ettei heille omasta mielestään kuulu palkitsemista. Moni nuori on niin tottunut negatiivisiin toimintatapoihin tai jopa rankaisemiseen etteivät nämä heikoilla olevat nuoret koe ansaitsevansa positiivista huomiota. Negatiiviset asiat jättävät ihmisen muistiin suuren jäljen. Negatiivisuus lisää negatiivisuutta eikä auta nuorta syrjäytymisen kehältä pois vaan vahvistaa sitä edelleen. Nuoren tulee tiedostaa…
Pakolliset soveltuvuuskokeet takaisin SOTE-alalle!
Tänään on jätetty esitys opetus- ja kulttuuriministerille pakollisten soveltuvuustestien palauttamisesta tutkintoihin, joissa työntekijä on vastuussa toisten ihmisten terveydestä tai turvallisuudesta. Esityksen ovat allekirjoittaneet kaikki oleelliset suomalaiset opetus-, sosiaali- ja terveysalan ammattiliitot, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ja Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy. Liittojen mielestä näille ns. SORA-aloille ei tulisi valita opiskelijoita ilman pakollista soveltuvuuden testausta. Aiemmin esimerkiksi lähihoitajakoulutuksessa oli soveltuvuuskokeet, mutta ne poistettiin parisen vuotta sitten koulutustakuun myötä. Olen myös itse ollut mukana tämän esityksen pohjatyössä ja myös blogikirjoitukseni potilasturvallisuudesta ja koulutustakuusta 18.10.2016 sekä Hoitotyönopettajan näkökulma työhönsä 26.10.2016 herättivät ammattiliittojen mielenkiinnon asiaan. Asialle täytyy selvästikin tehdä nyt jotain ja ministeriöllä on nyt miljoonan taalan paikka puuttua asiaan ennenkuin potilastyössä näkyvät alalle soveltumattomat tulevat työntekijät. Osa heistä on jo oppilaitoksissa opiskelemassa tutkintoon ja saavat pätevyyden lähivuosina työhön hoitoalalle. Toki liitot ovat saaneet huolestuneilta opettajilta jo aiemmin palautetta. Myös omalla entisellä työpaikallani ammattiopistossa opettajat toivat…
Mistä apua ja tukea aikuistuvalle nuorelle ja aikuiselle?
Olen viime aikoina saanut taas huomattavan monia yhteydenottoja tukea tarvitsevilta aikuistuvilta ja aikuisilta henkilöiltä. Usea heistä on ollut hyvin väsynyt siihen, ettei tukea ole ammattilaisilta tarjolla opetus-, sosiaali-, eikä terveystoimessa ja kokevat sen elämää hankaloittavana asiana sekä koulussa, työpaikalla että vapaa-ajallakin. Yleensä näiden aikuisten pulmina ovat ADHD, aspergerin oireyhtymä (nyk. autisminkirjo) tai erilaiset oppimisvaikeudet. Mihin minulta pyydetään apua? Yleisin kysymys näiltä aikuisilta minulle on mistä löytää esimerkiksi ADHD:ta ymmärtävä aikuispuolen lääkäri. Osa henkilöistä on ollut edes jonkinlaisessa hoitosuhteessa nuorisopuolella, mutta aikuistuessa hoitosuhde on katkennut eikä uutta asiaa tuntevaa lääkäriä löydy. Osa ei ole päässyt tutkimuksiin asti koskaan ja on sinnitellyt monien epäonnistumistenkokemusten kera lapsuuden ja nuoruuden, ja nyt kokevat olevansa hyvin rikkinäisiä aikuisia, kaivaten monialaisia tukitoimia, hoitoa ja ymmärrystä. Moni näistä ihmisistä on yrittänyt saada apua esimerkiksi lähimmästä terveyskeskuksesta, YTHS:stä tai työterveyslääkäriltä, liian usein turhaan. Osa on selittänyt asiaansa useammallakin lääkärille ja ovat hyvin turhautuneita kun itse kokevat tietävän esimerkiksi…