Ammattikoululaisen äidille
Tänään kirjoitus kohdentuu keskiviikkona 19.4.2017 HS:n mielipidepalstalla olleeseen Ammattikoululaisen äiti –nimimerkillä olleeseen kirjoitukseen. Huoltaja hämmästeli mm. poikansa suurta määrää itsenäisiä oppitunteja, opiskelun teoreettista keveyttä ja toisaalta vaativaa työssäoppimisen jaksoa. Tätä kirjoitusta on ollut kanssani laatimassa kolme korkeakoulutettua ammatillisen oppilaitoksen lehtoria samasta oppilaitoksesta, joista yksi opettaa ammatillisia aineita – hoitotyötä tuleville lähihoitajille, ja kaksi yleisiä aineita, mm. äidinkieltä ja vieraita kieliä. Itse olen ollut viime lukuvuonna lehtorina opettamassa erityispedagogiikkaa, kasvatusta ja kuntoutusta tuleville lähihoitajille. Tuomme esiin nyt opettajan näkökulman samoihin aiheisiin kuin Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa. Opetusresursseista Nimimerkki Ammattikoululaisen äiti kirjoitti siitä, kuinka lähihoitajaksi opiskelevan poikansa lukujärjestys ammottaa tyhjyyttään. Koululla käydään vain silloin tällöin ja vain muutamia tunteja kerrallaan. Valitettavasti tämä kuulostaa opettajanäkökulmasta kovin tutulta. Lähiopetuksen määrän jatkuva vähentäminen on johtanut siihen tilanteeseen, ettei opetustunteja yksinkertaisesti riitä opiskelijoille koko viikoksi ja jokaiselle viikon päivälle. Huonolla suunnittelulla tilanne on pahimmillaan se, että tunteja on vain muutama päivässä ja tuntien välissä on useiden…
Terveiset Islannista!
Olin ilokseni kutsuttuna erityisopetuksen konferenssiin huhtikuun alussa Islannissa. Viikon aikana kerroin siellä suomalaisesta koulujärjestelmästä, erityisopettajan koulutuksesta ja tukitoimien saatavuudesta sekä omasta väitöstutkimuksestani suomalaisessa koulussa. Samaan aikaan sain islantilaisilta tietoa heidän vastaavasta omasta järjestelmästään. Tänään vertailenkin näitä vierailulla saamiani tietoja suomalaiseen koulujärjestelmään perusopetuksen ja opettajankoulutuksen osalta. Opettajankoulutus yliopistossa Islannissa opettajankoulutus on sijoitettu yliopistoon kuten Suomessakin. Ensimmäinen eroavuus on kuitenkin siinä, että Islannissa on liian vähän opettajaksi haluavia henkilöitä, noin 200 vuosittain ja yliopistoon pääsee heistä jokainen. Valikoitumista ei siis ole. Koska päteviä opettajia on Islannissa liian vähän, kouluissa on paljon epäpäteviä opettajia. Suomessa taas hakijoita on moninverroin enemmän kuin opettajankoulutuslaitoksille voidaan ottaa opiskelemaan ja vaativien pääsykokeiden perusteella yliopistolle pääsee opiskelemaan vain pieni osa hakijoista, esimerkiksi viime vuonna Helsingin yliopistoon pääsi 4,3 % ensisijaisesti erityisopettajakoulutuksen pääsykokeeseen osallistuneista hakijoista, luokanopettajista n. 11% . Suomessa kouluissa on pääsääntöisesti päteviä luokanopettajia, erityisopettajista osa on epäpäteviä. Maiden välillä opettajankoulutuksen yksi eroavaisuus ovat opetusharjoittelut. Suomessa opettajaksi opiskelevat…