Positiivisella pedagogiikalla pitää olla jatkumo
On ollut todella riemullista todistaa sitä innostusta ja mielenkiintoa, jota positiivisen pedagogiikan periaatteet ja toimintamallit tällä hetkellä maassamme herättävät. Vahvuusperustainen pedagogiikka on toiminut tienraivaajana, mutta yhä useampi kasvattaja on jo tietoinen muistakin positiivisen pedagogiikan teema-alueista. Alan kirjallisuutta on ilahduttavasti alkanut ilmestyä suomen kielellä, ja myös aihetta sivuavia opinnäytetöitä pompsahtelee yhä tiuhempaan tahtiin. Varhaiskasvatus suunnannäyttäjänä Erittäin merkityksellistä on se, että varhaiskasvatus uusine vasuineen on toiminut suunnannäyttäjänä positiivisen pedagogiikan periaatteiden soveltamisessa. Monissa päiväkodeissa tehdään suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä hyvän huomaamiseksi ja lisäämiseksi. On ollut sydämet sulattavaa kuunnella, miten eskarilaiset nimeävät toistensa vahvuuksia tai pikkuruiset alle kolmevuotiaat taaperot kannustavat toisiaan sinnikkyyteen. Voi vain maalata ruusunpunaisia skenaarioita siitä, millaisia tulevaisuuden aikuisia meille on tällaisissa kasvuympäristöissä varttumassa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Valitettavasti vain hyvin harvalla lapsella kasvuympäristö säilyy yhtä suotuisana ja hedelmällisenä lapsen iän karttuessa. Usein tämä positiivisen pedagogiikan jatkumo katkeaa jo alakouluvuosien aikana, tavallisesti viimeistään yläkoulussa. Perinteisten tietojen ja taitojen opettamisen tradition puristuksessa…