Erja Sandbergin blogi

Aikuiskoulutuksen pedagogisten tukitoimien paketti

Aikaisemmin olen kirjoittanut varhaiskasvatuksen, alakoulunyläkoulun ja toisen asteen lukio-opetuksen sekä ammatillisen koulutuksen pedagogisten tukitoimien paketit. Olen saanut useita yhteydenottoja ja pyyntöjä selvittää tilannetta myös tukea tarvitsevien aikuisopiskelijoiden näkökulmasta – ja se tulee nyt.

Lainsäädännölliset erot ja velvoitteet

Aikuiskoulutus on usein ns. näyttötutkintoihin perustuvaa koulutusta eli opiskelija saa näyttää osaamisensa ja hänen aiempi osaaminen alalta myös tunnustetaan ja hyväksiluetaan koulutuksessa. Laissa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta todetaan, että opiskelijalla on oikeus saada opetusta sekä henkilökohtaista ja muuta tarpeellista ohjausta. Erityisopetuksesta tai erityisestä tuesta ei aikuiskoulutuksen yhteydessä lainsäädännössä mainita.

Aikuiskoulutuksessa puhutaan usein henkilökohtaistamisesta, joka tarkoittaa aikuisopiskelijan lähtötilanteen kartoittamista ja tuen tarpeen pohtimista siten, että opiskelija saa näytettyä osaamisensa näyttöön johtavissa tilanteissa. Henkilökohtaistaminen ei kuitenkaan ratkaise esimerkiksi teoriaopintojen tuen tarvetta jos ja kun se pohjataan vain ammattiosaamisen näyttöihin.

Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa todetaan usein myös henkilökohtaisista opintopoluista eli poluttamisesta. Näihin yksilöllisiin polkuihin voidaan kytkeä opiskelijan tarvitsemat tukitoimet opinnoissaan. Opiskelijoille on koulutuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti voitu tarjota erityisen tuen palveluita ja laatia HOJKS tai muu erityistä tukea koskeva suunnitelma. Laki ei siis kuitenkaan velvoita tähän.

Dokumenttien siirto aikuiskoulutukseen

Mikäli opiskelijalla on ollut peruskoulussa tai jossain muussa aiemmassa koulutuksessa tukitoimien tarvetta ja se on dokumentoitu esimerkiksi oppimissuunnitelmaan tai HOJKSiin, on tärkeätä saada nämä dokumentit myös aikuiskoulutukseen erityisopettajalle. Aiempia dokumentteja voi myös pyytää (kohtalaisen ajanjakson takaa) edellisestä oppilaitoksesta. Aikuisopiskelija toki päättää itse dokumenttien mahdollisesta siirtämisestä ja luovuttamisesta oppilaitokseen, mutta suosittelen vahvasti kaiken mahdollisen kirjatun tiedon siirtämistä aikuiskoulutukseen. Se on aikuisopiskelijan etu. Näin voidaan saada tukitoimet heti käyntiin ja myös varmistaa, että tarjottavat tukitoimet ovat oikeanlaisia. Monesti hyviä oppimisen tukemisen käytäntöjä kun on kirjattu aiemmissa opinnoissa.

Entä tukiresurssit aikuiskoulutuksessa?

Aikuiskoulutuksen erityisen tuen resurssointi on vaihtelevaa. Oppilaitoksessa voi olla yksi ammatillinen erityisopettaja tai laaja-alainen erityisopettaja useita satoja opiskelijoita kohden. Jokainen ymmärtää, että tällöin erityisopettajan aika opiskelijaa kohti on hyvin rajallinen ja tukitoimet tuleekin olla selvästi määritelty myös opiskelijan kaikkien oppituntien ja opettajien kurssien kohdalla. Esimerkiksi jos opiskelijan on vaikea keskittyä tai hän omaa oppimisvaikeuksia, se on huomioitava tunneilla läpi aikuisopintojen kaikissa oppiaineissa.

Toisinaan tukea tarvitsevat aikuisopiskelijat ottavat minuun yhteyttä ja kertovat oppilaitoksen erityisopettajan suosituksesta vaihtaa opiskelupaikka ns. nuorisoasteen koulutukseen (monesti samat tutkinnot, mutta nuorilla ei samalla tavalla näyttöihin perustuva tutkinto). Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Ensinnäkin vaihto voi olla hyväksi, mikäli nuorisopuolella ammatillisella erityisopettajalla on aikuiskoulutusta parempi resurssointimahdollisuus tukea kyseistä opiskelijaa. Aina näin ei ole. Resurssit tuleekin siis selvittää ennen mahdollista vaihtoa. Nuorisopuolella käytetään lakia ammatillisesta peruskoulutuksesta, ja siellä on selvästi todettu erityisopetusta annettavan esimerkiksi sairauksien tai oppimisvaikeuksien takia. Tämä tuki on esimerkiksi pedagogista tukea ja erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelyjä. Myös HOJKSit ovat lakisääteisesti käytössä nuorisopuolella. On asia erikseen, haluaako aikuinen opiskella esimerkiksi 16-vuotiaiden kanssa samassa ryhmässä ja se tulee pohtia aina yksilöllisesti.

Osa minuun yhteyttä ottaneista henkilöistä myös on harmitellut, että aikuisen OLETETAAN osaavan opiskella ilman tukitoimia, ovathan he jo aikuisia. Aikuisella voi kuitenkin olla aivan vastaava tuentarve mikäli kysymyksessä on esimerkiksi keskittymisen hankaluus, toiminnanohjauksen pulmat tai oppimisvaikeudet. Ne eivät katso ikää ja seuraavat monesti läpi ihmiselämän.

 Minkälaista tukea aikuisopiskelija voi tarvita?

Oikeastaan kaiken saman tuen kuin lapset ja nuoretkin, tuen tarpeesta ja tasosta riippuen. Mikäli opiskelijalla on todettu laaja-alaisia tai erityisiä oppimisvaikeuksia, jokin oireyhtymä, sairaus, vamma tai vaikka kielellisiä tai hahmottamisen pulmia, hän oletettavasti tarvitsee yksilöllisesti pohdittua jonkinlaista tukea opintoihinsa. Monet tuentarpeet ovat verrattain pysyviä lapsuudesta lähtien, jatkuen nuoruuteen ja edelleen aikuisuuteen saakka ja ne tulee huomioida koulutuksessa. Näin voimme varmistaa tutkinnon suorittamisen annetussa aikataulussa ja myös varmistaa esimerkiksi teoreettisen tiedon oppimisen.

Tukitoimet tulee räätälöidä yksilöllisesti tuentarpeiden mukaisesti. Se on ehdottomasti lähtökohtana. Ei kaikkea kaikille, vaan tarpeen mukaisesti. Tuen tarve tulee tunnistaa, jotta tukitoimet voidaan kohdistaa asianmukaisesti. Opiskelijan voi olla esimerkiksi vaikeata keskittyä tunnilla tai hän voi olla hyvin häiriöherkkä erilaisille ärsykkeille (ryhmän äänet, tilan valaistus, opiskelijakavereiden kosketus ym.). Opiskelija voi tällöin tarvita rauhallisempaa opiskeluympäristöä, pienempää opiskeluryhmää tai jotain muuta tukea oppitunneille oppiakseen asioita. Esimerkiksi ADHD-oireisen aikuisoppijan on vaikeata keskittyä pitkäjänteisesti. Opettajan pedagogista ammattitaitoa on rakentaa oppitunnit siten, että erilaiset opetusmenetelmät vaihtelevat.

Osa opiskelijoista eivät saa tarvitsemaansa teoreettista tietoa pelkän opettajan puheen välityksellä ja silloin kirjallinen ja kuvallinen tuki toiminnan lisäksi on perusteltu myös aikuisopiskelijalle jokaisella oppitunnilla. Opinnoissa ammatillisia opettajilla on merkittävä rooli, joten tieto oppimisen pulmista tulee saattaa myös heille ja se tulee huomioida esimerkiksi kyseisen opiskelijan opetukseen kuuluvassa kirjallisessa materiaalissa. Tiedonkulku erityisopettajan ja opiskelijan muiden opettajien välillä on siten keskeistä.

Osalla aikuisopiskelijoistakin lähtötiedot ovat heikot ja olisi hyvä kartoittaa ovatko senhetkiset opiskeluedellytykset riittävät vai tulisiko ensin pohjatietoja vahvistaa. Ammatillisissa opinnoissa suomen kielen tason tulee olla hyvä ja myös matematiikan perustaidot tulee olla opittu, jotta ammattiin liittyvät matemaattiset laskut sujuvat. Esimerkiksi lääkelaskukurssi voi olla mahdotonta suorittaa, jos opiskelija ei osaa jako-, kerto- tai prosenttilaskua.

Myös aikuiskoulutuksessa osalla opiskelijoista on huomattavia toiminnanohjauksen tai elämänhallinnan pulmia. Nämä on myös huomioitava varhaisessa vaiheessa, ennenkuin opiskelija jää jälkeen ja kertyy rästisuorituksia. Jatkuvat epäonnistumiset vaikuttavat opiskelijan psyykeeseen – itsetuntoon ja minäkäsitykseen ja on tärkeätä tukea aikuisopiskelijaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin voidaan taata koulutuksen suorittaminen ja tietenkin koulutuksen tavoitteena on työllistyminen tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Lopuksi

Tuentarpeiden lisäksi jokaisen aikuisopiskelijan tulee tuntea myös vahvat osa-alueensa. Suosittelen siis jokaiseen aikuiskoulutukseen myös vahvuustestejä esimerkiksi oppimisvaikeustestien rinnalle. Näin voimme tukea aikuisopiskelijan itsetuntoa ja positiivista minäkuvaa.

Aloita keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!