Erja Sandbergin blogi

Alakoulun pedagogisten tukitoimien paketti

Tukea tarvitsevien oppilaiden huoltajat ovat pyytäneet minua kokoamaan faktaa tukitoimista koulussa. Olen myös jo vuosien ajan saanut paljon kysymyksiä huoltajilta tähän aihealueeseen liittyen. Tämä teksti toimii toivottavasti apuna lapsensa tukitoimia pohtiville huoltajille ja antaa ehkä myös vinkkejä joillekin opettajille.

Olen kirjoittanut pedagogisen tukipaketin varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. En enää tässä toista enää niitä tukimuotoja, vaan tämä teksti toimii jatkumona varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tuelle. Osaltaan mainitut tukitoimet soveltuvat myös peruskouluun.

Peruskoulun tukitoimien periaatteita

Perusopetuslaissa määritellään perusopetuksen tuesta. Meillä on käytössä oppimisen ja koulunkäynnin tuki, jonka myötä oppilailla on oikeus tarvitsemansa tukeen sekä suoraan oppimiseen (esim. oppimisvaikeus) tai välillisesti (esim. keskittymisen hankaluudet) liittyvissä pulmissa sekä myös oppituntien ulkopuolella koulunkäyntiin liittyvissä asioissa (esim. siirtymistilanteet).

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki on lakisääteisesti jaoteltu kolmeen tuen tasoon – yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Oppilas voi saada kerrallaan näistä vain yhden tason tukitoimia. Mikäli tuen tarve muuttuu, voidaan tuen tasoa muuttaa nopeastikin, joko vahvempaan tukeen tai lievempään tukeen. Oppilas voi siis yksilöllisesti “liikkua” eri tukitasojen välillä. On oppilaan etu, että tuen tarvetta tarkastellaan säännöllisin väliajoin.

On hyvä muistaa, ettei perusopetuslaissa mainita ollenkaan lääketieteellisiä luokitteluja eli diagnooseja. Peruskoulussa ei siis tueta oppilaita diagnoosiperustaisesti, eli diagnoosi ei avaa mitään lisätukea eikä sitä tarvita koulussa tukitoimia saadakseen. Erityinen tuki ei myöskään edellytä lääketieteellisiä tutkimuksia eikä diagnoosia. Koulu toimii pedagogisin ratkaisuin. Koulussa tulee saada siis kaikki samat tukitoimet oli diagnoosia tai ei. Diagnoosista ei toki ole mitään haittaa ja oppilas voi tarvita sitä koulun ulkopuolisessa hoidossa tai kuntoutuksessa.

On myös huomioitava, että monilla oppilailla on koulun ulkopuolisten tahojen (esim. lääkäri, psykologi) lausuntoja ja suosituksia tarvittavaan tukeen. Nämä lausunnot huomioidaan mahdollisuuksien mukaan tuen suunnittelussa, mutta ne eivät velvoita koulua. Tukitoimet määritellään aina pedagogisten ammattilaisten toimesta, ei koulun ulkopuolisten toimijoiden lausuntojen perusteella.

Perusopetuslain mukaisesti koulun tukitoimia tulee saada heti kun tuentarve havaitaan. Kaikki tukitoimet voidaan saada yleisopetuksessa, jos se katsotaan soveliaimmaksi opetusmuodoksi lapselle. Tuen intensiivisyys ja jatkuvuus määrittelee monesti tuen tason. Yleisessä tuessa tuki on löyhempää ja erityisessä tuessa todella intensiivistä. Ainoastaan kokoaikainen erityinen tuki mahdollistaa erityisluokkapaikan ja kokoaikaisen erityisluokanopettajan lapselle. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki tulee järjestää yhteistyössä. Siten oppilaan kaikkien opettajien tulee myös olla tietoisia mitä tuesta on sovittu ja kirjattu.

Ensimmäinen taso – yleinen tuki

Yleistä tukea annetaan kaikille lapsille luokanopettajan tai aineenopettajan toimesta. Joku lapsi tarvitsee yleistä tukea enemmän kuin toinen. Tukea siis annetaan tuentarpeiden mukaan.

Seuraavassa on konkreettisia vinkkejä oppilaiden tukemiseeen:

  • Wilman kautta yhteistyö kotiin, tuntimerkintöjen ja muun informaation (esimerkiksi formatiivinen arviointi) välittäminen kotiin kuuluu kaikille lapsille. Myös positiivinen palaute, onnistumiset ja hyvät asiat!
  • Luokan fyysisen oppimisympäristön muokkaaminen. Ympäristön tulee olla turvallinen kaikille lapsille. Luokan mahdolliset häiriötekijät tulisi poistaa. Usein luokassa on esimerkiksi aistiherkkiä lapsia, joiden kannalta ympäristöä tulee muokata. Huomioi ainakin valaistus, hälyn määrä ja akustiikka.
  • Strukturoitu koulupäivä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kuvien käyttämistä opetuksessa. Koulupäivän aikataulu ja läksyt voidaan merkitä kuvin taululle/seinälle opettajan suusanallisesti annetun ohjeen lisäksi. Osa lapsista tarvitsee visuaalisen tukea huomatakseen ja muistaaksen koulupäivän asioita.
  • Yleiseen tukeen kuuluu myös osa-aikainen erityisopetus, joka tarkoittaa erityisopettajan tukea esimerkiksi tietyssä oppiaineessa, vakka muutoin lapsi opiskelee aivan tavallisessa luokassa luokanopettajan tai aineenopettajan johdolla. Lapsella voi olla esimerkiksi lukivaikeus, ja hän tarvitsee lisäharjoiteita erityisopettajan kanssa.
  • Opetuksen eriyttäminen. Tämä tarkoittaa lapselle yksilölliseen tarpeeseen annettavia helpompia tai haasteellisimpia tehtäviä ja opetusta. Alaspäin eriyttäminen voisi olla mahdollista lapselle, jolla on oppimisvaikeus esimerkiksi tietyn aineen kohdalla. Ylöspäin eriyttäminen tulee kyseeseen esimerkiksi kognitiivisesti lahjakkaan oppilaan kodalla, joka turhautuisi tehtäviin, jotka jo osaa. Opettajan tulee siis räätälöidä opetustaan jokaiselle lapselle yksilöllisesti sopivaksi. Kaikille sama opetus ei ole enää tätä päivää.
  • Jokaisen oppilaan kehittymisen seuraaminen liittyy myös yleiseen tukeen. Tätä todennetaan arviointikeskusteluissa ja vanhempainvarteissa ja mikäli tarvetta tiiviistikin eri yhteydenottovälineillä ja tapaamisilla.
  • Osalle oppilaita läksyt on hankala saada itsenäisesti merkittyä ja myös tähän voidaan tarvita opettajalta apua. Pienet muistilaput kirjan sivulle ovat pieni, mutta tarpeellinen lisä osalle lapsista.
  • Yleiseen tukeen kuuluu myös tukiopetus ja avustaja/ohjaajapalvelut. Esimerkiksi luokassa voidaan tarvita koulunkäynninohjaajaa, josta kaikki lapset hyötyvät.
  • Oppilaalle tulee antaa tarvittaessa myös oppimisen apuvälineitä. Esimerkiksi äänikirjat tai tietotekniset apuvälineet.
  • Oppilaalla on oikeus myös oppilashuollon, ohjaus- ja tukipalveluihin tarpeen mukaan.
  • Osa oppilaista kaipaa tukea siirtymätilanteisiin eri opetustilojen välillä ja myös välitunneilla.
  • Oppituntien ulkopuolella tulee suunnitella koulukyydit. Oppilas voi tarvita esimerkiksi saattajan koulutaksiin ja se tulee opettajan (tai avustajan) huomioida.
  • Myös oppitunteja ennen tai jälkeen pidettävät koulun erilaiset kerhot ym. harrastusmahdollisuudet voivat olla tukitoimina tukea tarvitsevilla lapsilla.
  • Kodin ja koulun yhteistyö on merkityksellistä eikä sitä voi korostaa liikaa. Kodin on saatava tietää kun pohditaan uusia tukitoimia ja vain avoimuus mahdollistaa luottamuksellisen suhteen opettajan ja huoltajien välillä – lapsen parasta aina ajatellen.

Pedagoginen arvio tehdään suunniteltaessa tehostettua tukea

Perusopetuslaissa määritellään toisen tason tehostetusta tuesta seuraavasti:

“Oppilaalle, joka tarvitsee oppimisessaan tai koulunkäynnissään säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tukimuotoja, on annettava tehostettua tukea hänelle tehdyn oppimissuunnitelman mukaisesti. Oppimissuunnitelma on laadittava, jollei siihen ole ilmeistä estettä, yhteistyössä oppilaan ja huoltajan sekä tarvittaessa oppilaan muun laillisen edustajan kanssa.”

“Tehostetun tuen aloittaminen ja järjestäminen käsitellään pedagogiseen arvioon perustuen moniammatillisesti oppilashuoltotyössä. Oppilaalle järjestettävä tuki kirjataan oppimissuunnitelmaan. Tehostettu tuki järjestetään laadultaan ja määrältään oppilaan kehitystason ja yksilöllisten tarpeiden edellyttämällä tavalla.”

Tehostetun tuen tasolla on saatavilla kaikki yleisen tuen muodot, mutta niitä voidaan tarvita enemmän tai intensiivisemmin kuin yleisen tuen tasolla on mahdollista saada. Oleellista on, että mikäli yleisen tuen ratkaisut eivät ole riittäviä, oppilaalla voi olla myös muiden asiantuntijoiden arvio tilanteesta, mutta se ei ole välttämätöntä. Sen sijaan yhteistyö huoltajien kanssa on merkittävää pedagogista arviota laadittaessa.

Pedagogisessa arviossa tulee kuvata oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin tilanne kokonaisuutena huomioiden oppilaan saama yleinen tuki ja arvio sen vaikutuksista, oppilaan oppimisvalmiudet, vahvuudet sekä oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyvät erityistarpeet. On myös annettava arvio siitä, millaisilla pedagogisilla, oppimisympäristöön liittyvillä, oppilashuollollisilla tai muilla tukijärjestelyillä oppilasta tulisi tukea.

Kun lapsi päätetään siirtää tehostettuun tukeen, hänelle tulee lakisääteisesti laatia oppimisuunnitelma. Tähän kirjalliseen pedagogiseen dokumenttiin kirjataan opetusjärjestelyt sekä oppilaan tarvitsema tuki. Oppimissuunnitelmaa voidaan tarvittaessa käyttää jo osana yleistä tukea ja sitä tulee käyttää tehostetun tuen aikana. Suunniteltu ja kirjattu tuki velvoittaa koulua järjestämään tukitoimet.

Ylin taso – erityinen tuki vaatii pedagogisen selvityksen ja HOJKSin

Erityistä tukea tulee antaa sillloin kun tehostettu tuki ei ole riittävää. Lapsella voi olla senkaltaisia tuetarpeita, että tarvitaan jatkuvia, moninaisia ja intensiivisiä tukimuotoja sisältäen kokoaikaisen erityisopetuksen. Silloin on erityisen tuen taso perusteltu.

Erityisen tuen päätös on hallinnollinen päätös. Se tehdään monesti opetustoimessa koulun ulkopuolella (tosin erityiskoulut voivat tehdä myös itse päätöksen). Tällöin esimerkiksi kunnan opetuspäällikkö päättää asiasta. On huomioitava, että kunta osoittaa myös aina koulupaikan oppilaalle. Sitä eivät siis huoltajat voi valita.

Erityisen tuen antamiseksi opetuksen järjestäjän tulee tehdä kirjallinen päätös, jota tarkistetaan ainakin toisen vuosiluokan jälkeen sekä ennen seitsemännelle vuosiluokalle siirtymistä. Tällä halutaan varmistaa, että nivelvaiheessa alakoulusta yläkouluun on suunniteltu myös oppilaan mahdollinen tuen tarve. Erityisen tuen päätöksessä on aina mainittava opetusmuoto sekä oppilaan tarvitsemat palvelut.

Erityiseen tukeen voidaan ottaa tai siirtää. Erityisopetukseen ottaminen tarkoittaa sitä, että jo ennen koulutien alkua on nähtävissä senkaltaisia tuen tarpeita (esimerkiksi lapsen vamma), jolloin opetustoimessa tehdään ennen ensimmäisen luokan alkua päätös erityisestä tuesta.

Erityisopetukseen siirtäminen tarkoittaa jossain vaiheessa koulupolkua tehtyä päätöstä siitä, että lapsi tarvitsee erityisen tuen intensiivisyyttä ja esimerkiksi kokoaikaista erityisopetusta. Lapsen tilanne tai oppimisen pulmat voivat esimerkiksi mennä hankalaampaan suuntaan ja päätetään siirtää lapsi erityiseen tukeen.

Perusopetuslaissa todetaan seuraavasti:

“Ennen erityistä tukea koskevan päätöksen tekemistä opetuksen järjestäjän on kuultava oppilasta ja tämän huoltajaa tai laillista edustajaa siten kuin hallintolain (434/2003) 34 §:ssä säädetään sekä hankittava oppilaan opetuksesta vastaavilta selvitys oppilaan oppimisen etenemisestä ja moniammatillisena oppilashuollon yhteistyönä tehty selvitys oppilaan saamasta tehostetusta tuesta ja oppilaan kokonaistilanteesta sekä tehtävä näiden perusteella arvio erityisen tuen tarpeesta (pedagoginen selvitys). Pedagogista selvitystä on tarvittaessa täydennettävä psykologisella tai lääketieteellisellä asiantuntijalausunnolla tai vastaavalla sosiaalisella selvityksellä.”

Erityiseen tukeen ei siis voida siirtää kuulematta huoltajaa ja lasta. Avoin keskustelu oppilaan ja huoltajien kanssa tilanteesta, annetuista ja mahdollisista tukimuodoista on avain tukitoimien onnistumiseen.

Toisekseen suunniteltaessa siirtoa erityiseen tukeen, tulee laatia pedagoginen selvitys, uusi kirjallinen dokumentti. Asiakirjaan dokumentoidaan mitä tukitoimia on aiemmin oppilaalle annettu ja mitkä ovat niiden vaikutukset. Siihen voidaan myös kirjata mitä sellaista tukimuotoa oppilas tarvitsee, johon erityisen tuen päätös on perusteltu. Tarvittaessa voidaan täydentää pedagogista selvitystä esimerkiksi psykologin lausunnolla, mutta se ei ole välttämätöntä. Tämä tulee pohtia yksilöllisesti.

Erityinen tuki mahdollistaa kokoaikaisen erityisluokkapaikan. Tämä ei ole mahdollinen kahdessa edellisessä tuen tasossa. Erityisen tuen oppilas voi myös olla integroituneena yleisopetukseen, jos katsotaan sen olevan sopiva opetusmuoto. Tällöin oppilas saa kuitenkin huomattavan tiiviitä tukitoimia, joissa yleensä esimerkiksi laaja-alainen erityisopettaja on vahvasti mukana.

Oppiaineita on myös mahdollista yksilöllistää. Kehotan kuitenkin käyttämään yksilöllistämistä tuen muotona maltillisesti. Ennen yksilöllistämistä tulee myös pohtia miten se vaikuttaa toisen asteen opintoihin. Mikäli perusopetuksen vaadittavia asioita ei edes opeteta, toisen asteen opinnot voivat jatkumona olla opiskelijalle huomattavan hankalia eikä peruskoulun asioihin ehditä palaamaan enää toisella asteella. Tämä vaikuttaa opiskelijan itsetuntoon ja motivaatioon toisella asteella. Yksilöllistämisestä on aina keskusteltava monelta näkökannalta oppilaan ja huoltajan kanssa.

HOJKS

Kaikille erityisen tuen tasolla oleville oppilaille on laadittava henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma HOJKS.

Perusopetuslaissa määritellään HOJKSista seuraavasti:

“Erityistä tukea koskevan päätöksen toimeenpanemiseksi oppilaalle on laadittava henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Suunnitelma on laadittava, jollei siihen ole ilmeistä estettä, yhteistyössä oppilaan ja huoltajan tai tarvittaessa oppilaan muun laillisen edustajan kanssa. Suunnitelmasta on käytävä ilmi oppilaan erityistä tukea koskevan päätöksen mukaisen opetuksen ja muun tuen antaminen. Suunnitelma tarkistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran lukuvuodessa, oppilaan tarpeiden mukaiseksi. Suunnitelman keskeisestä sisällöstä määrätään opetussuunnitelman perusteissa.”

HOJKSssa määritellään mm. opiskelun erityiset painoalueet, oppilaan edistymisen seuranta ja arviointi, oppilaan mahdollisuus osoittaa osaamisensa eri tavoin, arviointitavat ja ajankohdat, oppilaan itsearviointi sekä muut pedagogiset ratkaisut, kuten joustavat ryhmittelyt, samanaikaisopetus, opetusmenetelmät, opiskelustrategiat, työskentelytavat, kommunikointitavat ja oppimateriaalit. Mikäli oppilas opiskelee yhdessä tai useammassa oppiaineessa yksilöllistetyn oppimäärän mukaan, HOJKSssa luetellaan nämä aineet sekä määritellään niiden tavoitteet ja keskeiset sisällöt sekä määritellään, miten edistymistä seurataan ja arvioidaan. HOJKSiin on tärkeätä kuvata myös oppilaan vahvuudet!

HOJKS-keskustelu tulee pitää opettajan ja huoltajien sekä mahdollisuuksien mukaan myös oppilaan kanssa vähintään kerran lukuvuodessa. Useat koulut päivittävät HOJKSia sekä syksyisin että keväisin, jotta voidaan seurata tukitoimien toimivuutta ja oppilaan kehittymistä. Huoltajalle tulee aina antaa päivitetty HOJKS-dokumentti allekirjoitettavaksi kahtena kappaleena, joista toinen jää huoltajalle dokumentiksi sovituista tukitoimista. Osa kouluista siirtää HOJKSin Wilmaan ja ohittaa allekirjoitusvaiheen. Kannattaa kuitenkin aina selventää huoltajalle, miten HOJKSin kanssa toimitaan.

Toivottavasti näistä on sinulle hyötyä. Teksti jatkuu nivelvaiheeseen ja yläkoulun pedagogiseen tukipakettiin.

Aloita keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!