Erja Sandbergin blogi

Ammatillisen koulutuksen pedagogisten tukitoimien paketti

Aikaisemmin olen kirjoittanut perusopetuksen alakoulun ja yläkoulun tukipaketit. Olen saanut lukuisia pyyntöjä selvittää tilannetta myös nivelvaiheessa toiselle asteelle siirryttäessä – joten tässä tekstissä läpikäyn asiaa tukea tarvitsevien opiskelijoiden ammatillisen toisen asteen opiskeluiden näkökulmasta. Keskityn nimenomaan aivan tavalliseen ammattioppilaitokseen, mihin suuri osa opiskelijoista hakeutuu perusopetuksen jälkeen.

Lainsäädännölliset erot ja velvoitteet

Ensinnäkin on hyvä tiedostaa, että koulutusjärjestelmässämme on erilainen lainsäädäntö perusasteella ja ammatillisella toisella asteella. Molemmissa laeissa käytetään esimerkiksi erityisopetus-termiä, mutta tuen taso ja määritelmä ovat erilaiset. Ammatillisen koulutuksen toimijoilta usein kuulen käytettävän termiä erityinen tuki, mutta se ei tarkoita saamaa kuin peruskoulun oppimisen ja koulunkäynnin tuen ylin taso, erityinen tuki. Peruskoulussa annettava erityisen tuen “tiiviys” tai “tehokkuus” ei siis ole sama ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisessa koulutuksessa ei ole tuen kolmiportaisuutta eikä siten esim. tehostettua tukea olemassa lainsäädännössä.

Myös erityisen tuen resurssointi on erilainen. Peruskoulussa erityisessä tuessa oppilaalla voi olla kokoaikainen tai osa-aikainen mahdollisuus erityisopettajan palveluihin, erityisopettajia ollen enemmän oppilaitoksessa. Ammatillisella puolella yksi ammatillinen erityisopettaja voi vastata esimerkiksi 500 opiskelijan tukemisesta. Hyppäys peruskoulun erityisopetuksen resursseista toisen asteen erityisopetusresurssiin on siis valtava.

Toisen asteen ammattillisessa koulutuksessa käytetään lakia ammatillisesta koulutuksesta (531/2017). Laki on uudistunut vuoden 2018 alussa eli ammatillisessa koulutuksessa eletään nyt muutosvaihetta. Puhutaankin ammatillisen koulutuksen reformista. Laissa on 64 § Erityinen tuki, jossa todetaan seuraavasti:

“Opiskelijalla on oikeus erityiseen tukeen, jos hän oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden saavuttamiseksi. Erityisellä tuella tarkoitetaan opiskelijan tavoitteisiin ja valmiuksiin perustuvaa suunnitelmallista pedagogista tukea sekä erityisiä opetus- ja opiskelujärjestelyitä.”

Laissa myös todetaan, että ammatillisessa koulutuksessa erityisen tuen antamisen tavoitteena on lisäksi edistää opiskelijan kokonaiskuntoutusta yhteistyössä kuntoutuspalveluiden tuottajien kanssa.

Ammatillisessa koulutuksessa laaditaan HOKS

Ammatillisessa koulutuksessa laaditaan kaikille lakisääteisesti HOKS eli henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma. HOKS tulee tehdä ammatillisten opintojen alussa, jotta tuen tarpeet tulevat kirjatuksi ja toteutettaviksi. Lain mukaisesti koulutuksen järjestäjä laatii ja päivittää henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman yhdessä opiskelijan kanssa. Suunnitelman laadintaan ja päivittämiseen osallistuu koulutuksen järjestäjän nimeämä opettaja, opinto-ohjaaja tai tarvittaessa muu koulutuksen järjestäjän edustaja. HOKSiin tulee kirjata niin tuen tarpeet kuin opiskelijan vahvuudet ja osaaminenkin. Alaikäisen opiskelijan huoltajalla tai laillisella edustajalla tulee olla mahdollisuus osallistua opiskelijan henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman laadintaan ja päivittämiseen.

Huoltajien on hyvä huomioida, että erityisopettaja on erityispedagogiikan ammattilainen ja kun HOKSia laaditaan tukea tarvitseville opiskelijoille erityisopettajan ammattitaitoa tulee hyödyntää. Ammatillisen opettajan tai opinto-ohjaajan koulutukseen ei kuulu erityispedagoginen osaaminen. HOKSiin tulee kirjata pedagogiset tukitoimet, jotta ne voidaan toteuttaa. Esimerkiksi ADHD:ta tuetaan hyvin eri tavalla riippuen sen alatyypistä ja ilmiasusta. Ei siis kirjata lääketieteellisiä luokituksia vaan muutetaan ne pedagogiksi kirjauksiksi ja konkreetiksi tukitoimiksi sekä oppitunneille että koulutussopimusjaksoille työelämään. Tuen tulee myös toteutua. Lakisääteisellä dokumentilla ei ole merkitystä jos ei sitä laiteta laajasti täytäntöön ja tieto suunnitelluista ja kirjatuista tukitoimista kulje kaikille opettajille sekä ohjaajille.

Erityisopettajien koulutusten erot perusasteella ja toisella asteella

Huoltajien on myös hyvä tiedostaa, että meillä on erilaiset pätevyysvaatimukset eri koulutusasteen ammattilaisille. Perusasteella laaja-alaisen erityisopettajan tai erityisluokanopettajan pätevyyden saa vain viiden vuoden yliopistokoulutuksen kautta. Erityisopettajat ovat siis opiskelleet paljon erityispedagogiikkaa, erilaisia sairauksia, oireyhtymiä, vammoja ym. ja näiden oppilaiden tukemista ja monenlaisia erityispedagogisia menetelmiä.

Toisella asteella pätevyydeksi riittää ammatillisen erityisopettajan pätevyys. Tämä tarkoittaa vuoden erityisopettajaopintoja ammattikorkeakoulussa. Vuoden ja viiden vuoden koulutuksen pituuserot erityispedagogiikan opiskelussa tuottaa vääjäämättä eroja näille ammattilaisille myös heidän työssään, koska vuodessa ei ehdi millään läpikäydä viiden vuoden asioita erityispedagogiikasta. Useilla ammatillisten oppilaitosten opettajilla on toki muun alan koulutusta ja osaamista, mutta erityispedagogiikkaa he ovat usein opiskelleet vähemmän.

Nyt kun samaiset tukea tarvitsevat nuoret siirtyvät peruskoulusta ammattikouluun, katsoisin hyvin tärkeäksi, että myös erityisopettajalla tulee olla yhtä hyvät, laajat ja ajantasaiset tiedot ja taidot nuorten tukemiseen. Tällä hetkellä se ei toteudu, koska koulutukset ovat erilaiset ja eri laajuiset. Konkreettinen tärkeä tukemisen edellytys opiskelijalle on erityisopettajan pedagoginen ja monenlaisten menetelmien osaaminen.

Perusasteelta ratkaiseva nivelvaihe toiselle asteelle

Perusasteella tehostettua tai erityistä tukea saavien oppilaiden opinto-ohjaus on todella tärkeätä (toki kaikilla, mutta etenkin heillä). Opolla tulee tiedossa minkälaisia oppilaitoksia suosittaa tai ehdottaa (tietenkin nuoren mielenkiinnon mukaisesti) huomioiden mahdollisuudet toisen asteen oppilaitoksen antamiin tukitoimiin. Opolla tulee olla siis tietoa mihin oppilaansa on lähettämässä. Huoltajat eivät monesti ole tietoisia tukitoimien erilaisuudesta perusasteen ja toisen asteen välillä.

Huoltajien on myös hyvä tietää, että ammatillisisssa erityisoppilaitoksissa tukea saa enemmän, joskaan kaikki nuoret eivät sinne halua hakeutua tai heitä ei oteta erityisoppilaitoksen opiskelijoiksi. Omalle kohdalle osui esimerkiksi nuori, joka oli käynyt yläkoulun erityisopetuksessa, mutta hän oli halunnut tavalliseen ammattioppilaitokseen. Hyvin pian opintojen käynnistyttyä nuori totesi ettei pärjää tavallisessa ammattioppilaitoksessa moninaisten oppimisvaikeuksien takia. Hänelle yritettiin saada paikka kesken vuoden ammatillisessa erityisoppilaitoksessa, mutta he eivät ottaneet nuorta vastaan. Oppimisen pulmat eivät riittäneet syyksi erityisoppilaitokseen pääsyyn. Näinollen nuori ei pärjännyt tavallisessa ammattioppilaitoksessa tukitoimin muttei päässyt erityisoppilaitokseen. Mikä oli lopputulema? Nuori keskeytti koulun ja jäi kotiin. Tällaista lopputulemaa emme halua yhdellekään nuorelle.

Meillä on suuri joukko nuoria, jotka tarvitsevat hyvin vahvan “saattaen vaihdettavan” toimintatavan nivelvaiheeseen perusasteelta toiselle asteelle. Esimerkiksi neuropsykiatrista problematiikkaa omaavien opiskelijoiden oman toiminnanohjauksen taidot ovat monesti ikätasoa heikommat ja siirtymätilanteet voivat tuntua vaikeilta. Samaan aikaan myös nuoren huoltajat voivat ajatella, että nuoren täytyy olla jo omatoiminen, ottaa vastuu itsestään ja opinnoistaan. Osalle nuorista tämä yhtäkkinen omatoimisuus ei sovi tai onnistu, vaikka he haluaisivat. He tarvitsevat siirtymävaiheeseen aikuisen vahvaa tukea.

Miten tämä sitten järjestetään? Olen aiemmin ehdottanut esimerkiksi (erityis)nuorisotyöntekijän avustusta nivelvaiheeseen. Kun yläkoulussa tiedetään (esimerkiksi erityisopettajan toimesta), keille nuorista siirtymävaihe on ehkä haasteellinen, voitaisiinko heidät ehdä kartoittaa jo yhdeksännen luokan keväällä? Aikuisen tuen kanssa varmistella siirtyminen (sekä dokumentit että oppilas itse) ja auttaa alkuun myös toisen asteen alussa. Monesti myös toisella asteella alkupäivät ja -viikot ovat aika hektistä aikaa. Uusia opiskelijoita on paljon, satoja tai jopa tuhansia – ja silloin yksittäinen tukea tarvitseva nuori voi jäädä hyvin omilleen. Kun nuorella olisi nuorisotyöntekijä tukenaan, uuden oppilaitoksen ympäristö ja opiskelutapa tuntuisi ehkä turvallisemmalta. Ainakin nuori kokisi, että joku huolehtii hänestä ja auttaa alkuun.

Perusasteella tehdyt dokumentit siirtyvät toiselle asteelle

Perusasteelta lähdettäessä tulee varmistaa, että kaikki dokumentit siirtyvät nuoren mukana. Tämä varmistetaan pyytämällä huoltajalta lupa tietojen siirtoon jo perusopetuksen loppuvaiheessa. Käytännössä erityisopettajan tulisi huolehtia asiasta ainakin erityisen tuen oppilaiden osalta. Lain mukaisesti dokumentit voidaan siirtää vasta kun yhteishaun tulokset ovat selvillä. Dokumenttien siirtyminen nopeuttaa tukitoimien käynnistämistä toisella asteella. Varsinkin jo samaisella ammatillisella erityisopettajalla on paljon aloittavia ryhmiä (kuten monesti on), esimerkiksi luki- ja matematiikkatestaukset ja niiden tulosten tulkinnat vievät alusta viikkoja aikaa. Mikäli toisella asteelle saadaan dokumenteista tietoa mahdollisista oppimisen pulmista tai muusta tuen tarpeesta, nämä voidaan heti huomioida opiskeluissa. Aina nuori ei halua tai osaa kertoa itse missä tarvitsee apua opinnoissaan.

Pienryhmästä isoon ryhmään

Osalle nuorista on suuri muutos siirtyä perusopetuksen pienryhmästä ammatioppilaitoksen isoon opiskeluryhmään. Joillekin nuorille tämä tulee ikäänkuin shokkina, asiasta ei ole puhuttu perusopetuksen puolella. Ammatillisella puolella meillä on oppilaitoksia ja linjoja, joissa ei ole ollenkaan pienryhmiä. Pienryhmäopetus puoltaa ehdottomasti paikkaansa myös toisella asteella ja tämä tulisi ehdottomasti huomioida yhtenä tukimuotona nuorelle.

Meillä on esimerkiksi hyvin aistiherkkiä, häiriöherkkiä ja keskittymisen hankaluuksia kokevia nuoria yläkoulun pienryhmissä. Luokkatilan valaistus, äänet ym. voivat haitata suuresti opiskelua. Nyt kun heidät laitetaan lähes 30 opiskelijaa käsittävään isoon ryhmään, muutos esim. 10 opiskelijan pienryhmästä on suuri. Osa nuorista kipuilee jo suuren ryhmän hälinää ja se hankaloittaa huomattavasti opiskelua omasta motivaatiosta huolimatta. Pienryhmäopetuksen katson olevan yksi tärkeä tukimuoto tukea tarvitsevalle nuorelle.

Minkälaista muuta tukea nuori tarvitsee toisella asteella?

Tukitoimet tulee räätälöidä yksilöllisesti tuentarpeiden mukaisesti. Se on ehdottomasti lähtökohtana. Ei kaikkea kaikille, vaan tarpeen mukaisesti. Tuen tarve tulee tunnistaa, jotta tukitoimet voidaan kohdistaa asianmukaisesti. Tukeen tulee toki myös oppilaitoksen taholta resursoida riittävästi ja moniammatillisesti. Menetelmät soveltuvat kaikille opiskelijoille ja ovat todella tärkeitä tukea tarvitsevia opiskelijoille.

Struktuurit

Tukea tarvitsevalle opiskelijalle struktuurien käyttäminen on ensiarvoisen tärkeätä. Struktuurit luovat turvaa ja auttavat oman toiminnan ohjauksessa. Struktuureja ovat esimerkiksi oma lukujärjestys ja oma ryhmä. Struktuureita ovat myös jokaisen opettajan oppitunnin suunnitteleminen kaikkien opiskelijoiden kannalta, esimerkiksi huomioiden keskittymisen pulmat oppitunti jaotellaan eri osioihin. Struktuureissa havaitaan myös oppimisympäristön merkitys oppimiseen kuten aistien erilaisuudet. On hyvä huomioida, että yhä enenevissä määrin opetuksen siirtäminen työympäristöihin vaatii struktuurin toteuttamista myös työelämän ohjaajilta. Työelämän edustajien, jotka ohjaavat nuoria tulee siis tuntea myös erityispedagogiikkaa tukea tarvitsevien ammatillisten opiskelijoiden näkökulmasta.

Elämänhallinnan taidot

Toisella asteella tarvitaan yhä vahvemmin esimerkiksi nuoristyön kanssa toteutettavaa yhteistyötä, jotta osaltaan saadaan estettyä/vähennettyä opiskelijoiden putoamista opinnoista. Esimerkiksi osalla opiskelijoista on suuria elämänhallinnan vaikeuksia ja jo vuorokausirytmi hukassa. Jos nämä nuoret eivät jaksa aamulla herätä ja saapua kouluun, tiiviitkään tukitoimet ammattioppilaitoksen puolelta eivät ole riittäviä. Nuoret tulee saada kouluun ja tähän tarvitaan huoltajien kanssa yhteistyötä. Pidän myös nuorisotoimea tähän potentiaalisena avustavana toimijana.

Itsetunnon vahvistaminen, osaamisen, onnistumisen ja vahvuuksien tunnistaminen

Läpi ammatillisen koulutuksen opiskelujen nuoren itsetuntoa tulee vahvistaa. Varsinkin tukea tarvitsevien nuorten kohdalla on todettu olevan jo varhain negatiivista käsitystä itsestä ja omista kyvyistä sekä osaamisesta. Samaa tietoa saan jatkuvasti koulutuksissani ammatillisilta opettajilta ja ohjaajilta. Mikäli nuori saa ammattilaiselta signaalin ettei hän osaa – eikä saa apua tarvittaessa, tämä aiheuttaa nuorelle epäonnistumisen kokemuksen. Myös liika itsenäisyys ja vähäiset oppitunnit voivat aiheuttaa negatiivisia ajatuksia osaamiseen. Nuoret ovat aikuistumassa – hankkien myös itsenäistymisen ja oman pystyvyyden taitoja. Ammattilaisten tehtävänä on ohjata nuori kohti vahvuusalueitaan tukien ja ohjaten kohti itsenäistä elämää.

Jokaisen nuoret tulee myös tietää osaamisensa, onnistumisensa ja  vahvuusalueensa. Tukea tarvitsevan nuoren tulee saada tehdä vahvuustesti opettajan ohjauksessa. Itse tein vahvuustestit kaikille opettamilleni ryhmille ammatillisessa oppilaitoksessa. Monet nuoret kertoivat tämän olleen ensimmäinen kerta kun opettaja kysyi heiltä heidän vahvuusalueitaan. Nuoret kuvasivat myös testiä merkittäväksi kokemukseksi ja näkivät sen tarpeellisuuden. Tästä voidaan aloittaa monenlaisten harjoitteiden ja keskustelujen kautta positiivisen psykologian ja pedagogiikan vahva kytkeminen ammatillisiin opintoihin esimerkiksi Positiivinen pedagogiikka ja nuorten hyvinvointi -tietokirjan käytänteiden mukaisesti. Kirjan ohella nuorten pitämät, visuaaliset Rakennetaan nuori vahvaksi -toimintakortit ovat paljon käytettyjä ammatillisessa koulutuksessa. Opettajien tulee lisätä tukea tarvitsevien nuorten voimavaroja. Hyvä itsetunto ja kokemus omista vahvuuksista suojaa nuorta sillä hetkellä kun opiskeluissa voi tulla vaikeita hetkiä tai hankaluuksia. Näiden menetelmien myötä oman osaamisen, toiminnan, toisten kanssa toimimisen tunnistamisen menetelmät sekä onnistumisen kokemukset kannattelevat ihmistä myös opiskeluaikaa laajemmin koko elämän ajan.

Positiivisen pedagogiikan hyödyntäminen ja soveltaminen ammatilliseen koulutukseen on tärkeätä, jotta jokainen ammattiin valmistuva nuori tuntee oman persoonansa eri puolet ja niiden hyödyntämismahdollisuudet tulevassa ammatissaan ja esimerkiksi jo työnhakuvaiheessa ja työhaastattelussa. Erityispedagogiikka ja positiivinen pedagogiikka toimivat hyvin rinnakkain kaikilla opiskelijoilla.

Perustiedot kuntoon ammatillisia opintoja varten

Osalla opiskelijoista peruskoulun pohjatiedot ovat heikot, koska toiselle asteelle hyväksytään nykyään koulutustakuun myötä kaikki hakijat peruskoulun opiskelumenestyksestä huolimatta. Mikäli nuori ei osaa esimerkiksi kunnolla lukea, tulkita lukemaansa tai laskea perusopetusten vaatimusten mukaisesti, ammatillisen tutkinnon opiskelu voi tuntua hyvinkin vaikealta. Taustaosaaminen tulisikin kartoittaa ja tarjota tukea jo perustietojen täydentämiseen. Esimerkiksi lääkelaskukurssi voi olla mahdotonta aloittaa, jos opiskelija ei osaa jako-, kerto- tai prosenttilaskua. Minulle muutamat perusopetuksen erityisen tuen pienryhmissä olleista opiskelijoista kertoivat, että saivat “armovitosen” yläkoulun matematiikasta vain olemalla paikalla. Heitä ei vaadittu laskemaan tai oppimaan matematiikkaa. Tämä heijastuu suoraan toiselle asteelle ja nuorelle voi olla hyvin hankalaa läpäistä matematiikkaan liittyvää kurssia.

Oppimisvaikeuksien tunnistaminen

On hienoa, että toisella asteella tehdään kartoitukset luku- ja kirjoitustaidon sekä laskemisen osalta. Näiden lisäksi muut oppimisen pulmat tulee tunnistaa ja huomioida opinnoissa. Esimerkiksi hahmottamisvaikeuden tunnistaminen on oleellista. Opinnoissa ammatillisia opettajilla merkittävä rooli, joten tieto oppimisen pulmista tulee saattaa myös heille ja se tulee huomioida esimerkiksi kyseisen opiskelijan opetukseen kuuluvassa kirjallisessa materiaalissa. Tiedonkulku erityisopettajan ja opiskelijan muiden opettajien välillä on siten keskeistä.

Ennaltaehkäisevä tuki

Toisella asteella tulisi antaa ennaltaehkäisevää tukea. Bongata nuori heti kun opiskelu tuntuu hankalalta, ja merkit ensimmäisten tehtävien tekemättömyydestä on näkyvissä. Odottelu ei auta. Vähitellen nuori kokee koulunkäynnin vaikeaksi, jättää tiettyjä, vaikeilta tuntuvia oppitunteja väliin ja vähitellen rästejä tulee lisää. Usein olen nähnyt pidettävän ns. rästipajoja. Itse näkisin korjaavaa tukea tarkeämmäksi puuttua asiaan niin ettei näitä rästejä tulisi. Jälkeenpäin tuki on monesti “tulipalojen sammuttamista”, jotain saadaan tehtyä, mutta hetken kuluttua taas on rästejä jos ei päästä puuttumaan rästien aiheutumisen syihin ja näin rästikierre on valmis.

Samanaikaisopetus

Samanaikaisopetus tulee myös saada yhä vahvemmin ammatilliseen koulutukseen. Ammatillinen opettaja ja erityisopettaja –työpariajattelu hyödyttää yksittäisten opiskelijoiden lisäksi koko ryhmää. Opetuksen lisäksi tulee resurssoida opettajille suunnitteluaikaa, jottei erityisopettajan työnkuvaksi jää ryhmän avustaminen. Samanaikaisopetus on hyvä lisä yksittäisiin opiskelijan tukitoimiin ja pienryhmäopetukseen.

Tukea itsenäisiin oppitunteihin

Lähiopetuksen resurssien pienentyessä osa oppitunneista toisen asteen koulutuksessa on ns. itsenäistä opiskelua. Usein ammatillinen opettaja antaa tehtäviä tai projektityötä näille tunneille. Opiskelijoille, joilla on toiminnanohjauksen pulmia, on ITSENÄISESTI vaikeata aloittaa tehtäviä, ja edelleen hankalaa tehdä tehtäviä keskittyneesti monenkin välivaiheen kautta loppuun saakka. Tehtävät jäävät monesti tekemättä. Itsenäiset tunnit ovat siis ns. hukkaanheitettyä aikaa tukea tarvitseville opiskelijoille. Kun tuen tarve tiedetään, ei voida edellyttää, että nuoret toimisivat itsenäisesti. Voisivatko nämä opiskelijat mennä tekemään tehtävänsä esimerkiksi erityisopettajan luo itsenäisten tuntien ajaksi?

VALMA-opetus

Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus – VALMA on hyvä vaihtoehto silloin kun tarvitaan esimerkiksi opiskelutaitojen vahvistamista. Silloin taas kun opiskelija tarvitsee tukea esimerkiksi oppimisvaikeuksiin, VALMA ei tuo apua, koska oppimisvaikeudet ovat pysyviä, osaltaan geeniperustaisia pulmia. Oppimisvaikeudet eivät siten häviä lukukauden tai lukuvuoden VALMA-jaksolla.

VALMAa tunnutaan käytettävän myös vieraskielisten opiskelijoiden suomen kielen taitojen vahvistamiseen. VALMA-ryhmien koostumuksella on merkitystä ja siinä on käytettävä harkintaa. Mikäli samassa ryhmässä on heikosti suomea puhuvia opiskelijoita ja opiskelutaitojen vahvistamista kaipaavia opiskelijoita, kokoonpano ei ole ideaali. Kantasuomalaiset turhautuvat peruskielen opettamiseen. Mikäli opiskelijoilla on esimerkiksi neuropsykiatrista problematiikkaa lisänä (esim. ADHD), opiskelijan oireet vahvistuvat oppitunneilla jos opetus ei ole mielekästä ja oppilaiden tuentarvetta vastaavaa.

Resurssia maahanmuuttajien kielitaitoon

Lopuksi herättelen vielä ajatuksia maahanmuuttajiin liittyen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla (pian varmasti koko maassa) on jo paljon muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia opiskelijoita. Kuinka saamme heille tarpeellisen kielitaidon tutkinnonopiskeluun? Erityisopettajan resurssit eivät kuulu mennä kielen opetukseen. S2-opetusresursseja tulee olla riittävästi, jotta erityisopettaja voi keskittyä muihin opiskelijoiden tuentarpeisiin kuin suomenkielen opettamiseen. Oma kokemukseni oli, että ammatillinen erityisopettaja käytti suurimman osan työajastaan auttamalla heikosti suomea puhuvia opiskelijoita esimerkiksi tehtävänannoissa. Tähän tarvitaan uusia, monenlaisia ratkaisuja. Mikäli nuoret pääsevät oppilaitokseen ilman kielitestiä, heidän kielitaitonsa riittävyys ja opetus tulee varmistaa muilla tavoilla.

Varhaiset tukitoimet maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin

Suomessa on havaittu liian monen nuoren jättävän hakematta peruskoulun jälkeisiin opintoihin tai keskeyttävän opintonsa ammatillisella toisella asteella. Myös tutkimuksessani tämä tuli hyvin esiin. Nuoret kuvasivat nivelvaihetta perusopetuksesta toiselle asteelle vaikeaksi ja liian haastavaksi selvitä yksin. Kun koulunkäynti tuntuu hankalalta, ja tukea ei ole saatavilla jokaisena oppituntina ja jokaisena koulupäivänä, tuntuu nuoresta ainoa vaihtoehto olevan koulusta poisjääminen ja edelleen mittavien poissaolojen jälkeen koulutuksen keskeyttäminen. Seuraukset puhuvat puolestaan esim. EVAn tuoreessa raportissa kadonneista työmiehistä.

Ammatillisen koulutuksen tukitoimia tulee edelleen vahvistaa. Suuri osa opiskelijoista tarvitsee tällä hetkellä tukea jollain osa-alueella. Tähän tarvitaan erityisopettajaresurssia huomattavasti nykyistä enemmän. Kun nuoria tuetaan asianmukaisesti, he pystyvät opiskelemaan toivomaansa ammattiin ja näin myös oppilaitos saa tutkinnoista rahoituksen. Mikäli opiskelija kokee opiskelun liian vaikeana ja keskeyttää opintonsa, oppilaitos menettää myös opiskelijan tuoman taloudellisen hyödyn.

Ammatillisen opiskelun tulee aina johtaa opiskelijan työllistymiseen, siihen, että hän saa laadukkaan opetuksen lisäksi asianmukaisia tukitoimia. Siten ammatillisen oppilaitoksen resursseista päättävän johdon tulee tarkastella asiaa tutkintoon valmistumista pidemmälle, nuoren työllistymiseen.

Aloita keskustelu

4 vastausta

  1. Osaatko vastata minklaista tuke a ADHD aikuinen voi edellyttää ammattikorkeakouluopiskelussa oppilaitokselta

    opiskellut jo 12v ja vielä muutama kompastus piste mutta oppilaitos ei halua millään tavoin yhtyä keskusteluun.

    1. Laki ei määrittele mitään aiheesta eli oppilaitos päättää itse miten tukee opiskelijoitaan. Erityisopettajan kanssa olisi hyvä keskustella esim. häiriöttömästä tenttitilasta ja tehtävien osituksesta sekä tukitoimista tehtäviin. Olettaisi, että AMK haluaisi sinun valmistuvan tutkintoon ja edelleen työelämään ja tukisi parhain päin sen suhteen, näin minä erityisopettajana ainakin ajattelen.

  2. Onneksi olen sentään pienryhmään päässyt, muuten sitten kaikki onkin huonosti

  3. Monet oppilaat siirtyvät perusopetuksesta 2.-asteen koulutukseen “aloittaen puhtaalta pöydältä!”
    He, tai vanhempansa, eivät kerro mitään mittavista perusopetuksen tukitoimista.
    Oppilaat, jotka kuuluisivat tuetumman koulutuksen pariin, kuvittelevat selviävänsä ilman tukea (kun ei kerrota menneisyydestä…) – ja soppa on kohta valmis.
    Ammatillisen koulutuksen resursseja on leikattu valtiovallan toimesta jo niin, että lahjakkaallakin oppilaalla on “riittävästi työtä” saada täysipainoinen opiskelu sujumaan.
    Opintojen tukemiseen on oppilaitoksilla minimiresurssit – ja kuten toteatkin: “vajaakoulutetulla” henkilöstöllä toteutettuna.
    Ainoa ratkaisu ongelmaan on muuttaa tietojenluovutuskäytäntö koulutusasteen muuttuessa: laki, jolla mahdollistetaan perusasteen tietojen siirto oppilaitosten välillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!