8. luokkalaisen huoltaja kirjoitti Vanhempainliiton blogissa 20.6.2019 otsikolla ”Negatiivinen palaute nujertaa nepsy-nuoren” tukea tarvitsevan nuorensa saamasta mittavasta negatiivisesta palautteesta Wilman kautta. Huoltaja hämmästelee miten tämä jatkuva moite vaikuttaa nuoreen ja kenen etua palvelee tukea tarvitsevan oppilaan kielteisten puolien jatkuva esiintuominen ja niiden korostaminen. En voi olla alan asiantuntijana kommentoimasta ja komppaamasta tätä tärkeää asiaa.
Samasta asiasta on tullut usein keskustelua koulutuksissani opetushenkilöstölle. Minä perustan monet menetelmäni vahvuusperustaiseen palautteeseen ja ratkaisukeskeisyyteen. Moittiminen tai syyllisten etsiminen ei yleisesti vie mitään asiaa eteenpäin, oltiin sitten päiväkodissa, koulussa tai työyhteisössä. Sen sijaan meidän on tehtävä toimenpiteitä sen eteen miten asiat muuttuisivat ja huomattava myös palautteessa henkilön kehittyminen ja asioiden pieninkin askelein eteenpäinmeneminen.
Koulutuksissani kasvattajat ja opettajat kertovat tästä teemasta usein, että koska heillä on dokumentointivelvollisuus, on Wilmaan kirjattava negatiiviset asiat. Toisaalta tiedämme, että asioita voidaan dokumentoida muutoinkin kuin sähköisellä sovelluksella. Wilma viestittää aikuisen ja ammattilaisen palautetta koko ajan nuorelle ja myös tämän huoltajille sekä mahdollisesti myös toisille opettajille tai muille ammattilaisille. Tiedämme myös sen, että kirjallinen palaute voidaan tulkita monin tavoin ja ihmisistä osa lukee myös rivien välistä asioita, joita siellä ei ole. Väärinymmärryksen mahdollisuus lisääntyy kun asioista ei keskustella kasvokkain tai edes puhelimen välityksellä. Tiedämme myös sen, että osa opettajista kirjaa Wilmaan hyvinkin paljon asioita, kun taas osa opettajista ei anna minkäänlaista palautetta sovelluksen välityksellä vaan hoitaa palautteenannon muilla tavoin. Näkökulmat ovat monet myös tähän asiaan.
Itse pohjaan aina toimintatapani lapsen tai nuoren etuun. Mitä vaikeampi tilanne, sitä tärkeämpään rooliin palautteenanto kohdentuu. Jos esimerkiksi eri ammattilaiset ovat eri mieltä asioista, muodostan näkökulmani lapsen tai nuoren edun mukaisesti. Minun tulee kasvattajana, erityisopettajana ja alan asiantuntijana ajaa aina lapsen ja nuoren etua. Siten mietin aina myös palautteenannossa sen lukijoita ja varsinkin sitä lasta tai nuorta josta palaute on annettu. Miten palaute vaikuttaa kasvavaan ihmiseen – oppilaaseen tai opiskelijaan, joka ei ole aikuisen kanssa samalla kehitystasolla. Minulla ei ole oikeutta rikkoa lasta tai nuorta vaan minun tulee ammattilaisena ja huoltajana tehdä kaikkeni vahvistaakseni kokonaisvaltaista lapsen ja nuoren kehittymistä ja oppimista. Palautteenannolla on suuri merkitys tässä asiassa.
Väitöstutkimuksestani palautteen voimasta
Olen väitellyt ADHD-oireisten henkilöiden monialaisista tukitoimista ja eri ammattilaisten välisestä yhteistyöstä (Helsingin yliopisto, 2016). Tutkimukseeni osallistui yli 200 perhettä kolmen vuoden ajan. Väitöstutkimuksessani huoltajien sanoma oli sama kuin tässä kirjoituksessa. Tukea tarvitsevat oppilaat ja opiskelijat nähdään usein vain puutteiden ja kehittymistarpeiden kautta – samaan aikaan kun vahvat osa-alueet eivät tule esiin ammattilaisten palautteessa. Palautteessa korostuvat ne asiat, jotka ovat hankalia lapselle tai nuorelle. Vahvuudet, kehittyminen ja onnistumiset loistavat usein poissaolollaan palautteissa. Esimerkiksi tarkkaamattoman oppilaan on hyvin vaikea istua paikallaan, keskittyä ja tehdä tehtäviä oma-aloitteisesti ja tästä annetaan paljon negatiivista palautetta. Se ei ole mikään uutinen oppilaalle tai huoltajalle. Tähän juuri tarvitaan kasvatuksen ja koulutuksen erityispedagogista tukea.
Tutkimuksessani ADHD-oireisiin huoltajiin kohdistunut vuosien, jopa vuosikymmenten negatiivinen palaute oli jättänyt mittavat jäljet ja se vaikuttaa heihin nyt myös aikuisina. Valitettavasti tutkimuksessani oli todella psyykkisesti rikkinäisiä aikuisia, jotka eivät edelleenkään tienneet vahvuuksiaan tai nähneet itseään muutoin kuin lääketieteellisen diagnoosin kautta. Epäonnistumiset, keskittymisen ja toiminnanohjauksen pulmat ja muu hankaluus oli päällimmäisenä mielessä. Ihminen määrittelee itseään saamansa palautteen perusteella. Mikäli palaute on suurilta osin (tai jopa kokonaan) negatiivista tai heikkousperustaista, henkilö ei opi tunnistamaan vahvuuksiaan tai saamaan onnistumisenkokemuksia onnistumisistaan ja kehittymisestään.
Mitä ammattilaisten ja huoltajien tulisi huomioida?
Todella monta kertaa väitöstutkimukseni aikana pohdin mitä olisi voitu tehdä toisin, jotta saisimme samojen henkilöiden itsetunnon ja itseluottamuksen rakennettua vahvaksi myös aikuisuutta ajatellen. Tiedämme monien tutkimusten kautta, että korjaavat toimenpiteet kaikilla hallinnonaloilla esimerkiksi nuoruudessa tai aikuisuudessa ovat huomattavasti kalliimpia kuin ennaltaehkäisevät menetelmät lapsuuden ja nuoruuden aikana. Ja mikä edes on lapsen, nuoren tai aikuisen itsetunnon hintalappu? Sitä me emme edes pysty määrittelemään eikä varmasti ole tarvettakaan.
Meidän tulee tehdä pitkäjänteistä työtä jokaisen lapsen ja nuoren (tukea tarvitsevan tai ei) itsetunnon, minäkuvan ja itseluottamuksen vahvistamiseksi. Meillä on siihen erittäin hyviä toimintamalleja ja työkaluja. Menetelmiä, jotka eivät maksa mitään tai vie aikaa yhtään sen enempää kuin mikään muukaan toiminta. Kaikki lähtee omista asenteista, oman kehonkielen ja sanojen tiedostamisen merkityksestä toiselle osapuolelle – olipa se lapsi, nuori tai vaikka kollega. Me kaikki tiedämme millainen palaute satuttaa meitä – ja mikä taas vahvistaa ja samalla sysää eteenpäin yrittämään enemmän. Kaikki lähtee ihmisen kohtaamisesta, mikä tuntuu olevan välillä todella vaikeaa. Menetelmät jatkuvat välittävään pedagogiikkaan, tuen tarpeen taustan ymmärtämiseen ja monenlaisiin konkreettisiin tukitoimiin ja harjoiteltaviin taitoihin, jotka tarvitsevat vielä treenausta. Erityispedagogiikkaa ja positiivista psykologiaa ja pedagogiikkaa.
Ammattilaisen velvoite rakentaa jokaisen lapsen ja nuoren hyvinvointia
Lainsäädäntö ja opetussuunnitelmat kaikilla kasvatuksen ja koulutuksen asteilla edellyttävät jokaiselta ammattilaiselta huomaamaan vahvuudet, osaaminen ja kehittyminen sekä rakentamaan jokaisen lapsen ja nuoren hyvinvointia. Samaan aikaan ne edellyttävät tukemaan jokaista tukea tarvitsevaa lasta ja nuorta yksilöllisesti. Meidän tulee yhdistää yhdistää erityispedagogiikka ja positiivinen pedagogiikka luonteviksi työmenetelmiksi jokaiselle ammattilaiselle ja myös huoltajalle.
Tietoa oman osaamisen tueksi ja kehittymiseksi tarjolla
Olen kirjoittanut erityispedagogiikan ja positiivisen pedagogiikan käytöstä tietokirjat ammattilaisille ja huoltajille. ADHD ja oppimisen tuki (PS-kustannus, 2018) sekä Positiivinen pedagogiikka ja nuoren hyvinvointi (PS-kustannus, 2019). Näissä teoksissa nämä kaksi tieteenalaa on yhdistetty käytännön työmenetelmiksi jokaiselle kasvattajalle ja opettajalle. Lisäksi avuksi käytännöntyöhön on tehty Rakennetaan nuori vahvaksi -toimintakortit, jotka löydät täältä. Tietoa on siis saatavilla mikäli omat keinot loppuvat.
Tämä on myös pohja ja peruste sille miksi olen perustanut Opetushallituksen tukeman koulutushankkeen Rakennetaan nuori vahvaksi.
Keskitytkö henkilön heikkouksiin vai vahvuuksiin? Rakennatko rikkinäistä vai vahvaa aikuista?
Se mihin keskityt, vahvistuu! What you focus on will grow!
Rakennetaan jokainen lapsi ja nuori vahvaksi!
