Mikä on oppilaan etu? Vastine Saloviidalle.
Professori Timo Saloviita kirjoitti melipidepalstalla (HS 20.10.2018), että oikotie erityisluokille pitää tukkia. Saloviita kirjoittaa, että ”oppilaita voidaan heittää erityisluokille” ilman erityisen tuen päätöstä ja että erityisluokkia ei ole virallisesti olemassakaan. Hän painottaa myös lapsen etua ja muistuttaa rajan syrjintään olevan lähellä. Yhteenkään tutkimukseen professori Saloviita ei viittaa vaan puhuu omista ”havainnoistaan”. Tässä kirjoituksessa viitataan faktaan, erityispedagogiseen väitöstutkimukseen ADHD-oireisten oppilaiden parissa. Saloviidan kannanotossa on monta kohtaa josta tekisi mieli kirjoittaa. Aivan oma kirjoituksenaihe olisi paljon toisaalla käyty resurssi- ja säästökeskustelu inkluusiotermin yhteydessä. Onko oikein, että tukea tarvitseva lapsi siirretään erityisopetuksesta yleisopetukseen ilman, että tuki siirtyy mukana? Jokaisella oppilaalla on lakisääteinen oikeus saada tarvitsemansa tuen. Toisekseen voisi kommentoida sitä miten luokan- ja aineenopettajien erityispedagogisen osaamisen taidot tai niiden puute isoissa luokissa näkyy ja osaltaan vaikuttaa tuen puuttumiseen. Tämä pohjaa jo opettajankoulutukseemme, jossa vain erityisopettajat saavat tietotaidon monien tukitoimien toteuttamiseen. Luokan- ja aineenopettajat ovat koulutuksellisesti paljon heikommassa asemassa oppilaiden tukitoimien toteuttamiseen. Näihin teemoihin…
VSOP oppilaan yhtenä tuen muotona
Tänään blogissani vierailee laaja-alainen erityisopettaja Maria Tauriainen kertomassa kokemuksensa ja näkökantansa vuosiluokkiin sitomattomasta opetuksesta, VSOP:sta yhtenä oppilaan tuen muotona. Tämä on hyvä vaihtoehto mikäli esimerkiksi on epäilyksiä, ettei oppilas pysty opiskelemaan lukuvuoden asioita lukuvuodessa tai mikäli oppilas pystyy taitotasollaan etenemään jo seuraavan luokan/luokkien oppiainesisältöihin joissain aineissa. VSOP:ssa oppilas pystyy myös etenemään omaan tahtiinsa jäämättä tai jättämättä häntä luokalle. Oppiainekokonaisuudet määritellään yksilöllisesti. Ole hyvä Maria. Vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen järjestelyt yhtenä tuen muotona Muutamia vuosia sitten kouluun, jossa toimin erityisopettajana, tuli uusi oppilas noin 1,5 kuukautta ennen kesäloman alkua. Oppilas oli kerrannut 7.luokan jo kahteen kertaan, eikä vuosiluokan suorittaminen näyttänyt tässäkään kohtaa vielä mahdolliselta. Nuori oli kohdannut elämänsä aikana monta epäonnistumisen kokemusta ja valitettavan moni niistä liittyi kouluun. Keskusteltuani nuoren kanssa, hän kuitenkin ilmoitti kaikista takapakeista huolimatta haluavansa saada vielä joku päivä päättötodistuksen. Niinpä keskusteltuani huoltajan ja edellisen koulun opettajan kanssa, päätimme siirtää oppilaan vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen piiriin ja räätälöimme tuon 7 viikon aikana…
Suurella ryhmäkoolla ja avarilla oppimistiloilla ei tueta oppilaita – vaan lisätään oireita
Kari Uusikylä kirjoitti blogissaan 11.9.2018 rajattomista koulutiloista ja aikuisten vastuuttomuudesta sulkea silmänsä tukea tarvitsevilta oppilailta, joille isot ryhmät ja avarat tilat aiheuttavat merkittäviä hankaluuksia koulutyöhön. Saan myös itse tästä asiasta lähes päivittäin yhteydenottoja sekä huoltajilta että koulun ammattilaisilta. Minulta kysytään eivätkö pedagogiikan – saati erityispedagogiikan ammattilaiset tiedosta miten trendikkäät avarat ja hälyiset tilat vaikuttavat osaan oppilaista. Minulta kysytään mennäänkö koulussa jo esimerkiksi arkkitehtuurin mukaan, ja pedagogiikka on toissijaista. Toivottavasti ei. Meillä todellakin on paljon oppilaita, joiden keskittyminen herpaantuu herkästi. Ja kun keskittyminen loppuu – alkaa levottomuus sekä kenties opettajaa ja koko ryhmää häiritsevä korvaava toiminta. Lapset väsyvät ja aikuiset väsyvät. Omassa väitöstutkimuksessani oli myös runsaasti kuvauksia oppilaista, jotka kokivat jo yleisopetuksen ryhmän kuormittavan ja vaikeuttavan keskittymiskykyä. Pienemmällä ryhmäkoolla ja rauhallisemmalla opetustilalla voimme tukea oppilaan keskittymistä. Nyt on menty monessa koulussa aivan päinvastaiseen suuntaan. Esimerkiksi ADHD:ssa oppilaan on jo perinteisessä luokkatilassa (n. 24 oppilasta luokassa) vaikeata suunnata tarkkaavuuttaan olennaisiin asioihin ja…
Haastavaan käyttäytymiseen toimivat myönteiset keinot ja oppimisen tuki
Opettajat, ohjaajat ja yleisestikin koulun henkilöstö ovat välillä ihmeissään miten saisi oppilaan käyttäytymisen haasteita vähemmäksi ja käyttäytymistä kohti toivottua. Hankalia tilanteita tulee varmasti jokaisessa koulussa päivittäin. Opettajat pohtivat omia käytänteitään ja kokevat myös riittämättömyyden tunnetta asiaa kohtaan. Myös huoltajat pohtivat samoja asioita ja kuuntelevat myös koulun toimintatapoja tarkasti. Sain tänään yhden toimintavan ihmettelyä huoltajan taholta, jonka oma ammattietiikkani pedagogina sysäsi nyt nostamaan julki keskusteluun. Haastavasti käyttäytynyt oppilas sai heti näin lukuvuoden alkajaisiksi peruskoulusta monisteen, jossa lukee seuraavasti: _________________________________________________________________________________ XX-luokan oppilas YY on käyttäytynyt epätoivottavalla tavalla. Ettei tällainen enää toistuisi, oppilaan on kirjoitettava 50 kertaa virke Ajattelen, mitä sanon, etten sanoisi, mitä ajattelen. Huoltaja kuittaa tehtävän suoritetuksi monisteen loppuun. Tämän jälkeen monisteessa on tyhjiä numeroituja rivejä, joihin virkettä on tarkoitus kirjoittaa. _________________________________________________________________________________ Kyselin huoltajalta hieman lisää asiasta ja hän kertoi tämän olevan yleinen koulun toimintatapa monenlaiseen oppilaiden negatiiviseen toimintaan. Oppilas siis kirjoittaa saman lauseen 50 kertaa hauki on kala –tyyppisesti ja…
Tärkeintä työssä – työhyvinvointi
Tällä viikolla olemme saaneet kuulla, että opettajat ovat uupuneempia kuin koskaan; erityisesti ammatillisen toisen asteen opettajat kokevat näin. Myös lukioissa ja perusopetuksessa kipuillaan ja oireillaan entistä pahemmin. Ei ihme. Tällä kerralla annan puheenvuoron pitkään opetusalalla ja etenkin toisella asteella vaikuttaneelle ja suomalaisten opettajien työhyvinvointia jo aiemmin tutkineelle KL Mika-Erik Wallsille. Ole hyvä 🙂 _____________ Olemme saaneet huolestuttavia ja vakavasti otettavia tuloksia opettajien työhyvinvoinnista. Samaan tulokseen päädyin omassa, laajassa, Suomen kulttuurirahaston, Työsuojelurahaston ja OAJ:n tukemassa tutkimushankkeessani, joka valmistui jo reilu vuosikymmen sitten. Mitä tällä välin on tapahtunut? Tiedämme sen kaikki: valtavia koulutukseen, opetukseen ja kasvatukseen kohdistuneita säästöjä (Kuntaliiton mukaan 2,2 miljardia, valtionosuuksien osalta kuntien ja kaupunkien rahoitusleikkauksina) ja kaikki tämä historiallisen isojen kehittämis- ja muutoshankkeiden – reformien – ja digitalisaation valtaisan kiihtymisen keskellä. Tilanne on hälyttävä. Peilaan seuraavassa nykytilannetta v. 2005 valmistuneeseen tutkimushankkeeseeni. Mitä olen tutkinut? Tutkin suomalaisten opettajien stressikokemuksia, työuupumista ja työn psykososiaalisia muutostekijöitä sekä somaattisia oireita 2000-luvulla. Erityisenä muutostekijänä…
Laaja-alaisen erityisopettajan nykyaikainen työnkuva
Tänään esittelen blogissani tarkemmin uuden tietokirjan erityispedagogiikan saralta. Kirjalle on useitakin perusteita miksi minä pidän sitä tärkeänä perusteoksena erityisopettajan työstä juuri nyt. Ensiksikin peruskoulun lainsäädäntö on muuttunut jo vuonna 2011 ja se asettaa esimerkiksi varhaisen tuen tunnistamiselle, konkreeteille jatkuville tukimuodoille ja moniammatilliselle yhteistyölle uusia linjauksia. Toisekseen lähikouluperiaate on yleistynyt ja oppilaiden sijoittaminen isoon yleisopetuksen ryhmään moninaisten tukitoimien kera on kasvussa – aiemman erityisopetuksen pienryhmien sijaan. Kolmanneksi oppilaiden taustat ja tilanteet ovat myös yhä moninaisempia ja siten pedagogista tietoa tulee saada entistä vahvemmin siirrettyä erityisopettajilta myös luokan- ja aineenopettajille – ja myös ohjaavalle koulun henkilökunnalle. Kirjassa painotetaan myös koulun rehtorin ja laaja-alaisen erityisopettajan yhteistyötä sekä yhteistä näkemystä tukea tarvitsevista oppilaista. Koululla tuleekin olla yhteinen tahtotila ja tavoite tukea yhdessä kaikkia oppilaitaan. Se mahdollistuu tiedon jakamisella henkilökunnan kesken. Tämä kirja erityispedagogisesta osaamisesta on sysäys siihen suuntaan. Tänään siis laaja-alaisesta erityisopettajan nykyaikaisesta työnkuvasta kirjoittanut Tiina Vitka kertoo tärkeimpiä asioita työstään ja kirjastaan. Tiinalla on…
Tietokirjani ADHD:n tukimuodoista kasvatuksessa, koulutuksessa ja työelämässä
Olen kirjoittanut tietokirjan nimeltä ADHD ja oppimisen tuki – Huomioi yksilölliset tarpeet ja vahvuudet. PS-kustannus julkaisee kirjan valtakunnallisten opetus- ja kasvatusalan Educa-messujen yhteydessä 26.1.2018 Helsingin messukeskuksessa. Olen myös itse paikalla koko messujen ajan. Kirjassa tarkastelen aktiivisuuden, tarkkaavuuden sekä toiminnanohjaukseen pulmiin liittyviä, kasvatuksessa, opetuksessa ja ohjauksessa huomioitavia asioita pedagogisessa kontekstissa. Pohjaan tarvittavia toimenpiteitä mm. opetuksenjärjestäjää ja opettajaa ohjaavaan lainsäädäntöön sekä opsiin. Kirjassa on mukana väitöstutkimuksestani sitaatteja sekä myös joitakin omakohtaisia kokemuksia ja näkökulmia aiheesta oman ADHD-vahvuudella varustetun nuoreni myötä. Kirjani pohjaa myös vahvasti positiiviseen psykologiaan ja siitä sovellettuun positiiviseen pedagogiikkaan. Kantava teema läpi kirjan on oppilaan ja opiskelijan vahvuusperustainen tukeminen, vahvuuksien merkitys kehittyvän lapsen ja nuoren itsetuntoon ja minäkuvaan. Opettajan tai ohjaajan toimet vaikuttavat toki myös oppilaan tai opiskelijan koko loppuelämään. Kirja pohjaa kaikkeen kokemukseeni, koulutukseeni, tutkimukseeni ja työskentelyyni ADHD-ominaisuuksilla varustettujen henkilöiden kanssa lapsista aikuisiin usealla sektorilla. Näkökulma on siten hyvin moninainen ja ulottuu myös koulun toimijoiden ulkopuolelle esimerkiksi kuntoutukseen ja vanhemmuuteen,…
Suomalaisen koulun 100 vuotta!
Suomalaisessa koulussa on tapahtunut merkityksellisiä ja merkittäviä asioita viimeisen sadan vuoden aikana. Näin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna on hyvä muistella hieman myös koululaitoksemme kehittymistä ja nykytilaa. Seuraavassa muutamia näkökohtia aiheeseen. Kansakoulusta peruskouluun Kansakoulujen historia ulottuu yli sadan vuoden tarkastelujakson aina 1850-luvulle saakka. Alun perin kansakoulun tarkoituksena oli saada peruskoulutusta myös maaseudulla asuville lapsille ja nuorille. Käytännölliset oppiaineet kuten käsityö, puutarhanhoito sekä taloustyöt olivat vahvasti mukana kansakoulun opetettavina aiheina. Kuusivuotinen kansakoulu korvasi ensin esimerkiksi pappiloissa järjestetettyjä kiertokouluja ja vähitellen ne vakiintuivat omaksi järjestelmäkseen. Rinnakkaiskoulujärjestelmän toinen puoli, erikseen pyrittäviin oppikouluihin ja keskikouluihin muodostui kansakoulun kaksi viimeistä luokkaa. Haettaessa maksulliseen ja osin yksityiseen oppikouluun painotettiin riittävää koulumenestystä sekä taloudellisia mahdollisuuksia käydä koulua. Ns. alakansakoulun oli määrä tarjota alkuopetusta ja oppikoulun taas jatko-opetusta. Keskikoulussa koulutusjärjestelmä oli vahvasti sukupuolittunutta. Perustettiin erikseen tyttökouluja ja poikakouluja, usein nimityksillä tyttölyseo ja poikalyseo. 100 vuotta sitten kansakoulu tavoitti noin 60 % kouluikäisistä lapsista ja nuorista. Oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921,…
Tasa-arvoinen inkluusio?
Viime aikoina on kirjoitettu ja lausuttu monenlaisia asioita inkluusiosta, jopa todettu sen liian usein olevan “säästöinkluusiota”. Esimerkiksi Turun Sanomat kirjoitti kuntien moninaisista käytännöistä tukea tarvitsevien oppilaiden opiskeluista verraten opetusta yleisopetuksen luokkaan ja kokoaikaisen erityisopetukseen. Niin kansainvälinen sopimus, Salamancan julistus, kuin Suomen perusopetuslakikin velvoittaa suosimaan inklusiivista opetusta ts. järjestämään kaikille lapsille ja nuorille tarvittavat tukitoimet yleisopetuksen luokassa, mahdollisuuksien mukaan oppilaan kotiosoitetta lähimmässä koulussa. On hieno ajatus, että kaikenlaiset oppilaat kävisivät koulua yhdessä samoissa luokissa. Toisaalta se asettaa myös haasteen koulutuksenjärjestäjälle. Jokaisella oppilaalla on lakisääteinen oikeus saada tarvitsemansa tuen muodot myös inklusiivisessa opetuksessa. Koulu ei siis voi supistaa tarjottavista tukitoimista tai mahdollisten aikuisten määrästä (esim. avustajat). Myös opettajan on tällöin osattava tukea kaikenlaisia lapsia ja hallittava erityispedagogisia työmenetelmiä ja asiantuntemusta. Tasa-arvoinen inkluusio? Inkluusion perusteluna mainitaan usein oppilaiden tasa-arvoisuus. Omassa väitöstutkimuksessani keskittymisen pulmia ja toisaalta merkittäviä aistiherkkyyksiä omaavat oppilaat kuvasivat ja pitivät erityisopetusta poikkeuksetta sopivana opetusryhmänä itselleen. Varsinkin osan kouluajasta isossa yleisopetuksen…
Terveiset Islannista!
Olin ilokseni kutsuttuna erityisopetuksen konferenssiin huhtikuun alussa Islannissa. Viikon aikana kerroin siellä suomalaisesta koulujärjestelmästä, erityisopettajan koulutuksesta ja tukitoimien saatavuudesta sekä omasta väitöstutkimuksestani suomalaisessa koulussa. Samaan aikaan sain islantilaisilta tietoa heidän vastaavasta omasta järjestelmästään. Tänään vertailenkin näitä vierailulla saamiani tietoja suomalaiseen koulujärjestelmään perusopetuksen ja opettajankoulutuksen osalta. Opettajankoulutus yliopistossa Islannissa opettajankoulutus on sijoitettu yliopistoon kuten Suomessakin. Ensimmäinen eroavuus on kuitenkin siinä, että Islannissa on liian vähän opettajaksi haluavia henkilöitä, noin 200 vuosittain ja yliopistoon pääsee heistä jokainen. Valikoitumista ei siis ole. Koska päteviä opettajia on Islannissa liian vähän, kouluissa on paljon epäpäteviä opettajia. Suomessa taas hakijoita on moninverroin enemmän kuin opettajankoulutuslaitoksille voidaan ottaa opiskelemaan ja vaativien pääsykokeiden perusteella yliopistolle pääsee opiskelemaan vain pieni osa hakijoista, esimerkiksi viime vuonna Helsingin yliopistoon pääsi 4,3 % ensisijaisesti erityisopettajakoulutuksen pääsykokeeseen osallistuneista hakijoista, luokanopettajista n. 11% . Suomessa kouluissa on pääsääntöisesti päteviä luokanopettajia, erityisopettajista osa on epäpäteviä. Maiden välillä opettajankoulutuksen yksi eroavaisuus ovat opetusharjoittelut. Suomessa opettajaksi opiskelevat…