Tasa-arvoinen inkluusio?
Viime aikoina on kirjoitettu ja lausuttu monenlaisia asioita inkluusiosta, jopa todettu sen liian usein olevan “säästöinkluusiota”. Esimerkiksi Turun Sanomat kirjoitti kuntien moninaisista käytännöistä tukea tarvitsevien oppilaiden opiskeluista verraten opetusta yleisopetuksen luokkaan ja kokoaikaisen erityisopetukseen. Niin kansainvälinen sopimus, Salamancan julistus, kuin Suomen perusopetuslakikin velvoittaa suosimaan inklusiivista opetusta ts. järjestämään kaikille lapsille ja nuorille tarvittavat tukitoimet yleisopetuksen luokassa, mahdollisuuksien mukaan oppilaan kotiosoitetta lähimmässä koulussa. On hieno ajatus, että kaikenlaiset oppilaat kävisivät koulua yhdessä samoissa luokissa. Toisaalta se asettaa myös haasteen koulutuksenjärjestäjälle. Jokaisella oppilaalla on lakisääteinen oikeus saada tarvitsemansa tuen muodot myös inklusiivisessa opetuksessa. Koulu ei siis voi supistaa tarjottavista tukitoimista tai mahdollisten aikuisten määrästä (esim. avustajat). Myös opettajan on tällöin osattava tukea kaikenlaisia lapsia ja hallittava erityispedagogisia työmenetelmiä ja asiantuntemusta. Tasa-arvoinen inkluusio? Inkluusion perusteluna mainitaan usein oppilaiden tasa-arvoisuus. Omassa väitöstutkimuksessani keskittymisen pulmia ja toisaalta merkittäviä aistiherkkyyksiä omaavat oppilaat kuvasivat ja pitivät erityisopetusta poikkeuksetta sopivana opetusryhmänä itselleen. Varsinkin osan kouluajasta isossa yleisopetuksen…
Robin – vahva, positiivinen, energinen nuori!
Oli vuosi 2012. Olin aloittanut väitöskirjaprosessini Helsingin yliopistossa. Pohdiskelin erityisopettajana, tutkijana ja vanhempana ihmisten erilaisia piirteitä, ominaisuuksia ja luonnetta, persoonaa. Pohdin miten energisiä ja tehokkaita ihmisiä, itseni mukaan lukien, pidetään monesti vähän kummajaisina ja ikäänkuin odotetaan, että he rauhoittuvat tai palavat loppuun. Se vaan ei mene niin. Onneksi olen saanut todistaa itseni lisäksi Robinin tapauksessa samaa. Energisiä, aikaansaavia ihmisiä tarvitaan nyt ja aina. Samaan aikaan vuonna 2012 yhtäkkiä julkisuuteen kajahti Frontside Ollie ja 13-vuotias turkulainen nuorukainen nimeltä Robin. Pidin heti energisestä kappaleesta. Kesällä 2012 turkulainen ystäväni kertoi olleensa jo aiempina vuosina yksityisillä syntymäpäivillä Turussa. Robin oli akustisesti esiintynyt siellä. Ystäväni kehotti seuraamaan tätä nuorukaista ja sanoi jo silloin, että tästä tulee kova juttu. Sain ystävältäni evästyksen, että Robinilla on perheen taustatuki kunnossa, hänellä on valtavasti omaa kiinnostusta musiikkiin ja ennenkaikkea hän osaa laulaa. Olen seurannut tätä nuorukaista kaikki nämä vuodet 2012-2017. Olen usein todennut sekä yksityisesti että julkisesti, että minusta Robin on…
Upeita ja osaavia nuoria!
Lupasin näille salolaisille nuorille kirjoittaa blogitekstin jo viime lukuvuoden viimeisenä koulupäivänä, Armfeltin yhtenäiskoulun, peruskoulun päättäjäisissä, mutta teksti on jäänyt kesälomien jalkoihin ja tulee nyt tässä. Lisään vielä, että nämä pojat ovat antaneet luvan käyttää tätä kuvaa ja tietoja tässä kirjoituksessa. Ohjelmointi, robotiikka, logiikka. Mobiilit, padit, tabletit ja monet muut laitteet. Ohjelmistot ja tekeminen tietotekniikan ympärilllä on saavuttanut peruskoulun. Upeata! Itse ”vanhana” ICT-asiantuntijana olen tästä mieluissani ja niin näyttävät olevan lapset ja nuoretkin. Mistä kaikki lähti omalla kohdaltani? Muistan päivän yli 20 vuoden takaa kun tietotekniikka, kännykät sun muut tekivät vahvaa tuloaan 1990-luvulla. Ne kiinnostivat, mutten toisaalta tiennyt asiasta mitään. Päätin ottaa haasteen vastaan ja aloittaa nollasta aiheen opiskelun. Hakeuduin lukion ja varhaiskasvatusalan tutkinnon jälkeen datanomi-opintoihin. Se oli loistovalinta! Olin ICT-alalla töissä valmistumiseni jälkeen ja opin alan monet kuviot. En tiedä mistä muusta koulutuksesta voisi olla tänä päivänä niin suurta hyötyä opettajana ja opettajankouluttajana. Oli huikea kokemus oppia esimerkiksi koodaamaan erilaisilla…
Terveiset Islannista!
Olin ilokseni kutsuttuna erityisopetuksen konferenssiin huhtikuun alussa Islannissa. Viikon aikana kerroin siellä suomalaisesta koulujärjestelmästä, erityisopettajan koulutuksesta ja tukitoimien saatavuudesta sekä omasta väitöstutkimuksestani suomalaisessa koulussa. Samaan aikaan sain islantilaisilta tietoa heidän vastaavasta omasta järjestelmästään. Tänään vertailenkin näitä vierailulla saamiani tietoja suomalaiseen koulujärjestelmään perusopetuksen ja opettajankoulutuksen osalta. Opettajankoulutus yliopistossa Islannissa opettajankoulutus on sijoitettu yliopistoon kuten Suomessakin. Ensimmäinen eroavuus on kuitenkin siinä, että Islannissa on liian vähän opettajaksi haluavia henkilöitä, noin 200 vuosittain ja yliopistoon pääsee heistä jokainen. Valikoitumista ei siis ole. Koska päteviä opettajia on Islannissa liian vähän, kouluissa on paljon epäpäteviä opettajia. Suomessa taas hakijoita on moninverroin enemmän kuin opettajankoulutuslaitoksille voidaan ottaa opiskelemaan ja vaativien pääsykokeiden perusteella yliopistolle pääsee opiskelemaan vain pieni osa hakijoista, esimerkiksi viime vuonna Helsingin yliopistoon pääsi 4,3 % ensisijaisesti erityisopettajakoulutuksen pääsykokeeseen osallistuneista hakijoista, luokanopettajista n. 11% . Suomessa kouluissa on pääsääntöisesti päteviä luokanopettajia, erityisopettajista osa on epäpäteviä. Maiden välillä opettajankoulutuksen yksi eroavaisuus ovat opetusharjoittelut. Suomessa opettajaksi opiskelevat…
Koulutammeko lahjakkaita alisuoriutujia?
Tänään annan puheenvuoron lahjakkaiden lasten huoltajalle – Elina Jeskaselle. Tässä ajattelemisen aihetta meille kaikille opetusalalla toimiville. Olen neljän lapsen äiti, lasten joille kaikille koulu on ollut helppoa, kahdelle erityisen helppoa ja matematiikka turhauttavan helppoa. Lasten lahjakkuus ilmeni jo hyvin varhain jopa intohimoisena palapelien rakentamisena, sitten lampputolppien laskemisena, keskiaukeaman etsimisenä (’äiti, onko 134 keskellä 268:aa’), sitten noin 4 –vuotiaana jäljellä olevan ajomatkan laskemisena (koko matka 55km ja 30km kohdalla – ’äiti meillä on 25 km jäljellä’). Kouluun mennessä oli jo kertolaskutkin hahmottuneet, eli 5*6 on ’tietenkin 30’ ja miten laskit: ’koska 2 menee 6:een 3 kertaa ja 2*5=10, niin kolme niitä, eli 30’. Luotin koululaitokseemme. Luotin opettajan vakuutteluun, että kaikki hoituu, että ilmeinen lahjakkuus huomioidaan. Hieman tosin huolestuin kun vastattuamme myöntävästi ’oletteko ostaneet sille puuhakirjoja’ –kysymykseen opettaja purskahti ’no niin, olette itse aiheuttaneet sen (lahjakkuuden)’. Esikoinen kertoi vasta vuosien päästä että oli eka-tokaluokan matematiikan tunnit kuluttanut mentaliharjoituksia tehden, mm yrittänyt ajatuksissa kulkea jonkun tieosuuden…
Lukion pedagogisten tukitoimien paketti
Tällä kertaa kirjoitan lukiolaisten tukitoimista. Aiemmin olen koonnut varhaiskasvatuksen, alakoulun, yläkoulun ja ammatillisen toisen asteen tukipaketit. Tarvitaanko lukiossa erityisopetusta? Usein tunnutaan ajattelevan, ettei lukioon hakeudu tukea tarvitsevia opiskelijoita, joten heille ei tarvitse suuremmin tarjota tukitoimiakaan. Tutkimusten mukaan lukiossa kuitenkin opiskelee nuoria, joilla on todettu peruskoulun aikana keskittymisen pulmia tai oppimisvaikeuksia ja niihin tulee edelleen lukioaikana tarjota tukea jatkumoajattelulla. Nuorilla on myös monenlaista muun tyyppistä tuentarvetta. Mikäli lukion aineenopettajilla ei ole erityispedagogista osaamista ja erilaisille oppijoille monenlaisia opetusmenetelmiä käytössään, lukiossa tulee olla erityisopettaja varmistamassa myös näitä tukitoimia. Jokaisella nuorella on oikeus tarvitsemaansa tukeen. Mitä sanoo laki? Elokuun alussa 2019 otettiin käyttöön uusi lukiolaki, jonka myötä tukea tarvitsevien lukiolaisten oikeus tukitoimiin vahvistui. Lukioihin tulee myös palkata erityisopettajia varmistamaan oppijoiden tukemista. Aiemmin siihen ei ole ollut lainsäädännöllistä velvoitetta. Uudessa lukiolaissa todetaan seuraavasti: 28 § Oppimisen tuki Opiskelijalla, jolla on kielellisten erityisvaikeuksien tai muiden oppimisvaikeuksien vuoksi vaikeuksia suoriutua opinnoistaan, on oikeus saada erityisopetusta ja…
Jaanan lapset makoilevat lattialla, eikä niille opeteta mitään
Lahjakkuus puhuttaa. Toisaalta tuntuu, ettei lahjakkaista oppilaista saisi puhua vaan kaikkien pitäisi olla samassa “muotissa” peruskoulussa. Tänään siis aiheenani lahjakkaiden opetus ja ylöspäin eriyttäminen. Tekstin on kirjoittanut KM, LTO, luokanopettaja Jaana Perkinen Hyvinkäältä, joka kertoo miten hän saa jokaisen oppilaan potentiaalin käyttöön omassa opetuksessaan peruskoulussa. Ajelin kotiin Espooseen Hämeenlinnasta, missä opiskelin luokanopettajaksi v. 1993. Olin juuri lukenut silloisen laitoksemme johtajan Kari Uusikylän kirjan Lahjakkaiden kasvatus ja se kirja sai minut lähestulkoon voimaan pahoin. Päätin, että minun kynsistäni ei koskaan lähtisi oppilas, joka aikuisena sanoisi koulun olleen tappotylsää ja jonka oppimisen ilon ja motivaation minä olisin syönyt. Miten tuohon tavoitteeseen päästäisiin? Mietin erilaisia ratkaisuja siihen, miten huomioisin erilaiset oppijat luokassani niin, ettei kukaan turhautuisi ja että ne oppilaat, joilla olisi vaikeuksia, saisivat tarvitsemansa tuen. En kokenut tuolloin, että tasoryhmät toisivat helpotusta asiaan ja yhä edelleen olen vakaasti sitä mieltä, että oppiminen on meidän yhteinen asia. Mielestäni luokka on kuin yhteiskunnan pienoismalli, jossa jokainen…
Alakoulun pedagogisten tukitoimien paketti
Tukea tarvitsevien oppilaiden huoltajat ovat pyytäneet minua kokoamaan faktaa tukitoimista koulussa. Olen myös jo vuosien ajan saanut paljon kysymyksiä huoltajilta tähän aihealueeseen liittyen. Tämä teksti toimii toivottavasti apuna lapsensa tukitoimia pohtiville huoltajille ja antaa ehkä myös vinkkejä joillekin opettajille. Olen kirjoittanut pedagogisen tukipaketin varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. En enää tässä toista enää niitä tukimuotoja, vaan tämä teksti toimii jatkumona varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tuelle. Osaltaan mainitut tukitoimet soveltuvat myös peruskouluun. Peruskoulun tukitoimien periaatteita Perusopetuslaissa määritellään perusopetuksen tuesta. Meillä on käytössä oppimisen ja koulunkäynnin tuki, jonka myötä oppilailla on oikeus tarvitsemansa tukeen sekä suoraan oppimiseen (esim. oppimisvaikeus) tai välillisesti (esim. keskittymisen hankaluudet) liittyvissä pulmissa sekä myös oppituntien ulkopuolella koulunkäyntiin liittyvissä asioissa (esim. siirtymistilanteet). Oppimisen ja koulunkäynnin tuki on lakisääteisesti jaoteltu kolmeen tuen tasoon – yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Oppilas voi saada kerrallaan näistä vain yhden tason tukitoimia. Mikäli tuen tarve muuttuu, voidaan tuen tasoa muuttaa nopeastikin, joko vahvempaan tukeen tai lievempään tukeen. Oppilas…
Kuka ajaa lahjakkaan lapsen oikeutta tasoiseensa opetukseen?
Viime päivinä olen ilokseni lukenut monta kirjoitusta eri tahoilta lahjakkuudesta. Tässä yksi lisää. Helsingin yliopistossa marraskuussa tarkastettu Sonja Laineen väitöskirja tarkasteli luokanopettajien käsityksiä lahjakkuudesta, asenteita lahjakkaiden kasvatusta kohtaan ja lahjakkuuden tukemisessa käyttämiä menetelmiä. Laineen tutkimuksen mukaan lahjakkaiden oppilaiden tarvitsema opetus riippuu kulloisenkin opettajan osaamisesta. “Tämä johtaa epätasa-arvoiseen tilanteeseen, sillä siinä missä yhden opettajan opetuksessa lahjakas tulee tunnistetuksi, ja hän saa ennalta suunniteltua ja tavoitteellista tukea, toisen opettajan luokalla hän saattaa jäädä tunnistamatta ja täysin vaille tarvitsemaansa tukea”, Laine toteaa. Tutkimus vahvistaa näkökulmaa siitä, että lahjakkaiden tarpeisiin vastaaminen Suomessa riippuu opettajasta, mikä saattaa puolestaan johtaa epätasa-arvoiseen tilanteeseen lahjakkaiden keskuudessa. Filosofian tohtori, biokemisti Johanna Vendelin kirjoittaa blogissaan: “Heikompien määrä kasvaa samalla kun lahjakkaiden tulokset heikkenevät. Suomella, jolla on varaa tukea raskasta teollisuutta useiden miljardien eurojen edestä, on varaa panostaa koulutukseen. Valitettavasti nykyiset päättäjät eivät arvosta koulutusta, mikä on ongelman ydin.” Kuinka suomalainen opettajankoulutus vastaa lahjakkaiden opetukseen? Laineen mukaan lahjakkaiden oppilaiden opettamiseen pitää…
Väärinymmärretty ADHD
Tällä viikolla on laajasti luettu ja sosiaalisessa mediassa jaettu Helsingin yliopiston Yliopisto –lehden tutkimukseni pohjalta kirjoitettua ”Väärinymmärretty ADHD” –artikkelia, jossa lisäkseni on haastateltu terveydenhuollon ja sosiaalitoimen edustajaa. Olen saanut kysymyksiä artikkelin tiimoilta, mm. siitä miksi ADHD-oireiset aikuiset eivät saa apua riittävästi. Seuraavassa yksi näkökohta siihen. Psykiatrian dosentti Sami Leppämäki toteaa artikkelissa: ”Voi hyvin olla niin, että perheen oireileva lapsi on hoidossa, mutta samasta vaivasta kärsivä aikuinen ei ole saanut apua.” Tämä näyttäytyy selvästi myös 208 suomalaista perhettä koskevassa tutkimuksessani. Oli yleistä, että perheessä oli esimerkiksi yhdellä perheenjäsenellä, monesti lapsella, ADHD-diagnoosi ja jollain toisella perheenjäsenellä tai useammilla perheenjäsenellä on samantapaista oirehdintaa, muttei diagnoosia. Yleisin syy oli, ettei julkinen puoli ota tutkimuksiin tai terveyskeskuskuslääkäri tai työterveyslääkäri ei suostu kirjoittamaan lähetettä erikoissairaanhoitoon tutkimuksia varten. Monet aikuiset kertoivat kuinka heitä ei oteta todesta ja tutkimuksiin on todella vaikeata, jopa mahdotonta päästä Suomessa. Heille jopa naureskellaan hoitohenkilökunnan taholta kun he kertovat arjen haasteistaan. Yksityissektorille alan erikoislääkärin vastaanotolle pääsisi…