RAKENNUSKORTIT TASKUSSA KOHTI MAAHANMUUTTAJAPERHEIDEN ARKEA
Kortit ovat avain lapsen, nuoren ja koko perheen kohtaamiseen Miten kerron perheen äidille tunteista, kun meillä ei ole yhteistä kieltä? Mitä eleeni ja ilmeeni kertovat minusta, ihmisenä ja perheohjaajana? Miten tiedän sen, miltä toisesta, lapsesta, nuoresta tai aikuisesta, tuntuu? Haluan piirtää kasvot, jossa silmät tuikkivat kuin tähdet? Minulla on asia tai tunne sisälläni, mutta en osaa nimetä sitä. Miten nimeän? Nämä kysymykset kuvaavat tilanteita perheohjaajan työn arjesta, joissa rakennuskortit ovat loistava väline päästä pureutumaan yhdessä lapsen tai nuoren kanssa hänen eri tunteiden tunnistamiseen, niiden sanoittamiseen ja sosiaalisten taitojen vahvistamiseen. Nuorten kortit taipuvat myös vanhemmille mm. tilanteissa, jossa aikuinen tarvitsee tukea ja ohjausta kehollisten tunnetaitojen vahvistamiseen. Tilanteen taustalla voi olla epävarma elämäntilanne, jäänkö Suomeen vai saanko kielteisen päätöksen, tai erilaisten traumojen pulpahtaessa pintaan. Esimerkkikortti Kiitollisuustähdet Tapaamisen aluksi laitan kaikki kortit näkyvästi pöydälle. Lapsi/lapset valitsevat niistä yhden mieluisan, joka vahvistaa lasta tekemään hänelle mieluisan valinnan. Ensin kysyn, mitä näet kortista? Montako tähteä? Minkä…
Onko koronakriisissä tarjottava opetus etäopetusta vai kotiopetusta?
Olemme ottaneet nopealla tahdilla haltuun uusia pedagogiikan muotoja ja oppijan tukemisen muotoja. Myös meille on viime päivinä kuulunut tästä moninaisia yhteydenottoja, niin opettajilta, huoltajilta kuin opetustoimessa asiaa suunnittelevilta henkilöiltä. Meillä on selvästi monenlaisia linjauksia ja käytännön toimia siihen, miten koulua nyt konkreettisesti käydään kotoa käsin. Etäopetus ei ole sama asia kuin kotiopetus Ensinnäkin on kaksi eri termiä, etäopetus ja kotiopetus. Ensimmäisessä, etäopetuksessa pedagogiikka, tukitoimet ja ohjaus siirtyy esim. tekniikan ja verkon avulla opettajalta oppijalle, eli koulusta kotiin. Opettaja opettaa, mutta uusin tavoin ja menetelmin. Kotiopetuksessa taas vastuu opetuksesta on siirretty kodille kuten Opetushallituksen verkkosivuilla (oph.fi) todetaan kotiopetuksesta: “Huoltaja myös vastaa perusopetuksen oppimäärää vastaavien tietojen saavuttamisesta ja oppivelvollisen edistymisestä.” Tällöin koululla ei ole vastuuta opettamisesta. Saamiemme tietojen mukaan molempia tapoja on viety käytäntöön vaikka ministeriö ohjeistaa käyttämään vain toista, ETÄOPETUSTA. Jokaisen opettajan tulee pohtia, kuinka etäopetus toteutetetaan Jokaisen opettajan tuleekin pohtia miten järjestää oma etäOPETUS huomioiden myös joidenkin oppijoiden tarvitseman vahvemman…
Millä pelisäännöillä ja osaamisella koulussa operoidaan?
Tässä päivänä muutamana sain yhteydenoton eräältä ulkomaiselta opetusalan henkilöltä, joka kertoi heidän kehittelevän mobiilisovellusta, jota käytettäisiin oppitunnin aikana. Yhteydenottaja oli suunnittelemassa sovellusta yhdessä suomalaisen ammatillisen oppilaitoksen kanssa. Sain asiasta hieman myöhemmin lisätietoa, ja samalla minulta pyydettiin kannanottoa ja kehitysehdotuksia sovelluksen kehittämistyötä tukemaan. Yhteydenottaja kehui minun olevan sovelluksen kohderyhmän asiantuntija, olenhan ADHD-tutkija. Epäilemättä nimestäni ja asiantuntemuksestani olisi hyötyä markkinoitaessa sovellusta oppilaitosten käyttöön. Sovelluksen takana olleet tahot saattoivat ajatella, että tohtoritason erityispedagogi lisäisi välineen luotettavuutta potentiaalisten asiakkaiden silmissä. Mistä olikaan kyse? Yhteydenottaja esitteli sovelluksen olevan täydellinen apuväline nykyajan koulukontekstissa toimivalle opettajalle. Sovelluksen nimittäin luvattiin tukevan tarkkaamattomia ja levottomia oppilaita silloin kuin opettajalla tai ohjaajalla ei ole osoittaa heille huomiota eli omaa aikaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan oppijat voisivat käyttää sovelluksen sisältöjä pelimäisesti – eli motivoivalla tavalla. Näin menetellen nämä tukea tarvitsevat oppilaat eivät sitten häiritsisi opetustapahtumaa, vaan olisivat keskittyneitä sovelluksen koukuttaviin sisältöihin. Ehdotettu sovellus ei kuitenkaan liittynyt mitenkään opetettaviin oppiaineisiin tai muihin substanssiasioihin. Tämä yhteydenotto jäi pohdituttamaan minua erityisopettajana ja erityisesti tarkkaamattomien…
Ensi lukuvuodeksi teillekin teema: Rakennetaan nuori vahvaksi!
Tammikuussa 2019 on julkaistu kirja positiivisesta pedagogiikasta nuorille suunnattuna nimellä Positiivinen pedagogiikka ja nuorten hyvinvointi. Nuoren myönteisen kehityksen teoria Kirjamme pohjaa paljon tutkittuun nuoren myönteisen kehityksen teoriaan (Positive Youth Development Theory), jossa nuoruus kuvataan mahdollisuuksien elämänvaiheeksi. Teoriasta on käytetty myös nimeä viiden C:n teoria. Teoria kuuluu positiivisen psykologian alueelle ja sitä sovelletaan opetukseen ja ohjaukseen positiivisen pedagogiikan keinoin. Teorian mukaan jokaisessa, siis aivan jokaisessa nuoressa on monenlaisia vahvuuksia, jotka voidaan valjastaa käyttöön. Samoin myös nuoren ympäristössä on voimavaroja, joita voidaan hyödyntää nuoren kehityksessä. Nämä yhdessä auttavat rakentamaan nuorta vahvaksi. Kansainvälisten tutkimusten mukaan teorian käytännössä toteuttaminen lisää nuoren hyvinvointia ja samalla vähentää esimerkiksi riski- ja häiriökäyttäytymistä. Teoriaa on testattu useassa ympäristössä monenlaisilla nuorilla, myös esimerkiksi nuorisovankiloissa, jolloin on saatu näkymään muutos taustasta huolimatta. Viisi vahvuuden polkua rakentavat nuoren hyvinvointia Tutkimuksissa on todettu, että nuoren hyvinvointi näkyy viidellä osa-alueella ja myönteistä kehitystä on tärkeää tukea järjestelmällisesti näillä viidellä osa-alueella. Nämä osa-alueet on…
Koulukuntoisuus vs. koulun kuntoisuus
Tänään blogissani vierailee erityisluokanopettaja Leni Pispala Espoon Rinnekodin koulusta. Koulussa opetetaan esimerkiksi vaikeammin kehitysvammaisia ja autismikirjon oppilaita. Lenillä on tärkeä viesti kouluympärisrön näkökulmasta. Ole hyvä Leni. Koulukuntoisuus tai lapsen oleminen ”oppimisen tilassa” ovat termejä, mitkä herättävät aina tunteita ja keskustelua ilmetessään. Olen toiminut erityisluokanopettajana vaikeimmin vammaisten opetuksessa yli yhdeksän vuoden ajan. Näiden vuosien aikana useampi oppilas on tullut kouluumme tai luokalleni ”mahdottoman” oppilaan leimalla varustettuna. Koulupolku entisessä koulussa on päättynyt koulunpäivän lyhentämisten ja keskeytysten kautta sairaslomaan. Tavallisesti syynä on ollut aggressiivinen käytös. Onko aidosti pysähdytty miettimään, mistä tällainen käytös viestii? Lastenpsykiatri Anita Puustjärven mukaan oireiluna näkyvä käytös voi olla lapsen paras mahdollinen yritys sopeutua sietämättömään tilanteeseen tai edes selviytyä siitä jollain tavalla. Kuka tämän sietämättömän tilanteen aiheuttaa? Lapsi itsekö vai kouluympäristö? Pitäisikö meidän siis lapsen koulukuntoisuuden sijaan pysähtyä miettimään mikä on koulun kuntoisuus? Lapsi, varsinkaan erityistä tukea tarvitseva lapsi, ei yleensä ole kykenevä muuttamaan käytöstään, ellei aikuinen tee jotain toisin.…
Amisopen elämää 22.10.2018 reformin keskellä
Tänään haluan jakaa tänään saamani kirjoituksen amisopen päivästä. Tämä herättää minussa monia asioita. Millainen on työyhteisön työhyvinvointi? Entä opiskelijoiden tuki? Esimiesten toimintatavat? Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Lue itse ja pohdi millaista olisi olla tällaisella työpaikalla joko opettajana tai opiskelijana. Pitkästä aikaa normaali amisopen arkiaamu. Palaudun vähitellen 1.5kk:n sairausloman jäljiltä työhöni. Parkkeeraan pihaan. Olen päättänyt sitkeästi luopua huonosta tavastani (ihan vain itseni vuoksi), mikä alkaa välittömästi, kun minun on noustava autostani ulos. Joudun muistuttamaan itseäni siitä askeltaessani kohti ulko-ovea. Nimittäin sen, että inhoan tätä paikkaa ja tiettyjä tähän liittyviä asioita nykyisin enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Tiedän ja tiedostan, että niin ei saisi olla. Tunnen syyllisyyttä, että koen noin. Ärsyttää tuo oppilaitoksen logokin, mikä minusta liiankin leppoisasti antaisi ymmärtää, mutta todellisuudessa ei ymmärrä antaa. Yhtään mitään. Enää. Olen kulkenut tätä koulutietä kohta 10v. Aiemmin minua kantoivat sitkeä toiveikkuus ja pedagoginen rakkaus. Nyt opettajan työssäni priorisoituvat muut asiat. Tai syy, miksi…
Mikä on oppilaan etu? Vastine Saloviidalle.
Professori Timo Saloviita kirjoitti melipidepalstalla (HS 20.10.2018), että oikotie erityisluokille pitää tukkia. Saloviita kirjoittaa, että ”oppilaita voidaan heittää erityisluokille” ilman erityisen tuen päätöstä ja että erityisluokkia ei ole virallisesti olemassakaan. Hän painottaa myös lapsen etua ja muistuttaa rajan syrjintään olevan lähellä. Yhteenkään tutkimukseen professori Saloviita ei viittaa vaan puhuu omista ”havainnoistaan”. Tässä kirjoituksessa viitataan faktaan, erityispedagogiseen väitöstutkimukseen ADHD-oireisten oppilaiden parissa. Saloviidan kannanotossa on monta kohtaa josta tekisi mieli kirjoittaa. Aivan oma kirjoituksenaihe olisi paljon toisaalla käyty resurssi- ja säästökeskustelu inkluusiotermin yhteydessä. Onko oikein, että tukea tarvitseva lapsi siirretään erityisopetuksesta yleisopetukseen ilman, että tuki siirtyy mukana? Jokaisella oppilaalla on lakisääteinen oikeus saada tarvitsemansa tuen. Toisekseen voisi kommentoida sitä miten luokan- ja aineenopettajien erityispedagogisen osaamisen taidot tai niiden puute isoissa luokissa näkyy ja osaltaan vaikuttaa tuen puuttumiseen. Tämä pohjaa jo opettajankoulutukseemme, jossa vain erityisopettajat saavat tietotaidon monien tukitoimien toteuttamiseen. Luokan- ja aineenopettajat ovat koulutuksellisesti paljon heikommassa asemassa oppilaiden tukitoimien toteuttamiseen. Näihin teemoihin…
VSOP oppilaan yhtenä tuen muotona
Tänään blogissani vierailee laaja-alainen erityisopettaja Maria Tauriainen kertomassa kokemuksensa ja näkökantansa vuosiluokkiin sitomattomasta opetuksesta, VSOP:sta yhtenä oppilaan tuen muotona. Tämä on hyvä vaihtoehto mikäli esimerkiksi on epäilyksiä, ettei oppilas pysty opiskelemaan lukuvuoden asioita lukuvuodessa tai mikäli oppilas pystyy taitotasollaan etenemään jo seuraavan luokan/luokkien oppiainesisältöihin joissain aineissa. VSOP:ssa oppilas pystyy myös etenemään omaan tahtiinsa jäämättä tai jättämättä häntä luokalle. Oppiainekokonaisuudet määritellään yksilöllisesti. Ole hyvä Maria. Vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen järjestelyt yhtenä tuen muotona Muutamia vuosia sitten kouluun, jossa toimin erityisopettajana, tuli uusi oppilas noin 1,5 kuukautta ennen kesäloman alkua. Oppilas oli kerrannut 7.luokan jo kahteen kertaan, eikä vuosiluokan suorittaminen näyttänyt tässäkään kohtaa vielä mahdolliselta. Nuori oli kohdannut elämänsä aikana monta epäonnistumisen kokemusta ja valitettavan moni niistä liittyi kouluun. Keskusteltuani nuoren kanssa, hän kuitenkin ilmoitti kaikista takapakeista huolimatta haluavansa saada vielä joku päivä päättötodistuksen. Niinpä keskusteltuani huoltajan ja edellisen koulun opettajan kanssa, päätimme siirtää oppilaan vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen piiriin ja räätälöimme tuon 7 viikon aikana…
Suurella ryhmäkoolla ja avarilla oppimistiloilla ei tueta oppilaita – vaan lisätään oireita
Kari Uusikylä kirjoitti blogissaan 11.9.2018 rajattomista koulutiloista ja aikuisten vastuuttomuudesta sulkea silmänsä tukea tarvitsevilta oppilailta, joille isot ryhmät ja avarat tilat aiheuttavat merkittäviä hankaluuksia koulutyöhön. Saan myös itse tästä asiasta lähes päivittäin yhteydenottoja sekä huoltajilta että koulun ammattilaisilta. Minulta kysytään eivätkö pedagogiikan – saati erityispedagogiikan ammattilaiset tiedosta miten trendikkäät avarat ja hälyiset tilat vaikuttavat osaan oppilaista. Minulta kysytään mennäänkö koulussa jo esimerkiksi arkkitehtuurin mukaan, ja pedagogiikka on toissijaista. Toivottavasti ei. Meillä todellakin on paljon oppilaita, joiden keskittyminen herpaantuu herkästi. Ja kun keskittyminen loppuu – alkaa levottomuus sekä kenties opettajaa ja koko ryhmää häiritsevä korvaava toiminta. Lapset väsyvät ja aikuiset väsyvät. Omassa väitöstutkimuksessani oli myös runsaasti kuvauksia oppilaista, jotka kokivat jo yleisopetuksen ryhmän kuormittavan ja vaikeuttavan keskittymiskykyä. Pienemmällä ryhmäkoolla ja rauhallisemmalla opetustilalla voimme tukea oppilaan keskittymistä. Nyt on menty monessa koulussa aivan päinvastaiseen suuntaan. Esimerkiksi ADHD:ssa oppilaan on jo perinteisessä luokkatilassa (n. 24 oppilasta luokassa) vaikeata suunnata tarkkaavuuttaan olennaisiin asioihin ja…
Haastavaan käyttäytymiseen toimivat myönteiset keinot ja oppimisen tuki
Opettajat, ohjaajat ja yleisestikin koulun henkilöstö ovat välillä ihmeissään miten saisi oppilaan käyttäytymisen haasteita vähemmäksi ja käyttäytymistä kohti toivottua. Hankalia tilanteita tulee varmasti jokaisessa koulussa päivittäin. Opettajat pohtivat omia käytänteitään ja kokevat myös riittämättömyyden tunnetta asiaa kohtaan. Myös huoltajat pohtivat samoja asioita ja kuuntelevat myös koulun toimintatapoja tarkasti. Sain tänään yhden toimintavan ihmettelyä huoltajan taholta, jonka oma ammattietiikkani pedagogina sysäsi nyt nostamaan julki keskusteluun. Haastavasti käyttäytynyt oppilas sai heti näin lukuvuoden alkajaisiksi peruskoulusta monisteen, jossa lukee seuraavasti: _________________________________________________________________________________ XX-luokan oppilas YY on käyttäytynyt epätoivottavalla tavalla. Ettei tällainen enää toistuisi, oppilaan on kirjoitettava 50 kertaa virke Ajattelen, mitä sanon, etten sanoisi, mitä ajattelen. Huoltaja kuittaa tehtävän suoritetuksi monisteen loppuun. Tämän jälkeen monisteessa on tyhjiä numeroituja rivejä, joihin virkettä on tarkoitus kirjoittaa. _________________________________________________________________________________ Kyselin huoltajalta hieman lisää asiasta ja hän kertoi tämän olevan yleinen koulun toimintatapa monenlaiseen oppilaiden negatiiviseen toimintaan. Oppilas siis kirjoittaa saman lauseen 50 kertaa hauki on kala –tyyppisesti ja…