Onko koronakriisissä tarjottava opetus etäopetusta vai kotiopetusta?
Olemme ottaneet nopealla tahdilla haltuun uusia pedagogiikan muotoja ja oppijan tukemisen muotoja. Myös meille on viime päivinä kuulunut tästä moninaisia yhteydenottoja, niin opettajilta, huoltajilta kuin opetustoimessa asiaa suunnittelevilta henkilöiltä. Meillä on selvästi monenlaisia linjauksia ja käytännön toimia siihen, miten koulua nyt konkreettisesti käydään kotoa käsin. Etäopetus ei ole sama asia kuin kotiopetus Ensinnäkin on kaksi eri termiä, etäopetus ja kotiopetus. Ensimmäisessä, etäopetuksessa pedagogiikka, tukitoimet ja ohjaus siirtyy esim. tekniikan ja verkon avulla opettajalta oppijalle, eli koulusta kotiin. Opettaja opettaa, mutta uusin tavoin ja menetelmin. Kotiopetuksessa taas vastuu opetuksesta on siirretty kodille kuten Opetushallituksen verkkosivuilla (oph.fi) todetaan kotiopetuksesta: “Huoltaja myös vastaa perusopetuksen oppimäärää vastaavien tietojen saavuttamisesta ja oppivelvollisen edistymisestä.” Tällöin koululla ei ole vastuuta opettamisesta. Saamiemme tietojen mukaan molempia tapoja on viety käytäntöön vaikka ministeriö ohjeistaa käyttämään vain toista, ETÄOPETUSTA. Jokaisen opettajan tulee pohtia, kuinka etäopetus toteutetetaan Jokaisen opettajan tuleekin pohtia miten järjestää oma etäOPETUS huomioiden myös joidenkin oppijoiden tarvitseman vahvemman…
Amisopen elämää 22.10.2018 reformin keskellä
Tänään haluan jakaa tänään saamani kirjoituksen amisopen päivästä. Tämä herättää minussa monia asioita. Millainen on työyhteisön työhyvinvointi? Entä opiskelijoiden tuki? Esimiesten toimintatavat? Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Lue itse ja pohdi millaista olisi olla tällaisella työpaikalla joko opettajana tai opiskelijana. Pitkästä aikaa normaali amisopen arkiaamu. Palaudun vähitellen 1.5kk:n sairausloman jäljiltä työhöni. Parkkeeraan pihaan. Olen päättänyt sitkeästi luopua huonosta tavastani (ihan vain itseni vuoksi), mikä alkaa välittömästi, kun minun on noustava autostani ulos. Joudun muistuttamaan itseäni siitä askeltaessani kohti ulko-ovea. Nimittäin sen, että inhoan tätä paikkaa ja tiettyjä tähän liittyviä asioita nykyisin enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Tiedän ja tiedostan, että niin ei saisi olla. Tunnen syyllisyyttä, että koen noin. Ärsyttää tuo oppilaitoksen logokin, mikä minusta liiankin leppoisasti antaisi ymmärtää, mutta todellisuudessa ei ymmärrä antaa. Yhtään mitään. Enää. Olen kulkenut tätä koulutietä kohta 10v. Aiemmin minua kantoivat sitkeä toiveikkuus ja pedagoginen rakkaus. Nyt opettajan työssäni priorisoituvat muut asiat. Tai syy, miksi…
Miksi ne kiusaa mua?
Näin koulujen pian alkaessa kirjoitan koulukiusaamisesta ja sen ehkäisemisestä. Olen opettanut näitä asioita useamman vuoden tuleville opettajille ja nyt asiaan herätti lähipiirissäni tapahtunut pitkäaikainen kiusaaminen peruskoulussa, jota koulu ei ole saanut loppumaan. Kyseinen nuori on lopettanut nyt peruskoulun ja sen myötä pääsee eri kouluun kuin kiusaajansa toiselle asteelle. On surullista, että lasten ja nuorten täytyy odottaa vuosia turvattomassa kouluympäristössä kiusaamisen loppumista. Se loppuu vasta oppivelvollisuuden päättyessä. Käytän tähän tekstiin myös kyseisen 16-vuotiaan koulukiusatun nuoren ajatuksia kiusaamisesta. Hän on itse halunnut tulla julki asian kanssa, jotta aikuiset tietäisivät mitä koulussa edelleen tapahtuu. Yleisesti yläkoulussa kiusattujen tilanne näyttäisi olevan hankalin, koska kiusaaminen keskittyy samoihin harvoihin nuoriin. He ovat olleet pitkään kiusattuja ja teini-iän kynnyksellä kiusaamisesta kertominen aikuisille saattaa olla hankalampaa. Nuori haluaisi pärjätä yksin, muttei saa omatoimisesti kiusaamista loppumaan. Kiusaaminen onkin yleensä pysyvä tilanne eli samoja oppilaita kiusataan useiden kouluvuosien ajan. Tämäkin nuori oli kiusattuna vuosiluokat 4-9, hän on käynyt lukemattomia kertoja…
Positiivisella pedagogiikalla pitää olla jatkumo
On ollut todella riemullista todistaa sitä innostusta ja mielenkiintoa, jota positiivisen pedagogiikan periaatteet ja toimintamallit tällä hetkellä maassamme herättävät. Vahvuusperustainen pedagogiikka on toiminut tienraivaajana, mutta yhä useampi kasvattaja on jo tietoinen muistakin positiivisen pedagogiikan teema-alueista. Alan kirjallisuutta on ilahduttavasti alkanut ilmestyä suomen kielellä, ja myös aihetta sivuavia opinnäytetöitä pompsahtelee yhä tiuhempaan tahtiin. Varhaiskasvatus suunnannäyttäjänä Erittäin merkityksellistä on se, että varhaiskasvatus uusine vasuineen on toiminut suunnannäyttäjänä positiivisen pedagogiikan periaatteiden soveltamisessa. Monissa päiväkodeissa tehdään suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä hyvän huomaamiseksi ja lisäämiseksi. On ollut sydämet sulattavaa kuunnella, miten eskarilaiset nimeävät toistensa vahvuuksia tai pikkuruiset alle kolmevuotiaat taaperot kannustavat toisiaan sinnikkyyteen. Voi vain maalata ruusunpunaisia skenaarioita siitä, millaisia tulevaisuuden aikuisia meille on tällaisissa kasvuympäristöissä varttumassa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Valitettavasti vain hyvin harvalla lapsella kasvuympäristö säilyy yhtä suotuisana ja hedelmällisenä lapsen iän karttuessa. Usein tämä positiivisen pedagogiikan jatkumo katkeaa jo alakouluvuosien aikana, tavallisesti viimeistään yläkoulussa. Perinteisten tietojen ja taitojen opettamisen tradition puristuksessa…
Kiitos sinulle lukuvuodesta!
Lukuvuosi on lopuillaan ja kesäloma on alkamassa. Työ- tai opiskeluvuoteesi on varmasti mahtunut monenlaisia, niin ilon ja onnen hetkiä kuin tiukkoja paikkojakin, joista olet kuitenkin selviytynyt hyvin. Nyt on kiitoksen aika. Kiitos sinulle opettaja tästä lukuvuodesta. Olet hienosti jaksanut taiteilla mm. uuden OPSin, ilmiöpohjaisen opetuksen ja kaikenlaisen uuden digin kanssa. Olet käyttänyt vahvuuksiasi, jakanut asiantuntemustasi, huolehtinut oppijoistasi ja tukenut heitä kuten vain olet ehtinyt. Olet myös rakentanut yhteistyötä kotiin huoltajien suuntaan ja se on osaltaan auttanut sinua opettajana ja aikuisena ymmärtämään monenlaista oppijan tuen tarvetta ja tukenut oppilaidesi, lapsen ja nuoren hyvinvointia. Olet ylläpitänyt työhyvinvointia myös työyhteisössäsi kollegoidesi vahvuusalueet huomioiden. Nyt on aika levätä ja rentoutua tiivistahtisen lukuvuoden jälkeen. Lue mukava kirja riippumatossa, käy kahvilla kavereidesi kanssa, vietä aikaa perheesi kanssa. Lomasi on todella ansaittu. Kiitos sinulle ohjaaja ja avustaja tästä lukuvuodesta. Olet ollut opettajan ”oikea käsi”, ja erittäin tarpeellinen toinen aikuinen luokassa ja ryhmässä. Olet antanut apua, ohjausta, tukea ja turvaa…
Tästä se lähtee – nuoren hyvinvoinnin rakentaminen!
Viime syksynä me kaksi opettajaa ja tutkijaa, Eliisa ja Erja, kohtasimme. Olimme puhumassa samaisessa tilaisuudessa positiivisesta pedagogiikasta, kumpikin omasta näkökulmastamme. Kahvikupin ääressä kävimme vilkasta keskustelua vahvuuksien merkityksestä ja siitä, miten tärkeää olisi rakentaa positiivisen pedagogiikan jatkumoa varhaislapsuudesta nuoruuteen. Jaoimme yhteisen kokemuksen siitä, että juuri nuorten parissa toimivat kasvattajat ja opettajat tarvitsivat kipeästi myönteisiä työkaluja arkityöhönsä. Tapaamisemme sinetiksi päätimme kirjoittaa ammatillisen tietokirjan siitä, miten positiivista pedagogiikkaa voidaan toteuttaa nuorten parissa. Kirjaprosessimme ohessa ylläpidämme fb-sivua teemalla Rakennetaan nuori vahvaksi ja avaamme näköaloja nuorten tukemiseksi myönteisen ja vahvuusperustaisen opetuksen avulla. Olet tervetullut mukaamme rakentamaan jokaista nuorta vahvaksi! Nuoruus on merkityksellinen elämänvaihe Nuoruutta kuvataan usein myrskyisenä elämänvaiheena. Nuori etsii omaa paikkaansa, pohtii tulevaisuuttaan ja rakentaa niin minäkuvaansa kuin identiteettiäänkin. Nuori kysyy, kuka minä olen, mihin minä kuulun ja missä on minun tulevaisuuteni. Nuoruuteen kuuluu luonnostaan niin rajojen etsintää, epävarmuutta kuin erilaisia nuoruuden elämänvaiheen kehitystehtäviä, joiden kautta nuori vähitellen kasvaa ja kehittyy – oppii itsenäistymiseen…
Tärkeintä työssä – työhyvinvointi
Tällä viikolla olemme saaneet kuulla, että opettajat ovat uupuneempia kuin koskaan; erityisesti ammatillisen toisen asteen opettajat kokevat näin. Myös lukioissa ja perusopetuksessa kipuillaan ja oireillaan entistä pahemmin. Ei ihme. Tällä kerralla annan puheenvuoron pitkään opetusalalla ja etenkin toisella asteella vaikuttaneelle ja suomalaisten opettajien työhyvinvointia jo aiemmin tutkineelle KL Mika-Erik Wallsille. Ole hyvä 🙂 _____________ Olemme saaneet huolestuttavia ja vakavasti otettavia tuloksia opettajien työhyvinvoinnista. Samaan tulokseen päädyin omassa, laajassa, Suomen kulttuurirahaston, Työsuojelurahaston ja OAJ:n tukemassa tutkimushankkeessani, joka valmistui jo reilu vuosikymmen sitten. Mitä tällä välin on tapahtunut? Tiedämme sen kaikki: valtavia koulutukseen, opetukseen ja kasvatukseen kohdistuneita säästöjä (Kuntaliiton mukaan 2,2 miljardia, valtionosuuksien osalta kuntien ja kaupunkien rahoitusleikkauksina) ja kaikki tämä historiallisen isojen kehittämis- ja muutoshankkeiden – reformien – ja digitalisaation valtaisan kiihtymisen keskellä. Tilanne on hälyttävä. Peilaan seuraavassa nykytilannetta v. 2005 valmistuneeseen tutkimushankkeeseeni. Mitä olen tutkinut? Tutkin suomalaisten opettajien stressikokemuksia, työuupumista ja työn psykososiaalisia muutostekijöitä sekä somaattisia oireita 2000-luvulla. Erityisenä muutostekijänä…
Koulutammeko tukea tarvitsevista nuorista vahvoja vai rikkinäisiä aikuisia?
Monenlaiset tukitoimet tai niiden puute eri koulutusasteilla puhututtavat jatkuvasti. Säästöt ja koulutusleikkaukset ovat esillä monin tavoin. Saan itsekin paljon viestejä huolestuneilta vanhemmilta ja opettajilta, että tukiresurssit ovat usein liian vähäiset. Moni aikuinen on huolissaan siitä mihin riittämätön tuki johtaa pidemmällä tähtäimellä, nuoren aikuistuessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL tutkii tällä hetkellä syntymäkohortteja 1987 ja 1997. Ikäluokkia, jotka ovat tällä hetkellä 31 ja 21 vuotiaita. Ensimmäistä kertaa on saatu paljon tietoa koko ikäluokasta, n. 120 000 nuoresta. Nuorista on tullut esille jo mielenkiintoisia näkökulmia. Osa tiedosta on mielestäni senkaltaista mihin meidän tulisi puuttua ja ottaa opiksemme ennen nuoren aikuistumista nykyistä vahvemmin. Seuraavassa muutama ote tutkimuksesta. Miten nuoremme voivat psyykkisesti? THL:n tutkimuksen mukaan vuonna 1987 syntyneistä tytöistä 10 % ja pojista 6% oli saanut psykiatrisen diagnoosin. Kun verrataan ikäluokkaa kymmenen vuotta nuorempiin, vuonna 1997 syntyneistä samaiset luvut olivat nousseet, tytöistä jo 15 % ja pojista 9 % on saanut psykiatrisen diagnoosin 12–18-vuotiaina. Näiden lisäksi…
Laaja-alaisen erityisopettajan nykyaikainen työnkuva
Tänään esittelen blogissani tarkemmin uuden tietokirjan erityispedagogiikan saralta. Kirjalle on useitakin perusteita miksi minä pidän sitä tärkeänä perusteoksena erityisopettajan työstä juuri nyt. Ensiksikin peruskoulun lainsäädäntö on muuttunut jo vuonna 2011 ja se asettaa esimerkiksi varhaisen tuen tunnistamiselle, konkreeteille jatkuville tukimuodoille ja moniammatilliselle yhteistyölle uusia linjauksia. Toisekseen lähikouluperiaate on yleistynyt ja oppilaiden sijoittaminen isoon yleisopetuksen ryhmään moninaisten tukitoimien kera on kasvussa – aiemman erityisopetuksen pienryhmien sijaan. Kolmanneksi oppilaiden taustat ja tilanteet ovat myös yhä moninaisempia ja siten pedagogista tietoa tulee saada entistä vahvemmin siirrettyä erityisopettajilta myös luokan- ja aineenopettajille – ja myös ohjaavalle koulun henkilökunnalle. Kirjassa painotetaan myös koulun rehtorin ja laaja-alaisen erityisopettajan yhteistyötä sekä yhteistä näkemystä tukea tarvitsevista oppilaista. Koululla tuleekin olla yhteinen tahtotila ja tavoite tukea yhdessä kaikkia oppilaitaan. Se mahdollistuu tiedon jakamisella henkilökunnan kesken. Tämä kirja erityispedagogisesta osaamisesta on sysäys siihen suuntaan. Tänään siis laaja-alaisesta erityisopettajan nykyaikaisesta työnkuvasta kirjoittanut Tiina Vitka kertoo tärkeimpiä asioita työstään ja kirjastaan. Tiinalla on…
”Mitä mä tääl oikeen teen?” – tätä pohdin ammatillisen koulutuksen opettajana
Tänään annan blogissani puheenvuoron ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen syitä tutkineen, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta sosionomiopintojen lopputyön tehneelle Sari Laiholle. Ole hyvä Sari. ____ Vastausta kysymykseen etsin tutkimalla ammatillisen koulutuksen keskeyttämisen syitä ja ohjauksen tarpeita laadullisen haastattelututkimuksen menetelmin. Haastattelin ammatillisen koulutuksen keskeyttäneitä nuoria, jotka luokittelivat itse itsensä syrjäytyneiksi. Faktaa keskeyttämisten takana Nuorten toisen asteen ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden prosentuaalinen määrä tuoreimpana tilastointivuonna 2015 oli 7,6 %, mikä lukumääräisesti tarkoittaa noin 9400 nuorta ihmistä. Näistä tutkintoon johtavan koulutuksen keskeytti kokonaan noin 8400 opiskelijaa. Vain pieni osa siis vaihtoi koulutussektoria ja jatkoi opintojaan toisella alalla. Suurin osa keskeytti ja keskeyttää edelleen ammatillisen koulutuksen ns. negatiivisesti eli vailla tietoa jatkosta. Vaikuttaa siis siltä, että opiskelijan mitta tulee täyteen jossakin vaiheessa koulutusta niin, että pois on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Miksi ammatillisessa koulutuksessa opiskelusta muodostuu kestämätön taakka? Tutkimuksessani haastattelemani nuoret eivät kokeneet valitsemaansa substanssia vaikeaksi, epämiellyttäväksi tai vääräksi, vaan pulmat olivat ohjauksessa, käytänteissä ja laajemmissa elämään liittyvissä kokonaisuuksissa. Ammatillisen koulutuksen…