Mikä on oppilaan etu? Vastine Saloviidalle.
Professori Timo Saloviita kirjoitti melipidepalstalla (HS 20.10.2018), että oikotie erityisluokille pitää tukkia. Saloviita kirjoittaa, että ”oppilaita voidaan heittää erityisluokille” ilman erityisen tuen päätöstä ja että erityisluokkia ei ole virallisesti olemassakaan. Hän painottaa myös lapsen etua ja muistuttaa rajan syrjintään olevan lähellä. Yhteenkään tutkimukseen professori Saloviita ei viittaa vaan puhuu omista ”havainnoistaan”. Tässä kirjoituksessa viitataan faktaan, erityispedagogiseen väitöstutkimukseen ADHD-oireisten oppilaiden parissa. Saloviidan kannanotossa on monta kohtaa josta tekisi mieli kirjoittaa. Aivan oma kirjoituksenaihe olisi paljon toisaalla käyty resurssi- ja säästökeskustelu inkluusiotermin yhteydessä. Onko oikein, että tukea tarvitseva lapsi siirretään erityisopetuksesta yleisopetukseen ilman, että tuki siirtyy mukana? Jokaisella oppilaalla on lakisääteinen oikeus saada tarvitsemansa tuen. Toisekseen voisi kommentoida sitä miten luokan- ja aineenopettajien erityispedagogisen osaamisen taidot tai niiden puute isoissa luokissa näkyy ja osaltaan vaikuttaa tuen puuttumiseen. Tämä pohjaa jo opettajankoulutukseemme, jossa vain erityisopettajat saavat tietotaidon monien tukitoimien toteuttamiseen. Luokan- ja aineenopettajat ovat koulutuksellisesti paljon heikommassa asemassa oppilaiden tukitoimien toteuttamiseen. Näihin teemoihin…
Haastavaan käyttäytymiseen toimivat myönteiset keinot ja oppimisen tuki
Opettajat, ohjaajat ja yleisestikin koulun henkilöstö ovat välillä ihmeissään miten saisi oppilaan käyttäytymisen haasteita vähemmäksi ja käyttäytymistä kohti toivottua. Hankalia tilanteita tulee varmasti jokaisessa koulussa päivittäin. Opettajat pohtivat omia käytänteitään ja kokevat myös riittämättömyyden tunnetta asiaa kohtaan. Myös huoltajat pohtivat samoja asioita ja kuuntelevat myös koulun toimintatapoja tarkasti. Sain tänään yhden toimintavan ihmettelyä huoltajan taholta, jonka oma ammattietiikkani pedagogina sysäsi nyt nostamaan julki keskusteluun. Haastavasti käyttäytynyt oppilas sai heti näin lukuvuoden alkajaisiksi peruskoulusta monisteen, jossa lukee seuraavasti: _________________________________________________________________________________ XX-luokan oppilas YY on käyttäytynyt epätoivottavalla tavalla. Ettei tällainen enää toistuisi, oppilaan on kirjoitettava 50 kertaa virke Ajattelen, mitä sanon, etten sanoisi, mitä ajattelen. Huoltaja kuittaa tehtävän suoritetuksi monisteen loppuun. Tämän jälkeen monisteessa on tyhjiä numeroituja rivejä, joihin virkettä on tarkoitus kirjoittaa. _________________________________________________________________________________ Kyselin huoltajalta hieman lisää asiasta ja hän kertoi tämän olevan yleinen koulun toimintatapa monenlaiseen oppilaiden negatiiviseen toimintaan. Oppilas siis kirjoittaa saman lauseen 50 kertaa hauki on kala –tyyppisesti ja…
Tästä se lähtee – nuoren hyvinvoinnin rakentaminen!
Viime syksynä me kaksi opettajaa ja tutkijaa, Eliisa ja Erja, kohtasimme. Olimme puhumassa samaisessa tilaisuudessa positiivisesta pedagogiikasta, kumpikin omasta näkökulmastamme. Kahvikupin ääressä kävimme vilkasta keskustelua vahvuuksien merkityksestä ja siitä, miten tärkeää olisi rakentaa positiivisen pedagogiikan jatkumoa varhaislapsuudesta nuoruuteen. Jaoimme yhteisen kokemuksen siitä, että juuri nuorten parissa toimivat kasvattajat ja opettajat tarvitsivat kipeästi myönteisiä työkaluja arkityöhönsä. Tapaamisemme sinetiksi päätimme kirjoittaa ammatillisen tietokirjan siitä, miten positiivista pedagogiikkaa voidaan toteuttaa nuorten parissa. Kirjaprosessimme ohessa ylläpidämme fb-sivua teemalla Rakennetaan nuori vahvaksi ja avaamme näköaloja nuorten tukemiseksi myönteisen ja vahvuusperustaisen opetuksen avulla. Olet tervetullut mukaamme rakentamaan jokaista nuorta vahvaksi! Nuoruus on merkityksellinen elämänvaihe Nuoruutta kuvataan usein myrskyisenä elämänvaiheena. Nuori etsii omaa paikkaansa, pohtii tulevaisuuttaan ja rakentaa niin minäkuvaansa kuin identiteettiäänkin. Nuori kysyy, kuka minä olen, mihin minä kuulun ja missä on minun tulevaisuuteni. Nuoruuteen kuuluu luonnostaan niin rajojen etsintää, epävarmuutta kuin erilaisia nuoruuden elämänvaiheen kehitystehtäviä, joiden kautta nuori vähitellen kasvaa ja kehittyy – oppii itsenäistymiseen…
Tietokirjani ADHD:n tukimuodoista kasvatuksessa, koulutuksessa ja työelämässä
Olen kirjoittanut tietokirjan nimeltä ADHD ja oppimisen tuki – Huomioi yksilölliset tarpeet ja vahvuudet. PS-kustannus julkaisee kirjan valtakunnallisten opetus- ja kasvatusalan Educa-messujen yhteydessä 26.1.2018 Helsingin messukeskuksessa. Olen myös itse paikalla koko messujen ajan. Kirjassa tarkastelen aktiivisuuden, tarkkaavuuden sekä toiminnanohjaukseen pulmiin liittyviä, kasvatuksessa, opetuksessa ja ohjauksessa huomioitavia asioita pedagogisessa kontekstissa. Pohjaan tarvittavia toimenpiteitä mm. opetuksenjärjestäjää ja opettajaa ohjaavaan lainsäädäntöön sekä opsiin. Kirjassa on mukana väitöstutkimuksestani sitaatteja sekä myös joitakin omakohtaisia kokemuksia ja näkökulmia aiheesta oman ADHD-vahvuudella varustetun nuoreni myötä. Kirjani pohjaa myös vahvasti positiiviseen psykologiaan ja siitä sovellettuun positiiviseen pedagogiikkaan. Kantava teema läpi kirjan on oppilaan ja opiskelijan vahvuusperustainen tukeminen, vahvuuksien merkitys kehittyvän lapsen ja nuoren itsetuntoon ja minäkuvaan. Opettajan tai ohjaajan toimet vaikuttavat toki myös oppilaan tai opiskelijan koko loppuelämään. Kirja pohjaa kaikkeen kokemukseeni, koulutukseeni, tutkimukseeni ja työskentelyyni ADHD-ominaisuuksilla varustettujen henkilöiden kanssa lapsista aikuisiin usealla sektorilla. Näkökulma on siten hyvin moninainen ja ulottuu myös koulun toimijoiden ulkopuolelle esimerkiksi kuntoutukseen ja vanhemmuuteen,…
Suomalaisen koulun 100 vuotta!
Suomalaisessa koulussa on tapahtunut merkityksellisiä ja merkittäviä asioita viimeisen sadan vuoden aikana. Näin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna on hyvä muistella hieman myös koululaitoksemme kehittymistä ja nykytilaa. Seuraavassa muutamia näkökohtia aiheeseen. Kansakoulusta peruskouluun Kansakoulujen historia ulottuu yli sadan vuoden tarkastelujakson aina 1850-luvulle saakka. Alun perin kansakoulun tarkoituksena oli saada peruskoulutusta myös maaseudulla asuville lapsille ja nuorille. Käytännölliset oppiaineet kuten käsityö, puutarhanhoito sekä taloustyöt olivat vahvasti mukana kansakoulun opetettavina aiheina. Kuusivuotinen kansakoulu korvasi ensin esimerkiksi pappiloissa järjestetettyjä kiertokouluja ja vähitellen ne vakiintuivat omaksi järjestelmäkseen. Rinnakkaiskoulujärjestelmän toinen puoli, erikseen pyrittäviin oppikouluihin ja keskikouluihin muodostui kansakoulun kaksi viimeistä luokkaa. Haettaessa maksulliseen ja osin yksityiseen oppikouluun painotettiin riittävää koulumenestystä sekä taloudellisia mahdollisuuksia käydä koulua. Ns. alakansakoulun oli määrä tarjota alkuopetusta ja oppikoulun taas jatko-opetusta. Keskikoulussa koulutusjärjestelmä oli vahvasti sukupuolittunutta. Perustettiin erikseen tyttökouluja ja poikakouluja, usein nimityksillä tyttölyseo ja poikalyseo. 100 vuotta sitten kansakoulu tavoitti noin 60 % kouluikäisistä lapsista ja nuorista. Oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921,…
ADHD on upea vahvuus!
Kirjailija ja tv-käsikirjoittaja Katri Manninen kertoi tänään näkemyksensä ja oman kokemuksensa ADHD:sta. Katrilla oli esiintulossaan monia hyviä näkökohtia, joitä myös minä olen useaan otteeseen tuonut esille ja ne ansaitsevat ehdottomasti vielä uudelleenmaininnan. Tässä vielä ne kiteytettynä omilla kommenteillani höystettynä. Olen aina sanonut, että ADHD on ehdottomasti yksilön vahvuus. Energiset, luovat ja tehokkaat ihmiset ovat mieletön lisä yhteiskunnassamme! Kun henkilön vahvuudet osataan kanavoida oikeaan suuntaan, on kaikki mahdollisuudet esimerkiksi kouluttautua korkeasti ja saavuttaa samalla tavalla ammatillisia unelmiaan kuin kaikki toisetkin, jopa paremmin. Geneettinen ominaisuus ADHD on lääketieteen mukaan perinnöllinen ominaisuus, joka tarkoittaa sitä, että samoissa perheissä ja suvuissa on samantyyppisiä ominaisuuksia/oireita. Näinollen lapsi, jolla keskittymisessä tai impulsiivisuudessa erilaisuutta, on hyvin suurella todennäköisyydellä myös perheessä jollain muulla henkilöllä, sisäruksilla, vanhemmalla tai vaikka isovanhemmalla samantyyppistä toimintaa. Omassa tutkimuksessanikin tämä tuli hyvin ilmi. Osa aikuisista on todennut omat toimintatavansa jo aikaa sitten, ehkä saanut tukeakin elämäänsä. Osa aikuisista havahtuu asiaan sen jälkeen kun lapsi on…
Kasvatuksesta syyttelyllä voimavaroja ADHD-oireisille?
Tämään on uutisoitu Ilta-Sanomissa juttu otsikolla ”ADHD-tyyppisistä oireista suuri osa johtuu vanhemmuuden puutteesta”. Olen saanut jutun perusteella erittäin paljon viestejä ja aiheesta viime vuonna väitelleenä näkökulmaani asiaan on pyydetty. Se tulee tässä. Ensimmäinen ajatus jutusta minulla oli, että mihin tällaisella väittämällä ja laajemmin jutulla pyritään? Ketä halutaan saada vakuutettua, kenen puolesta ja ketä vastaan. Miksi ammattilainen yleensä toteaa näin potentiaalisista asiakkaistaan. Jos ajatellaan ADHD:ta diagnoosina, voimme osoittaa näissä henkilöissä monia heikkoja tai kehitettäviä kohtia. Henkilö voi olla ylivilkas, impulsiivinen, tarkkaamaton ja toiminnanohjauksessakin pulmaa. Tämän me kaikki asiaan perehtyneet eri alojen ammattilaiset tiedämme. Haluammeko kertoa kenties näitä asioita? Samaiset henkilöt ovat myös erittäin energisiä, nopeasti toipuvia, kekseliäitä, luovia ja tehokkaita. Miltä nämä termit kuulostaisivat? Me voimme puhua samaisesta asiasta, olkoon se ilmiönä ADHD tai joku muu, monella tavalla. Haluatko sinä tehdä sen syyttelemällä tai vahvuuksia korostamalla? Jos ajatellaan perheitä, joissa on kenties yksi ADHD-oireinen lapsi, monesti useampi ja aikuisillakin voi olla…
Häiriöihin puuttumisesta myönteiseen vahvistamiseen!
Otin kahden kollegani kanssa kantaa julkisuudessa olleeseen keskusteluun. Opettajat ja vanhemmat uupuvat (HS 17.11 ja 22.11) haastavien lasten kanssa. OAJ (HS 19.11) ehdottaa ratkaisuksi ”häiriköiden” erottamista määräajaksi. Keskustelua haastavasti käyttäytyvien lasten ohjaamiseksi ja kiusaamisen ehkäisemiseksi leimaa reagointi. Olemme jatkuvasti myöhässä ja puuttumassa oireisiin. Haluamme nostaa keskusteluun hyvinvoinnin edistämisen. On pysähdyttävä ja noudettava tietoisesti esiin toimivia asioita, puututtava myönteiseen sanallistamisen, eleiden ja tekojen kautta. Hyvinvointia rakentaa jokaisen lapsen arvokkuuden ja osallisuuden kokemusten vahvistaminen. Tähän nojaa myös uuden opetussuunnitelman arvoperusta. Hyvässä koulussa jokaisella lapsella on olo: “minulla on merkitystä, minulle on tilaa”. Meidän aikuisten tulee auttaa lapsia ja nuoria onnistumaan ryhmän jäsenenä toimimisessa aktiivisen taitojen harjoittelun kautta. Moitteisiin ja rankaisemiseen pohjautuva tapa lisää käytösongelmia ja negatiivista kehää. Tehokas väylä yhteisöllisen hyvinvoinnin rakentumiseen on koko koulun hyvän huomaamisen kulttuuri aikuisten ja lasten kesken. Itsensä ja toisten kanssa toimeen tuleminen on taitojen taito, joka auttaa lapsia voimaan hyvin ja sillä on jatkumo myös aikuisuuteen.…
TUTKIJANA JA ASIANTUNTIJANA MEDIASSA
Tutkijana eettiset periaatteet korostuvat. Tukea tarvitsevien henkilöiden tutkijana ehkä vieläkin enemmän. On omattava herkkyyttä ja spesifiä ymmärrystä tutkimukseen osallistuvien tilanteesta, ja kohdeltava heitä mahdollisimman hyvin niin tutkimusta tehtäessä kuin siitä myöhemmin lausuttaessakin. On pohdittava kuinka asettaa sanansa niin, että saa tarvittavan asian esille, muttei pahoita kohderyhmän mieltä tai saa heitä tuntemaan esimerkiksi syyllisyyttä, häpeää, nolostumista. Kohderyhmä mahdollistaa tutkimuksen antaen arvokasta tietoa tutkijalle. Kollegani pyydettiin valtamedian ohjelmaan asiantuntijaksi. Hän on tutkinut samaa kohderyhmää kuin minä, väittelimme tohtoreiksi viikon sisällä toisistamme. Tunnen kollegani pitkältä ajalta. Tunnen hänen tapansa kohdella ihmisiä ja tehdä tutkijan työtään. Tiedän ettei hän asettelisi sanojaan niin, että se voisi loukata tai syyllistää tukea tarvitsevia henkilöitä. Tuleeko median noudattaa erityisryhmien eettisiä näkökohtia? Media kuitenkin pelaa omilla säännöillään. Media haluaa kärjistämistä, mielellään vastakkainasetteluita ja raflaavia, klikattavia otsikoita juttuihinsa. On tietenkin herkullista sanoa vain asia ja unohtaa mainita esimerkiksi asian taustaa tai kontekstia, josta siitä on lausuttu. Tai valikoida osa asiasta…