Koulutammeko tukea tarvitsevista nuorista vahvoja vai rikkinäisiä aikuisia?
Monenlaiset tukitoimet tai niiden puute eri koulutusasteilla puhututtavat jatkuvasti. Säästöt ja koulutusleikkaukset ovat esillä monin tavoin. Saan itsekin paljon viestejä huolestuneilta vanhemmilta ja opettajilta, että tukiresurssit ovat usein liian vähäiset. Moni aikuinen on huolissaan siitä mihin riittämätön tuki johtaa pidemmällä tähtäimellä, nuoren aikuistuessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL tutkii tällä hetkellä syntymäkohortteja 1987 ja 1997. Ikäluokkia, jotka ovat tällä hetkellä 31 ja 21 vuotiaita. Ensimmäistä kertaa on saatu paljon tietoa koko ikäluokasta, n. 120 000 nuoresta. Nuorista on tullut esille jo mielenkiintoisia näkökulmia. Osa tiedosta on mielestäni senkaltaista mihin meidän tulisi puuttua ja ottaa opiksemme ennen nuoren aikuistumista nykyistä vahvemmin. Seuraavassa muutama ote tutkimuksesta. Miten nuoremme voivat psyykkisesti? THL:n tutkimuksen mukaan vuonna 1987 syntyneistä tytöistä 10 % ja pojista 6% oli saanut psykiatrisen diagnoosin. Kun verrataan ikäluokkaa kymmenen vuotta nuorempiin, vuonna 1997 syntyneistä samaiset luvut olivat nousseet, tytöistä jo 15 % ja pojista 9 % on saanut psykiatrisen diagnoosin 12–18-vuotiaina. Näiden lisäksi…
Tunnetaitoja, vahvuuksia ja ADHD:hen käytännön tukea Educa-messuilta!
Tunnetaitoja voidaan opettaa ja oppia! Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukainen Tunteet ja käyttäytyminen hallintaan -opetusmateriaali tukee lasten ja nuorten tunne- ja vuorovaikutustaitojen tavoitteellista, säännöllistä ja johdonmukaista opettamista. Käsikirjassa on mm. valmiita tuntisuunnitelmaehdotuksia ja monistettavia tehtäviä. Tunnekorttien avulla on helppo tutustua lasten kanssa sekä miellyttäviltä että epämiellyttäviltä tuntuviin tunteisiin ja samalla tukea lasten tunnetaitojen kehittymistä. Tunnetaidoilla tarkoitetaan tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja ilmaisemista. Tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen oppiminen auttaa tunteiden ymmärtämistä ja mahdollistaa tunteiden hallinnan. Kasvonilmeiden ja eleiden havainnointi sekä äänensävyn kuunteleminen helpottavat toisen henkilön tunteiden tunnistamista. Keskiössä vahvuudet Lapset ja nuoret tarvitsevat tietoa omasta osaamisestaan ja vahvuuksistaan, jotta he oppisivat ohjaamaan omaa toimintaansa ja saisivat onnistumisen kokemuksia. Myönteiset kokemukset vahvistavat itsetuntoa ja luottamusta omiin kykyihin. Luonteenpiirteitä kuvaavien eläinaiheisten vahvuuskorttien avulla on hyvä opetella huomaamaan sekä omia, mutta myös toisten vahvuusominaisuuksia. Tunne- ja vahvuuskorteissa on sanat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Siten niitä voi hyödyntää myös kielten opiskelussa. Mukana on lisäksi vihko, jossa on…
Suomalaisen koulun 100 vuotta!
Suomalaisessa koulussa on tapahtunut merkityksellisiä ja merkittäviä asioita viimeisen sadan vuoden aikana. Näin Suomen itsenäisyyden juhlavuonna on hyvä muistella hieman myös koululaitoksemme kehittymistä ja nykytilaa. Seuraavassa muutamia näkökohtia aiheeseen. Kansakoulusta peruskouluun Kansakoulujen historia ulottuu yli sadan vuoden tarkastelujakson aina 1850-luvulle saakka. Alun perin kansakoulun tarkoituksena oli saada peruskoulutusta myös maaseudulla asuville lapsille ja nuorille. Käytännölliset oppiaineet kuten käsityö, puutarhanhoito sekä taloustyöt olivat vahvasti mukana kansakoulun opetettavina aiheina. Kuusivuotinen kansakoulu korvasi ensin esimerkiksi pappiloissa järjestetettyjä kiertokouluja ja vähitellen ne vakiintuivat omaksi järjestelmäkseen. Rinnakkaiskoulujärjestelmän toinen puoli, erikseen pyrittäviin oppikouluihin ja keskikouluihin muodostui kansakoulun kaksi viimeistä luokkaa. Haettaessa maksulliseen ja osin yksityiseen oppikouluun painotettiin riittävää koulumenestystä sekä taloudellisia mahdollisuuksia käydä koulua. Ns. alakansakoulun oli määrä tarjota alkuopetusta ja oppikoulun taas jatko-opetusta. Keskikoulussa koulutusjärjestelmä oli vahvasti sukupuolittunutta. Perustettiin erikseen tyttökouluja ja poikakouluja, usein nimityksillä tyttölyseo ja poikalyseo. 100 vuotta sitten kansakoulu tavoitti noin 60 % kouluikäisistä lapsista ja nuorista. Oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921,…
Tasa-arvoinen inkluusio?
Viime aikoina on kirjoitettu ja lausuttu monenlaisia asioita inkluusiosta, jopa todettu sen liian usein olevan “säästöinkluusiota”. Esimerkiksi Turun Sanomat kirjoitti kuntien moninaisista käytännöistä tukea tarvitsevien oppilaiden opiskeluista verraten opetusta yleisopetuksen luokkaan ja kokoaikaisen erityisopetukseen. Niin kansainvälinen sopimus, Salamancan julistus, kuin Suomen perusopetuslakikin velvoittaa suosimaan inklusiivista opetusta ts. järjestämään kaikille lapsille ja nuorille tarvittavat tukitoimet yleisopetuksen luokassa, mahdollisuuksien mukaan oppilaan kotiosoitetta lähimmässä koulussa. On hieno ajatus, että kaikenlaiset oppilaat kävisivät koulua yhdessä samoissa luokissa. Toisaalta se asettaa myös haasteen koulutuksenjärjestäjälle. Jokaisella oppilaalla on lakisääteinen oikeus saada tarvitsemansa tuen muodot myös inklusiivisessa opetuksessa. Koulu ei siis voi supistaa tarjottavista tukitoimista tai mahdollisten aikuisten määrästä (esim. avustajat). Myös opettajan on tällöin osattava tukea kaikenlaisia lapsia ja hallittava erityispedagogisia työmenetelmiä ja asiantuntemusta. Tasa-arvoinen inkluusio? Inkluusion perusteluna mainitaan usein oppilaiden tasa-arvoisuus. Omassa väitöstutkimuksessani keskittymisen pulmia ja toisaalta merkittäviä aistiherkkyyksiä omaavat oppilaat kuvasivat ja pitivät erityisopetusta poikkeuksetta sopivana opetusryhmänä itselleen. Varsinkin osan kouluajasta isossa yleisopetuksen…
Johtaja, johdatko organisaatiotasi pelolla?
Tämä kirjoitus on toinen osa johtamisen taitoja johtajalta ja johtajien valmentajalta Ira Langelta. Johtaja: jos pelkäät, älä pelkää Pelon evolutiivinen funktio on toimia hälytysjärjestelmänä, joka tähtää elämän turvaamiseen. Tämä sama järjestelmä toimii iloisesti myös meidän ihmisten arkisissa työympäristöissämme. Työyhteisöissä meillä on johtamisessa usein meneillään sosiaalinen eloonjäämistaistelu, joka perustuu oikeassa olemiseen, suurimmaksi osaksi virheettömyyden todisteluun sekä kaiken tietämisen pönkittämiseen. Johtamisen manttelissa tuoksahtaa status, titteli ja mahtirooli. Mikä on johtajien suurin pelko? Kokemukseni perusteella johtajia eniten ajava pelko näyttää olevan nähdyksi tulemisen ja haavoittuvuuteen antautumisen pelko. Tuletko johtajana näkyväksi ihmisenä, joka ilman fasadeja ja rooleja myöntää virheensä, pyytää apua ja myös anteeksi omia sanomisiaan ja tekemisiään, jotka ovat olleet kaikkea muuta kuin rakentavia? Oletko johtaja, joka näyttää epävarmuutta tai myöntää tietämättömyytensä? Johtamisessa pelkoa käsitellään usein tekemiseen ja toimintaan liittyvänä asiana. Johtaja saattaa pelätä tehdä vaikeita päätöksiä tai hän voi pelätä kritiikkiä. Hän voi pelätä vastuun ottamista, puhumista ja epäonnistumista. Pelkoon liittyvät olemisen tason…
Onko pedagogisella osaamisella enää mitään merkitystä ammatillisessa oppilaitoksessa?
Opettajan korvaaminen ohjaajalla? Ikävä kyllä. HYRIA-koulutus, Hyvinkään ja Riihimäen alueella toimiva ammatillinen oppilaitos irtisanoi 11 opettajaa ja palkkasi heidän tilalleen 15 ohjaajaa. OAJ tyrmää opettajien korvaamisen ohjaajilla. OAJ:n kannanoton mukaan tämä tarkoittaa sitä, että kyseisen oppilaitoksen opiskelijat saavat lähes 420 tuntia vähemmän opettajan antamaa opetusta viikossa. Vuositasolla vähennys on jo 16 000 tuntia. Myös koulutuskeskus Salpaus Lahden seudulla on OAJ:n tietojen mukaan tehnyt samankaltaisen ratkaisun. Tämä antaa ikävän ja huolestuttavan signaalin siitä, että pedagogista koulutusta ja opettajan osaamista ei enää arvosteta ammatillisessa koulutuksessa. Irtisanotuille HYRIAn opettajille tarjottiin ammatillisen ohjaajan paikkaa puolta pienemmällä palkalla. Yksikään opettajista ei siirtynyt ohjaajan tehtäviin. En ihmettele, jokainen koulutustaan ja osaamistaan arvostava opettaja ei siirry ohjaajaksi. En siirtyisi minäkään. Kuinka ohjaajat osaavat pedagogiikkaa? Samaan aikaan meillä on ammatillisessa koulutuksessa yhä enemmän erilaisia ja monenlaisia mittavia tukitoimia tarvitsevia nuoria sekä aikuisia. Koulutustakuun myötä ammatillisissa oppilaitoksissa on lähes avoimet ovet eli kaikki hakijat tulee ottaa opiskelijoiksi. Pitäisikö heidän myös…
Terveiset Islannista!
Olin ilokseni kutsuttuna erityisopetuksen konferenssiin huhtikuun alussa Islannissa. Viikon aikana kerroin siellä suomalaisesta koulujärjestelmästä, erityisopettajan koulutuksesta ja tukitoimien saatavuudesta sekä omasta väitöstutkimuksestani suomalaisessa koulussa. Samaan aikaan sain islantilaisilta tietoa heidän vastaavasta omasta järjestelmästään. Tänään vertailenkin näitä vierailulla saamiani tietoja suomalaiseen koulujärjestelmään perusopetuksen ja opettajankoulutuksen osalta. Opettajankoulutus yliopistossa Islannissa opettajankoulutus on sijoitettu yliopistoon kuten Suomessakin. Ensimmäinen eroavuus on kuitenkin siinä, että Islannissa on liian vähän opettajaksi haluavia henkilöitä, noin 200 vuosittain ja yliopistoon pääsee heistä jokainen. Valikoitumista ei siis ole. Koska päteviä opettajia on Islannissa liian vähän, kouluissa on paljon epäpäteviä opettajia. Suomessa taas hakijoita on moninverroin enemmän kuin opettajankoulutuslaitoksille voidaan ottaa opiskelemaan ja vaativien pääsykokeiden perusteella yliopistolle pääsee opiskelemaan vain pieni osa hakijoista, esimerkiksi viime vuonna Helsingin yliopistoon pääsi 4,3 % ensisijaisesti erityisopettajakoulutuksen pääsykokeeseen osallistuneista hakijoista, luokanopettajista n. 11% . Suomessa kouluissa on pääsääntöisesti päteviä luokanopettajia, erityisopettajista osa on epäpäteviä. Maiden välillä opettajankoulutuksen yksi eroavaisuus ovat opetusharjoittelut. Suomessa opettajaksi opiskelevat…
Uusi videoni positiivisesta pedagogiikasta!
Kannusta minut vahvaksi! Videolla kerron positiivisesta pedagogiikasta 🙂 Me kaikki haluamme positiivista palautetta ja onnistumisen kokemuksia. Me kaikki haluamme tietää hyvät puolemme. On tärkeätä tietää omat vahvuusalueensa. Positiivinen kasvatus ja pedagogiikka painottavat yksilön vahvuuksia ja hyvien puolten näkemistä lapsessa, nuoressa tai aikuisessa. Sen tavoitteena on ihmisen onnellisuuteen ja kukoistukseen vievää ja kannattelevaa hyvinvointia – riskien kartoittamisen ja ongelmakeskeisyyden sijaan. Vahvuusperustainen pedagogiikka pohjaa positiiviseen psykologiaan, joka taasen kuuluu persoonallisuuspsykologian osa-alueeseen. Positiivisessa pedagogiikassa tarkastellaan siis ihmisen persoonaa ja sen eri puolia. Teoreettisena lähtökohtana tieteenalalla on keskittää näkökulma siihen mikä toimii. Vahvuusperustainen ajattelutapa sopii toki meille kaikille, mutta erityisen tärkeätä se on tukea tarvitseville ihmisille. Usein he kuulevat paljon sellaisista asioista, mitkä ovat heille hankalia tai joita he eivät osaa. Tukea tarvitsevista oppilaista on perinteisesti erityispedagogisten mallien mukaan lähdetty negatiivissävytteisesti etsimään heikkouksia, sitä mikä oppilaassa on vikana, mitä pitää korjata tai parantaa. Esimerkiksi erityisopettajan oppimisvaikeustesteillä löytyy heikkoudet, mutta ei vahvuuksia. Näiden rinnalla on tärkeätä uomata henkilön vahvuudet, hyvät puolet, joiden…
Mitä on olla ADHD-oireinen aikuinen ja vanhempi Suomessa?
Minulta on pyydetty ADHD-pulmia omaavien aikuisten näkökulmaa heidän elämäänsä siltä näkökannalta miten he kokevat heitä ymmärrettävän ja tuettavan suomalaisessa yhteiskunnassa. Seuraavassa tekstissä on kooste tutkimukseeni kuuluneiden ADHD-oireisten aikuisten näkökulmasta omasta elämästään lisättynä matkan varrella minulle tutkimuksen ulkopuolelta yhteyttä ottaneiden henkilön kokemuksilla. Väitöstilaisuuden lektiossani kuvasin yhden aikuisen kokemuksen, nyt siis huomattavasti moniäänisempi versio, olkaa hyvät. ”Minulla on ADHD. Olen kuullut koko elämäni, aikuisuudessa yhä voimistuen, ettei sitä ehkä ole olemassakaan. Ilmeisesti siis kuvittelen, että minun on esimerkiksi vaikeata keskittyä. Muut näyttävät tietävän sen itseäni paremmin. Minulle ei ole merkityksellistä jokin termi tai koodi oireideni takana. Enemmänkin ajattelen sen olevan avain niihin tukitoimiin, joita tarvitsen ja kaipaan elämääni, jotta voin selviytyä. Palvelujärjestelmät ovat paljolti rakennettu näihin koodeihin, diagnooseihin ja jos sellainen on todennettava, niin minulle se on ok. Diagnoosia en kaipaa diagnoosin takia. Ajattelen diagnoosin olevan yhteiskunnassamme myös avain laajentamaan ammattilaisten ajattelua ja ymmärtämystä sekä kehittelemään erilaisten toimintatapojen muotoja. Keskittymiseni riippuu aiheesta.…
ADHD on upea vahvuus!
Kirjailija ja tv-käsikirjoittaja Katri Manninen kertoi tänään näkemyksensä ja oman kokemuksensa ADHD:sta. Katrilla oli esiintulossaan monia hyviä näkökohtia, joitä myös minä olen useaan otteeseen tuonut esille ja ne ansaitsevat ehdottomasti vielä uudelleenmaininnan. Tässä vielä ne kiteytettynä omilla kommenteillani höystettynä. Olen aina sanonut, että ADHD on ehdottomasti yksilön vahvuus. Energiset, luovat ja tehokkaat ihmiset ovat mieletön lisä yhteiskunnassamme! Kun henkilön vahvuudet osataan kanavoida oikeaan suuntaan, on kaikki mahdollisuudet esimerkiksi kouluttautua korkeasti ja saavuttaa samalla tavalla ammatillisia unelmiaan kuin kaikki toisetkin, jopa paremmin. Geneettinen ominaisuus ADHD on lääketieteen mukaan perinnöllinen ominaisuus, joka tarkoittaa sitä, että samoissa perheissä ja suvuissa on samantyyppisiä ominaisuuksia/oireita. Näinollen lapsi, jolla keskittymisessä tai impulsiivisuudessa erilaisuutta, on hyvin suurella todennäköisyydellä myös perheessä jollain muulla henkilöllä, sisäruksilla, vanhemmalla tai vaikka isovanhemmalla samantyyppistä toimintaa. Omassa tutkimuksessanikin tämä tuli hyvin ilmi. Osa aikuisista on todennut omat toimintatavansa jo aikaa sitten, ehkä saanut tukeakin elämäänsä. Osa aikuisista havahtuu asiaan sen jälkeen kun lapsi on…