Erja Sandbergin blogi

Kasvatuksesta syyttelyllä voimavaroja ADHD-oireisille?

Tämään on uutisoitu Ilta-Sanomissa juttu otsikolla ”ADHD-tyyppisistä oireista suuri osa johtuu vanhemmuuden puutteesta”. Olen saanut jutun perusteella erittäin paljon viestejä ja aiheesta viime vuonna väitelleenä näkökulmaani asiaan on pyydetty. Se tulee tässä.

Ensimmäinen ajatus jutusta minulla oli, että mihin tällaisella väittämällä ja laajemmin jutulla pyritään? Ketä halutaan saada vakuutettua, kenen puolesta ja ketä vastaan. Miksi ammattilainen yleensä toteaa näin potentiaalisista asiakkaistaan.

Jos ajatellaan ADHD:ta diagnoosina, voimme osoittaa näissä henkilöissä monia heikkoja tai kehitettäviä kohtia. Henkilö voi olla ylivilkas, impulsiivinen, tarkkaamaton ja toiminnanohjauksessakin pulmaa. Tämän me kaikki asiaan perehtyneet eri alojen ammattilaiset tiedämme. Haluammeko kertoa kenties näitä asioita? Samaiset henkilöt ovat myös erittäin energisiä, nopeasti toipuvia, kekseliäitä, luovia ja tehokkaita. Miltä nämä termit kuulostaisivat? Me voimme puhua samaisesta asiasta, olkoon se ilmiönä ADHD tai joku muu, monella tavalla. Haluatko sinä tehdä sen syyttelemällä tai vahvuuksia korostamalla?

Jos ajatellaan perheitä, joissa on kenties yksi ADHD-oireinen lapsi, monesti useampi ja aikuisillakin voi olla samanlaista problematiikkaa, heidän arkensa on varmasti aivan tarpeeksi kuormitettua ilman, että ammattilainen lähtee syyttelemään perheenjäseniä kasvatuksesta tai jostain muusta asiasta. Mihin syyttelyn tie vie? Minä en ole mitään hyviä puolia siitä vielä sitä keksinyt.

Syyttelyllä on kyllä monia negatiivisia, kauaskantoisia seuraamuksia. Tutkimuksessani oli mukana yli 200 suomalaista perhettä, joissa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden pulmat ovat päivittäin läsnä. Osa heistä on kuullut vuosia, jopa vuosikymmeniä syyttelyä. Milloin henkilöä itse on painettu alas, milloin hänen vanhempiaan ja lähipiiriään oli moitettu kasvatuksesta tai henkilön oireista ja toimintatavasta. Syyttely on monesti tapahtunut ammattilaisten toimesta. Opettajat, psykologit, sosiaalityöntekijät jne. Ihmiset, jotka ovat olettaneet tietävänsä asiat asianomaisia paremmin. Mihin se on vienyt? Tutkimukseni perusteella voin vastata, kohti negatiivista kierrettä. Syyttäminen samaisten perheiden vanhempia kasvatuksesta ei lisää henkilön tai perheen voimavaroja.

Tutkimuksessani tuli myös hyvin ilmi perheiden kirjo. Jaottelinkin perheet tutkimuksessa esimerkiksi koulutuksen perusteella. 28% tutkimuksessani olleista perheistä oli korkeakouluttuneita. Toisen tai molempien vanhemmista voiden olla esimerkiksi lääkäri, juristi, opettaja, sosiaalityöntekijä, psykologi, myös tohtoreita mahtui mukaan. ADHD ei ole näkyvillä esimerkiksi vain alempien koulutustasojen perheissä, vaan sitä oli kaikenlaisissa perheissä. Huomioitavaa oli, että kasvatukselliset asiat voi olla hyvinkin mallillaan, silti lapsi on esimerkiksi hyvinkin ylivilkas. On tietoa ja taitoa, silti lapsi, nuori tai aikuinen oirehtii ADHD:lle määritellyin oirein.

En ole lääkäri eikä minulla ole tarvetta ottaa kantaa, onko ilmiö lääketieteellinen tai ovatko sen kriteerit oikeat. Lääketieteellinen tutkimus (jota tehdään paljon) voi vastata niihin kysymyksiin. Toisekseen, onko sillä väliä jos fokuksena on näiden henkilöiden auttaminen ja tukeminen, edelleen elämässä eteenpäin ohjaaminen? Minusta ei. Sikäli koen koulumaailmassa mentävän oikeaan suuntaan. Tukitoimia eivät määrittele lääketieteelliset diagnoosit vaan tuen tarve. Samainen levoton lapsi siis voi saada yhtälailla tukea diagnoosilla tai ilman.

Palataanpa tutkimukseni perheisiin. Mihin negatiivinen vahvistaminen, jatkuva epäily ja syyttely on nämä henkilöt vieneet vuosikymmenten aikana? Aineistossani joka kolmannessa perheessä on joko syrjäytynyt tai syrjäytymässä oleva ADHD-oireinen henkilö. He ovat tarvinneet apua elämäänsä, sitä pitkäjänteisesti saamatta. Syrjäytyminen on tapahtunut pitkällä aikavälillä, eikä se ole henkilön tietoinen tai vapaaehtoinen valinta. Syrjäytymisen kehältä koetaan olevan mahdoton päästä omin voimin pois. Perhetyyppien tarkastelun perusteella etenkin perheen koulutuspääoma ja viimeisin tieto myös ADHD:sta ja sen myötä perheensisäiset tukitoimet toimivat suojaavina tekijöinä silloin kuin perheen ulkopuoliset tekijät (kuten negatiivista kehää vahvistavat ammattilaiset) eivät tarjoa muuta kuin syyttelyä.

Lähes poikkeuksetta tukea tarvitset ihmiset ajattelivat tutkimuksessani itsestään negatiivisesti, syyttelevät myös itseään oireistaan. Koulut ovat voineet jäädä kesken, työpaikkaakin vaikea saada, ihmissuhteissa ja arjen taidoissa voi olla merkittäviä pulmia.. ja negatiivisuuden kehä pyörii. Kuka sen pysäyttää? Tällaiset lehtijututko? En usko. Juttu vaan ruokkii negatiivisuuden kehää lisää.

On tärkeätä saada voimavaroja näihin perheisiin, tukea ja auttaa heitä monialaisesti ja pitkäjänteisesti. Tukea tarvitsevien henkilöiden vahvuuksia tulisi tukea järjestelmällisesti yhteiskunnassa. Kunnan strategiatasolla tulisi kääntää niin opetus-, sosiaali- kuin terveystoimenkin alainen ADHD-oireisille suunnattu ongelmapuhe voimavarapuheeksi. Mikäli tukea tarvitsevan henkilön minäkäsitys ja itsetunto pysyvät hyvinä, hän kokee valtaistumista, mikä on tärkeätä henkilön vaikutusmahdollisuuden ja elämänhallinnan kokemuksissa ja vaikuttaa positiivisesti selviytymiseen yhteiskunnassa.

Aloita keskustelu

2 vastausta

  1. Kiitoksia tästä kirjoituksesta. Pääsin ylös masentavista ajatuksista jotka toi Ilta-Sanomien juttu toi.
    Itselläni todettiin vasta muutama vuosi sitten ADHD.Aikaisemmin neurologin tutkimuksissa lukihäiriö.No sehän miulla lapasesta lähtien ja varmaan myös ADHD.Tutkimuksia olisi vaan pitänyt jakaa pitemmälle.ADHD oli useiden testejen ,oman haastattelun sisaren haastattelun ym.tulos. Kaikki oli mennyt umpikujaan olin yli kymmenen vuotta syonyt lääkkeitä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja vaikeaan masennukseen.Nuorimmainen lapsi myös koko ikänsä oireillut.Mieheni ei halunnut kuullakaan tutkimuksista ennenkuin nyt täysi-ikäisyyden kynnyksellä hänkin tajusi viimein että asia ei mene pois kieltämällä se.Tutkimusten tulos lapseni on Asperger taipumukset omaava.Puhumattomuus,sosiaalisten tilanteiden karttelu,oudot pelot,yliherkkyys melulle,koville äänille ja se ettei pysty luomaan ystävyys suhteita kaikki sai vastauksen.Diaknoosit ovat helpottaneet elämää ,oikeat lääkkeet auttaneet ,olen saanut taas rohkeutta elää toimia hieman yhteiskunnan jäsenenä josta olin syrjäytynyt.Syyttelyllä ei saavuteta mitään enemmän pitäisi myönteistä palautetta saada ja antaa ja hyväksyä myös meidät hieman erillaiset ihmiset.

  2. Vitutus(Anteeksi rumasana)oli kova todellakin kun luin Iltasanomien julkaiseman jutun.Minulla kun on 2 ADHD tapausta ja toisella heistä on lisäksi Autismi ja 3 muuta oheisvaivaa.Luin myös ne kommentit ja totesin jotta siellä ei todellakaan ollut montakaan kommentoijaa joilla oli muumit laaksossa..Toi kyseinen psykologi toimi kuin Kelan lääkäri. Kieltää Neurologin,Neuropsykologin,Psykiatrien,omien kolleegoiden ja muiden asiantuntioiden asettamat diagnoosit. Noo tuohon on niin totuttu koska noi vaivat/diagnoosit kiellettiin humpuukina jo silloin kun oli oppilaitoksien nimi Kansa-ja kansalaiskoulu.Eli jo 60-70 luvuilla kun ton ADHD nimike kulki DAMP sanan alla. Kiitos asiallisesta vastineesta tuolle ajattelemattomalle ihmiselle.Olispa hyvä kun tuon vastineesi sais vielä Iltasanomiin niin sinne pääsis julkisesti meikäläinenkin jotain sanomaan.Niin siellä oli kommentointi jo otettu pois.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!