Erja Sandbergin blogi

Miksi ne kiusaa mua?

Näin koulujen pian alkaessa kirjoitan koulukiusaamisesta ja sen ehkäisemisestä. Olen opettanut näitä asioita useamman vuoden tuleville opettajille ja nyt asiaan herätti lähipiirissäni tapahtunut pitkäaikainen kiusaaminen peruskoulussa, jota koulu ei ole saanut loppumaan.

Kyseinen nuori on lopettanut nyt peruskoulun ja sen myötä pääsee eri kouluun kuin kiusaajansa toiselle asteelle. On surullista, että lasten ja nuorten täytyy odottaa vuosia turvattomassa kouluympäristössä kiusaamisen loppumista. Se loppuu vasta oppivelvollisuuden päättyessä. Käytän tähän tekstiin myös kyseisen 16-vuotiaan koulukiusatun nuoren ajatuksia kiusaamisesta. Hän on itse halunnut tulla julki asian kanssa, jotta aikuiset tietäisivät mitä koulussa edelleen tapahtuu.

Yleisesti yläkoulussa kiusattujen tilanne näyttäisi olevan hankalin, koska kiusaaminen keskittyy samoihin harvoihin nuoriin. He ovat olleet pitkään kiusattuja ja teini-iän kynnyksellä kiusaamisesta kertominen aikuisille saattaa olla hankalampaa. Nuori haluaisi pärjätä yksin, muttei saa omatoimisesti kiusaamista loppumaan. Kiusaaminen onkin yleensä pysyvä tilanne eli samoja oppilaita kiusataan useiden kouluvuosien ajan. Tämäkin nuori oli kiusattuna vuosiluokat 4-9, hän on käynyt lukemattomia kertoja esim. kuraattorilla ja terveydenhoitajalla puhumassa asiasta, mutta ei se kiusaamista lopeta. Kiusaamisen lopettaminen on AINA ryhmäinterventio. Näin tämäkin kiusaaminen jatkui ikävä kyllä liian kauan tuhoisin seurauksin.

Kiusaaminen ryhmäilmiönä

”Olisi hyvä, että kiusatun ja kiusaajan kanssa keskusteltaisiin, miksi toinen kiusaa ja miten koko asia voitaisiin purkaa ja lopettaa. Kokemukseni perusteella kuitenkin uskallan sanoa, ettei useimmiten pelkkä keskustelu ei auta. Varsinkin jos kiusaaminen jatkuu ja jatkuu aina vaan, olisi hyvä jos siitä pystyttäisiin rankaisemaan. Tuntuu, että keskusteluun mennään, istutaan hetki ja lähdetään. Kiusaaminen loppuu hetkeksi, mutta alkaa uudestaan.”

Ensinnäkin tulee muistaa, että kiusaamisen ehkäiseminen ja kiusaaminen on aina koko luokan tai ryhmän tasolla tapahtuvaa toimintaa. Siksi vain kiusaajan ja kiusatun väliset keskustelut ja asianselvittelyt eivät ole riittäviä. Ryhmätasolla on aina myös kiusaamista ylläpitäviä henkilöitä.

Koululuokan tasolla on voitu määritellä kiusaamistilanteeseen erilaisia rooleja. Kiusaajalla on yleensä apureita, jotka lähtevät helposti mukaan kiusaamaan. Apurit voivat toimia myös kiusaajan pakottamina. Kiusaamistilanteessa on myös vahvistajia eli oppilaita, jotka antavat kiusaajalle myönteistä palautetta, kannustavat ja nauravat tilanteelle. Huomaa, että meillä on myös oppilaita, jotka saavat opettajalta lähes yksinomaan negatiivista palautetta. Tämä vahvistajien myönteinen palaute toimiikin polttoaineena hyväksynnälle ja kiusaamisen jatkumiselle. Toisaalta luokasta löytyy myös kiusatun puolustajia, jotka asettuvat kiusatun tueksi ja yrittävät saada kiusaamista loppumaan. Näiden lisäksi osa oppilaista haluaa olla täysin ulkopuolisia kiusaamistilanteessa. He pysyvät tilanteesta sivummalla, eivätkä halua osallistua millään tavalla tilanteeseen vaikka näkevät ja kuulevat sen. Samalla nämä ulkopuoliset toimivat usein huomaamattaan kiusaamisen hyväksyjänä kun eivät toimi tilanteessa ja ylläpitävät osaltaan kiusaamista.

Kun kiusaamisen ehkäisy ennakoivasti otetaan puheeksi luokassa, tulee käydä oppilaiden kanssa läpi nämä erilaiset roolit, jotka altistavat kiusaamiselle ja myös ylläpitävät kiusaamista – ja hankaloittavat sen lopettamista. Kun kiusaamistilannetta selvitellään ja yritetään saada kiusaaminen loppumaan, on ensiarvoisen tärkeätä, että opettaja saa saa koko luokan mukaan.

Oppilaille tulee antaa riittävästi tietoa erilaisista kiusaamisen muodoista ja sen tuhoisista seurauksista pitkällä aikavälillä. Opettaja tuntee ryhmänsä, sen roolit kiusaamistilanteissa ja ryhmän yhteentoimivuuden, joten hänellä on avaimet kiusaamiseen puuttumiseen ja sen lopettamiseen. Vanhemmat toki tukevat opettajaa kiusaamisenvastaisessa työssä, mutta he eivät tunne kuin oman lapsensa, eivät koko ryhmän dynamiikkaa eivätkä pääse ryhmäinterventioon käsiksi. Siten opettajalla on parhaat edellytykset kiusaamiseen puuttumiseen. Jokaiselle oppilaalle on lakiperustaisesti taattava turvallinen opiskeluympäristö.

Kiusaamisen muodoista

”Kiusaaminen on väärin kaikissa olomuodoissaan. Minua on kiusattu monta vuotta somessa. Koulussa ja sen ulkopuolella. Kiusaaja on ollut suurimmaksi osaksi vain yksi tyttö, joten asian olisi luullut olevan ”helpompaa” kuin jos kiusaajia olisi ollut enemmän.”

Kiusaamisen muodot ovat moninaisia ja usein ne ovat kaikki läsnä samojen oppilaiden kohdalla. Pojille on tyypillisempää aggressiivisen käyttäytymisen suorat, fyysiset kiusaamistaktiikat kun taas tytöille on luontaisempaa manipulatiiinen epäsuora aggressio.

Perinteinen kiusaaminen on ns. hiljaista kiusaamista, piilokiusaamista, jota opettajan on vaikeata havaita. Se voi olla merkitseviä katseita tunneilla, tuijottamista, ilmeilyä, selän kääntämistä tai koulukaverin kohtelemista kuin hän olisi ilmaa. Se voi olla myös syntymäpäiville kutsumattomuutta tai luokan WhatsApp-ryhmään pääsemisen estämistä. Hiljaisen kiusaamisen uhrit usein vaikenevat kokemastaan. Tätä ”näkymätöntä” kiusaamista on vaikea pukea sanoiksi vaikka sen tuntee ja kokee. Hiljaiseen kiusaamiseen on myös hankalampaa puuttua, koska se tapahtuu aikuisen katseilta piilossa.

Toinen yleinen kiusaamisen muoto on sanallinen kiusaaminen, kuiskuttelua, juorujen levittämistä, pahan puhumista selän takana. Se voi olla myös matkimista, ulkonäöstä huomauttelua, pilkkanaurua tai pilailua. Sanalliseen kiusaamiseen liittyy myös esimerkiksi luokassa paperilappujen lähettelyä ta pilapuheluiden soittamista. Sanallista kiusaamista on helpompi havaita kuin hiljaista kiusaamista.

Fyysinen kiusaaminen on kiusaamisen kolmas muoto. Sen aikuinen havaitsee helpommin. Esimerkiksi revenneet vaatteet, mustelmat tai naarmut voivat kertoa fyysisestä kiusaamisesta. Myös kiusatun omaisuutta voidaan piilotella tai rikkoa. Kiusaaminen voidaan myös naamioida kiusaajan taholta selvittelyvaiheessa leikiksi tai urheiluksi. Yleensä fyysiseen kiusaaminen puututaan henkistä kiusaamista helpommin vaikka molemmat jättävät kiusatulle samanmoiset vakavat seuraamukset.

Neljäntenä ja nykyään hyvin yleisenä kiusaamisen muotona on teknisten välineiden kautta tapahtuva kiusaamisen. Tätä voidaan nimittää nettikiusaamiseksi tai somekiusaamiseksi. Kiusaamistapaan liittyy esimerkiksi suora tai epäsuora aggressiivinen  kirjoitustapa WhatsApp-ryhmässä tai Snäpissä kuin myös kuvien tai videoiden julkaiseminen ilman lupaa verkossa. Myös erilaisiin someryhmien ulkopuolelle jättäminen tai välinpitämättömyys ryhmässä kuuluu tähän kiusaamisen muotoon. Verkossa tapahtuvaan kiusaamiseen on hankalinta puuttua, koska nuorilla on omia ryhmiä ja kaveripiirejä, joissa aikuiset eivät ole läsnä. Aikuisten, niin vanhempien kuin opettajienkin on ehdottoman tärkeätä kuitenkin olla tietoisia mitä erilaisissa someryhmissä tapahtuu ja opetella myös itse käyttämään viimeisempiä sovelluksia kuten SnapChattia.

Kiusaamisen seurauksista

”Ymmärrän, että asiaan on vaikea puuttua, mutta olisi hyvä keksiä tapa jolla se saataisiin oikeasti loppumaan. Seuraukset kiusatulle voivat olla hyvinkin kohtalokkaat, joten mielestäni kiusaajan on parempi saada rangaistus ja lopettaa kiusaaminen kuin, että kiusattu tekee itselleen jotain peruuttamatonta.”

Kiusaamisen seuraukset kiusatulle ovat huolestuttavia ja merkittäviä, monille koko aikuisuuden mukanakulkevia asioita.  Kiusatuksi joutuminen on yhteydessä ahdistuneisuuteen, masentuneisuuteen, yksinäisyyteen, heikkoon itsetuntoon, kielteiseen minäkuvaan ja itsetuhoajatuksiin. Masentuneisuus on todettu kiusaamiseen liittyväksi suurimmaksi psykososiaaliseksi ongelmaksi. Kiusaamisen välittömiä vaikutuksia ovat myös koulupelko ja erilaiset psykosomaattiset oireet kuten vatsakivut ja päänsärky. Kiusaaminen toki vaikuttaa myös osaltaan koulunkäyntiin ja koulumenestykseen. Jos oppilaan tarvitsee olla varuillaan ja pelätä koulussa, on vaikeata keskittyä oppimiseen. Tämänkin takia jokaisen aikuisen on toimittava saadakseen kiusaaminen loppumaan. Asiaa ei voida sysätä kiireessä ”jonkun muun” hoidettavaksi eikä kiusaamisen loppumisen seurantaa voida vältellä.

Kiusaaminen on aina kehityksellinen riski niin kiusatulle kuin kiusaajallekin. Mikäli kiusaaja saa jatkaa kiusaamista ilman, että siihen kunnolla puututaan ja kiusaaminen lopetetaan, on kiusaajalla riski jatkaa kiusaamista myös aikuisena opiskeluissa ja työelämässä. Hän saa silloin lapsuudessa ja nuoruudessa vääränlaista signaalia aikuisilta, että kiusaamistoiminta olisi hyväksyttävää. Kiusatulle taas kehityksellinen riski tarkoittaa psykososiaalisten ongelmien olemassaoloa myös aikuisuudessa. Hän voi kokea mittaamatonta vihaa tai kostonajatuksia kiusaajaansa kohtaan eikä pääse asiasta ylitse.

Miten aikuisena toimia kiusaamistilanteissa?

“Luokkakavereista useimmat eivät edes koko totuutta tienneet ennen kuin katsoivat videoni. He tiesivät kiusaajan kertoneen joitain asioitani koska olivat silloin paikalla. Silloin muutamat (luokkalaiset) huusivat kiusaajalle, että mitä ihmettä hän oikein luulee tekevänsä kun puhuu minulle niin. Luokkalaiset tiesivät että jotain oli meneillään, mutta lähinnä siitä että minä ja kiusaaja olimme aina 4-8 luokilla keskusteluissa. Ysillä emme ehtineet, enkä olisi jaksanutkaan, koska tuskin se olisi auttanut. Eivät he (luokkakaverit) muuten hirveästi puuttuneet asioihin.”

On hyvä aloittaa siitä mitä on tapahtunut. Usein kiusattu ja kiusaaja ovat ensimmäiset henkilöt, jonka kanssa käynnistetään selvitystilanne. Aluksi kannattaa käydä keskustelua erikseen osapuolen kanssa, jotta aikuinen saa molemmilta tahoilta tietoa. Jos osapuolet ovat yhtä aikaa paikalla, pöydässä on usein merkittäviä jännitteitä ja kiusattu vaikenee tai joutuu kertomaan muunneltua totuutta. Kiusaaja pystyy myös hiljaisesti kiusaamaan ja näin uhkailemaan kiusattua esim. ilmeillä kiusaamistilanteen selvittelytilanteessa. Ensin siis keskustelu erikseen.

Kun asiasta on saatu lisätietoa ja usein molempien tahojen huoltajat ovat tietoisia asiasta, voidaan siirtyä yhteiseen tapaamiseen. Yhteistapaamisesta on tehtävä kaikille osapuolille turvallinen tilanne. Tapaamisessa tehdään myös kiusatulle ja kiusaajalle selväksi, että siitä käynnistyy vahva seuranta loppuuko kiusaaminen. Kiusaajalle tehdään myös selväksi mitkä ovat seuraavat toimenpiteet mikäli kiusaaminen jatkuu. Yhteistyö kotien kanssa on tärkeätä, koska esim. somekiusaaminen jatkuu myös kouluajan ulkopuolella. Vanhemmat vastuutetaan mukaan kiusaamisen loppumisen seurantaan. Tapaamisessa myös sovitaan miten seurantaa toteutetaan ja milloin tavataan uudelleen.

Usein juuri tämä systemaattinen seuranta ja uudelleentapaamiset ovat puutteellisia kouluissa, jolloin kiusaaminen käynnistyy uudelleen.

Huomioi!

”Meillä on joskus ollut perus kasvatustunteja, jolloin asioista kerrotaan, että aina kun näkee kiusaamista niin siihen pitää puuttua yms., muttei ne paljoa auta kun asia ei silloin tunnu todelliselta.”

On kehitelty monenlaisia kiusaamisenvastaisia ohjelmia ja ryhmän hyvinvointia sekä yhteishenkeä kohottavia interventioita. Tässäkin luokassa sellainen oli käytössä koko yläkoulun ajan. Opettajan on syytä huomioida, että myös näiden hyvää tarkoittavien ohjelmien aikana kiusaaja voi toimia. Esimerkiksi kyseisen oppilaan luokassa oli käytössä FRIENDS interventiona luokkatasolla. Kiusattu nuori kertoi sen yhdestä harjoitteesta. Jokaisen oppilaan selkään kiinnitettiin paperi, mihin luokkakaverit kirjoittivat myönteisiä asioita henkilöstä. Myös tässä kohtaa kiusaaja pääsi toimimaan niin, että sekä kiusattu että kiusaaja tiesivät sen olevan kiusaamista, mutta aikuinen ei tiennyt eikä pystynyt puuttumaan. Eli vaikka nämä interventiot varmasti ovat paikallaan ja hyväksi, niitä osa oppilaista myös voi käyttää kiusaamisen jatkumiseen aikuisilta piilossa.

Tukea tarvitsevat oppilaat osaltaan kiusaajina?

Lopuksi haluan vielä sanoa muutaman sanan asiasta mistä saan erityispedagogina paljon kysymyksiä sekä huoltajilta että opettajilta. Onko kiusaaminen tai muu aggressiivinen toiminta hyväksyttyä mikäli oppilaalla on todettu jokin sairaus, oireyhtymä, lääketieteellinen oire tai diagnoosi kuten ADHD. Vastaus on yksinkertainen, EI.

Aikuisen ei tule koskaan hyväksyä aggressiivista toimintaa, toisten (tai itsen) vahingoittamista eikä kiusaamista. Myös nämä oppilaat oppivat uudenlaisia toimintamalleja, kunhan aikuiset asettavat rajoja, pitävät niistä kiinni ja opettavat hyväksyttyä toimintatapaa. Esimerkiksi omalla nuorellani on ADHD, mutta eihän se ole aggressiivisuutta vaan tarkkaamattomuutta, energisyyttä ja impulsiivisuutta. Oma nuoreni on erittäin kohtelias, hyväkäytöksinen eikä ole koskaan kiusannut tai vahingoittanut ketään. Meillä aikuisilla, niin vanhemmilla kuin ammattikasvattajillakin on vastuu myös tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kohdalla opettaa toimintamalli, missä ei kiusata eikä vahingoiteta ketään.

Lopuksi

Toivon, että jokainen koulu ottaa monimuotoisen kiusaamisen yhä tarkempaan seurantaan ja  ylläpitää myös kiusattujen lasten ja nuorten aktiivista seurantaa. Toivon myös jokaisen huoltajan keskustelevan kiusaamisesta ja sen aiheuttamista jopa elämänmittaisista vahingoista oman lapsensa tai nuorensa kanssa, jotta kaikki ymmärtäisimme miten vakavasta asiasta on kyse.

Täältä voit tutustua tässä tekstissä mainitun nuoren tapaukseen tarkemmin hänen oman youtube-videonsa kautta.

Aloita keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!