Erja Sandbergin blogi

Miten kävi vahvuushaasteessa?

Muutama viikko sitten haastoin teidät kaikki tunnistamaan ensin omat vahvuudet ja tämän jälkeen toisten vahvuuksia, olipa se sitten lasten, nuorten tai aikuisten parissa, kotona, koulussa tai työpaikalla. Olen saanut paljon palautetta ja viestejä tämän tiimoilta, kiitos jokaiselle niistä! 🙂

Palaute on ollut järjestäen positiivista, hienoa! Ehkä toisenlaiset viestit on jätetty lähettämättä tai heidän taholtaan asiat jäänyt noteeraamatta.

Käyn seuraavassa läpi mitä asioita yhteydenotoissa on nostettu esiin.

1. Omat vahvuudet. Monet haasteen vastanneet totesivat etteivät ole koskaan tällä tasolla ajatelleet omia luonteenvahvuuksiaan. He ovat kyllä tietoisia esimerkiksi kognitiivista vahvuuksistaan, eli esimerkiksi onko matemaattinen ala, luovuus tai kielellinen ala se ”oma juttu”. Moni oli myös tehnyt havaintoja siitä onko persoonana esimerkiksi rohkea, utelias tai uskonnollinen, muttei sitä ole sen suuremmin testailtu. Itseasiassa VIA-luonteenvahvuustesti näytti olevan edelleen suuremmalle osalle vieras, toivottavasti nyt jo tutumpi. Kiitosta sai myös testin suomenkielisyys ja helppokäytteisyys. Useassa viestissä pidettiin hyvänä, että annoin konkreettiset toimintaohjeet testiin niin aikaa ei kulunut itse testin tekniikkaan. Testaaminen näytti herättävän ajatuksia ja monilla vahvistavan omaa ajatusta vahvuuksistaan. Palautteen mukaan toimintatapa oli hyvä, ensin olla tietoisia omista vahvuuksistaan ja tämän jälkeen siirttyä keskustelemaan vahvuuksista jonkin toisen ryhmän, tiimin tai luokan kanssa. Monet vahvuutensa testaneet prosessoivat myös omaa koulutus- ja työuraa laaja-alaisten vahvuutensa kautta, jotkut pohtivat myös alanvaihtoa ja miten testi oli vahvistanut joitain näkökohtia sen suhteen. Sain myös yhteydenoton, missä kysyttiin onko tämä ainoa ja oikea vahvuusideologia. Ei ole. VIA on yksi mahdollisuus testata luonteenvahvuuksiaan, muitakin on. Tulee aina muistaa, että luonteenvahvuudet ovat yksi puoli osa haluaa painottaa niiden rinnalla ehdottomasti kognitiivisia vahvuusalueita ja minusta se on oikein hyvä. Itsekin teen niin.

2. Vahvuuksien puheeksiottaminen ryhmälle. Kohderyhmät olivat moninaiset. Pikkulapsista eri-ikäisiin koululaisiin, aikuisiin ja ikäihmisiin saakka, hienoa! Keskustelua yleisistä erilaisista vahvuuksista pidettiin tervetulleena, positiivisena elementtinä hetkeen. Hienoja vahvuussävytteisiä keskustelutuokioita on ollut läpi Suomen. Osa aikuisryhmistä on jalostanut heti vahvuusajattelunsa omaan työnkuvaan. Miten he ajattelevat voivansa käyttää vahvuuksia työtehtävissään tai tiimeissään.

3. VIA-testin tekeminen teknisesti näyttäisi onnistuneen hyvin. Kieliversioita kehittiin, esimerkiksi kiinankielinen sovellutus toimii kuulemma hyvin. Näin pitääkin =) Moni vastaaja piti sopivana tapana testata ensin omat vahvuudet (esimerkiksi opettajan tai tiimiesimiehen) ja kun tekniikka oli tuttua, opastaa myös kohderyhmä testin tekemiseen. Pienet lapset eivät luonnollisesti vielä osaa tehdä testiä. Sain mukavia viestejä, että esimerkiksi päiväkodeissa on leikitty vahvuusleikkejä ja näytelty erilaisia tilanteita kunkin vahvuuden mukaan. Tämä on mielesti hyvä toteutustapa pienille lapsille. Ja lisää voi kehitellä, vain mielikuvitus on vain rajana miten nämä asiat otetaan esille. ”Herätellään” lapset siihen, mitä eri vahvuuksilla tarkoitetaan.

4. Testinjälkeinen keskustelu. Kun jokaisella kohderyhmästä oli mustaa valkoisella omista vahvuuksistaan, keskustelun jatkamista pidettiin sopivana. Myös tulospaperissa vahvuuksien selittämistä (muutamaa rivin tekstiä vahvuuden alla) sai positiivisen vastaanoton. Varsinkin nuoret ja aikuiset kaipasivat keskustelua jo laajemmalla tasolla. Joissain ryhmissä on keskusteltu vasta jostain tietystä luonteenvahvuudesta, osassa on käyty jo pintapuolisesti kaikki vahvuudet läpi. On myös kohderyhmiä, jotka ovat aloittaneet työstämisen kognitiivisista vahvuuksista ja pikkuhiljaa soveltavat siihen oheen luonteenvahvuuksia. Kaikki keinot sopivat ja vievät eteenpäin. Pääasia, että itsessä herää jotain ja henkilö ajattelee asioita vahvuusperusteisesti mahdollisen kielteisyyden sijaan.

5. Jatkosuunnitelmat. Joissakin paikoissa tämä oli alkusysäys vahvuusajattelulle ja keskustelu jatkuu. Osa vastaajista kertoi, että tämä sopi lukuvuoden/työvuoden alkuun hyvin herättelemään ajatuksia ja näihin palataan sitten joskus toiste uudelleen, mutteivat ole kokoaikaa käytössä. Jokainen varmasti löytää sen oman toimintatavan, se on tarkoituskin. Pääasiasa, että tiedostaa tämänkinkaltaista materiaalia olevan tarjolla ja siihden voidaan palata tarvittaessa, mikäli ei ole tarvetta kokoaikaiselle käytölle. Monissa kouluissa vahvuusajattelua tunnutaan kuitenkin pidettävän tervetulleena lisänä opetukseen.

Muutamia näkökohtia minulle tulleisiin kysymyksiin aiheen tiimoilta

Minulta on kysytty onko positiivisella pedagogiikalla ”oikeasti” mitään merkitystä. Kyllä on. Itse erityispedagogiikan edustajana ja tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa töitä paljon tehneenä kaivataan enemmän jotain myönteisyyteen ja positiiviseen perustuvaa, jotain itsetuntoa vahvistavaa. Sellaista mistä henkilö kokee olevansa hyvä jossakin, saa onnistumisenkokemuksia ja se kantaa eteenpäin. Erityispedagogiikassa kun on totuttu lähtemään heikkouksista, testata sitä mikä ei toimi. Se on toki tärkeätä tietää jos on erityinen pulmakohta oppimisessa, mutta väitän, että sen rinnalla henkilölle on tärkeätä tunnistaa myös missä hän on hyvä. Varsinkin nuorten kohdalla kaivataan positiivista tulevaisuuden suuntaa. Pitää tehdä ratkaisuja opiskelupaikan ja työuraa kohti. Silloin on hyvä omata positiivinen käsitys itsestä vahvalla itsetunnolla varustettuna. Me opettajat voimme rakentaa nuorelle sen vahvuuden. Miksi puhuisimme nuorelle asioista joita hän ei osaa, jos voimme puhua niistä missä hän on hyvä ja ohjata vahvuuksien suuntaan, olipa ne kognitiivisia tai luonteenvahvuuksia, mielellään näiden yhdistelmiä. Negatiivinen puhe aiheuttaa pikkuhiljaa heikompaa minäkäsitystä ja heikentää henkilön itsetuntoa kun taas positiiviset näkökohdat vahvistavat näitä asioita.

Oma kokemukseni sekä tutkimukseni perusteella monet tukea tarvitsevat henkilöt eivät tiedä tai tunnista sitä, missä he ovat hyviä, vielä aikuisenakaan. Tutkimuksessani ADHD-oireisista henkilöistä tämä näyttäytyi pitkällä aikavälillä merkittävänä itsetunnon heikkenemisenä. Kouluaan esimerkiksi 1960-1990-luvuilla käyneet, nyt aikuistuneet ja edelleen tukea tarvitsevat henkilöt kertoivat, että koulumuistot ovat pääosin hyvin negatiivisia. Päivästä toiseen he saivat koulussa kuulla olevansa tyhmiä, laiskoja ja huonoja ilman että kehuttiin tai kannustettiin millään osa-alueella. Tämä kokemus kulkee yhtenä osatekijänä mukana edelleen näiden henkilöiden elämässä. Monet näistä aikuisista ovat jättäneet toisen asteen koulutuksen kesken, osa on nyt ilman ammattia ja työtä, negatiivisella itsetunnolla ja minäkäsityksellä varustettuna. He kokevat etteivät kelpaa tähän yhteiskuntaan ja ovat esimerkiksi työkyvyttöminä tai yhteiskunnasta syrjässä. Me työssäkäyvät maksamme heidän toimeentulonsa. Yhteiskunnan eri palvelut yrittävät myös korjata rikkinäistä ihmistä esimerkiksi erilaisin terapioin, osalla onnistuen, osalla onnistumatta.

Minulta on myös kysytty miten esimerkiksi hoitotyössä tulisi suhtautua vahvuusajatteluun ja VIA-testiin. Sanoisin, että riippuu tilanteesta ja henkilöstä. Mikäli potilas tai asiakas on esimerkiksi vakavasti masentunut, hän ei pysty ottamaan vastaan eikä näe monia hyviä asioita itsessään tai ympärillään, vaikka ne hänelle tarjoiltaisiin. Terapia- ja hoitosektorilla on siis oltava maltillinen ja yksilöllisesti pohdittava henkilön kuntoa ja toimintakykyä ottaa vastaan tietoa. Voidaan puhua ratkaisukeskeisyydestä, jossa katse suunnataan tulevaan menneisyyden ongelmissa vellomisen sijaan. Haetaan lähellä ja kauempana olevia tavoitteita ja pohditaan pienin esitysaskelin miten asioita voisi edistää. Vahvuustestiä voi myös hyvin käyttää mikäli henkilön tila sallii ottaa vastaan sen antamaan tietoa.

Minulta on myös kysytty miksi painotetaan vain luonteenvahvuuksia ja onko se esimerkiksi kouluissa ainoa oikea lähestymistapa. Itse olen yrittänyt tuoda julki, että olen ennemminkin laajemman, monialaisen vahvuusajattelun kannalla. Luonteenvahvuuksien lisäksi on tärkeätä tiedostaa itsestään ja toiminnastaan myös muita asioita. Esimerkiksi tiedolliset ja taidolliset vahvuudet on syytä nostaa myös koulussa oppilaiden tietoon. Koulun tehtävä ei ole ”tasapäistää” oppilaita vaan antaa kaikkien edistyä omalla tasollaan. Esimerkiksi meillä on peruskoulussa eteviä ja lahjakkaita oppilaita. Meillä on myös erittäin kognitiivisesti lahjakkaita, tosin TOISELLA OSA-ALUEELLA  tukea tarvitsevia oppilaita. Erityisen tuen oppilas voi olla myös tiedollisesti todella taitava oppilas. Nämä on toki huomioitava koulun arjessa ja esimerkiksi ylöspäin eriyttämien kognitiivisten vahvuuksien suuntaan on tärkeätä, jotta oppilas saa onnistumisenkokemuksia eikä tylsisty koulussa.

Esimerkiksi oman tutkimukseni kognitiivisesti lahjakkaat, mutta ADHD-oireiset (keskittymisen hankaluuksia, tarkkaamattomuutta, impulsiivisuutta ja oman toiminnan ohjauspulmia) oppilaat turhautuivat koulussa kun eivät saaneet tasoisiaan tehtäviä. He olisivat kaivanneet ylöspäin eriytystä tietyissä oppiaineissa. Jos ei ole tasoisiaan haasteita, tällöin oireisto ja muu korvaava tekeminen tunneilla näyttäytyi vahvemmin. Tähän muuhun, monesti negatiiviseen tai jollain lailla luokan työrauhaa häiritsevään toimintaan, opettajat reagoivat ja oppilas sai negatiivisen palautteen. Tämän tilanteen olisi voinut kääntää vahvuusajattelun turvin niin, että oppilas olisi saanut tasoisia mielenkiintoisia tehtäviä, jolloin sisäinen motivaatio ja keskittyminen ovat hyvät eikä korvaavaa toimintaa olisi tarvittu. Tämän myötä oppilas olisi saanut onnistumisen kokemuksen ja sen myötä opettajalta positiivisen palautteen, joka vahvistaa itsetuntoa.

Lopuksi

Sain myös palautteen, jossa kerrottiin, että miten pitäisi toimia kun EI OLE OLLUT TAPANA puhua positiivisista asioista. Voin vain vastata, että pitäisikö toimintatapaa harkita muutettavaksi esimerkiksi edellisten seikkojen valossa? Ainakin näitä asiaoita tukea tarvitsevan henkilön elämänmittaisella jatkumolla kannattaa pohtia. Haluatko itse ammattilaisena jäädä toisen henkilön mieleen negatiivisena vai positiivisena?

Kiitos kaikille haasteeseen osallistumisesta! Tästä jatketaan =)

Täältä voit lukea lisää minusta ja vahvuusajattelusta.

Lähteet:

Peterson, C. & Seligman, E. P. (2004). Character strenghts and virtues. A handbook and classification. Washington, DC: American Psychological Association. New York: Oxford University Press.

Sandberg, E. (2016). ADHD perheessä: Opetus-, sosiaali- ja terveystoimen tukimuodot ja niiden koettu vaikutus. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.

VIA Institute on Character. (2016). https://www.viacharacter.org/.

Yeager, J. M., Fisher, S. W., Shearon, D. N. (2011). Smart strengths. Building Character, Resilience and Relationships in Youth. New York: Kravis Publishing.

Aloita keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!