Erja Sandbergin blogi

Opiskelijat oman onnensa nojassa työssäoppimisjaksolla ammatillisessa koulutuksessa?

Poikkeuksellisesti kerron tänään omasta nuorukaisestani. Innokkaasta opiskelijasta toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Poikani on keskitason opiskelija, eikä tarvitse erityisiä tukitoimia opiskeluissaan.

16-vuotias poikani aloitti ammatilliset opintonsa viime syksynä. Hän halusi tietylle alalle ja pääsi sinne. Hän on viihtynyt alalla ja oppinut paljon. On ollut ilo seurata vanhempana miten poika käy koulua ehkä hieman hankalankin peruskoulun päättövuoden jälkeen. Peruskoulun teoreettiset aineet eivät aina kiinnostaneet, nyt koulutus kiinnostaa.

Viime syksynä heti kun tuli tieto mihin ajankohtaan ensimmäinen 5 viikon työssäoppimisjakso ajoittuu, poika pohti mihin haluaa mennä oppimaan lisää, haki omatoimisesti paikan ja myös sai työssäoppimispaikan sieltä mihin halusi. TOP-paikka on ammatillisen oppimisen kannalta erittäin hyvä. Poika odotti kovasti jaksoa.

Ja sitten kentälle!

Työssäoppiminen alkoi 6.2. Viimeinen koulupäivä oppilaitoksessa oli siten 3.2. Kyselin pojalta koulupäivän jälkeen saiko materiaalia jaksolle, kuka on ohjaava opettaja jne. Olen itse ohjannut runsaasti ammatillisen toisen asteen työssäoppimisjaksoja, joten tunnen toiminnan, joka siihen kuuluu ennen jaksoa ja jakson aikana. Hämmästykseni oli suuri kun poika ei tiennyt juuri mitään jaksosta. Ei kirjallista materiaalia ja hyvin vähän suullistakaan tietoa. Piti vaan ”lähteä kentälle”.

Laitoin samaisen, viimeisen (3.2) koulupäivän jälkeen huoltajana wilma-viestin ryhmänohjaajalle, jonka piti ohjata TOP-jaksoa. Hänellä on myös erityisopettajan pätevyys, joten oletin hänen ymmärtävän, että joillekin opiskelijoille kirjallinen materiaali on todella tärkeätä. Kyselin viestissäni materiaaleista, tavoitteista ja arvioinneista. Kysyin mistä huoltajana näkisin materiaalit, jotta olisin minäkin perillä asioista, ja ehkä voisin tukea myös poikaani uudessa asiassa.

Sain vastauksen 8.2, viiden päivän kuluttua. Ryhmänohjaaja kertoi vastausviestissään parilla rivillä, että oli ”alustavasti näyttänyt materiaalin tunnilla”, ja kertoi palaavansa niihin kun työsopimus tehdään. En saanut materiaaleja itsellenikään. Nuorelleni ei ollut tästä “näyttämisestä” jäänyt mitään mieleen. Monisteita materiaalinipussa on kymmeniä sivuja tavoitteineen ja kriteereineen. Mitähän niille erityistä tukea tarvitseville nuorille jäi mieleen asioista?

Olin hyvin hämmästynyt ettei ensimmäiselle työssäoppimisjaksolle lähtevälle nuorelle kerrottu mitä häneltä vaaditaan, mitkä ovat tavoitteet ja miten häntä arvioidaan jaksolla. Edes työsopimuksella ei näyttänyt olevan kiirettä. Minkä signaalin tämä antaa nuorelle? Hälläväliä.

Ammatillisissa oppilaitoksissa on myös huomattava määrä tukea tarvitsevia nuoria, joille ei todellakaan materiaalin näyttäminen riitä. He tarvitsevat konkretiaa. Jäin odottamaan seuraavia tapahtumia.

Viikot vierivät..

Oletin, että koulun ohjaava opettaja ottaa yhteyden ohjattaviin opiskelijoihinsa pikimmiten jakson alettua. Hänellehän on määritelty työsuunnitelmaan tuntimäärät ohjaukseen jokaiselle opiskelijalle. Kyselinkin nuoreltani säännöllisesti onko opettaja soittanut tai laittanut viestiä, onko tullut materiaalia tai tapaamisaikaa työpaikalle. Onko työpaikkaohjaaja tietoinen mitä opiskelijan pitäisi osata? Nuoreni ei ollut kuullut mitään tietoa tai yhteydenottoa koululta, täysi hiljaisuus.

Nyt pojalla on kolmas työssäoppimisviikko menossa ja lisäksi viime viikko oli talvilomaa. Olemme siis neljännen viikon kohdalla koulusta työpaikalle lähtemisestä. Edelleen koulun puolelta täysi hiljaisuus. Ei materiaalia (edes verkkoon), ei tavoitteita, ei arviointikriteereitä, ei mitään.

Poikani pärjää, tiedän sen. Koulutuksen asiantuntijana hämmästelen silti tätä toimintatapaa. Mitenköhän mahtaa olla laita niiden nuorten kohdalla, jotka hänenkin luokallaan tarvitsevat tukitoimia? Heidätkin on ilmeisesti laitettu nyt ”kentälle” oman onnensa varaan.

Lainmukaista?

Olen myös huolissani toteutuuko oppilaan oikeusturva työssäoppimisjaksolla, jos häntä ei ohjata eikä edes anneta jakson tavoitteita tai arviointikriteereitä? Kuinka oppilas voi näyttää osaamisensa parin viikon päästä jos ei tiedä edes mihin pitäisi valmistautua ja miten häntä arvioidaan?

Haluaisitko itse olla tietämätön mitä sinulta vaaditaan ja miten sinua arvioidaan täysin uudessa työpaikassa ja ensimmäistä kertaa työelämässä? Minä en.

Uusia pudokkaita?

Kun tiedämme ensimmäisen vuoden ammatillisen opiskelun olevan suuri muutos nuoren elämään, ja vähintään yhtä suuri muutos tukitoimia tarvitsevan nuoren elämään, kuinka heidät jätetään näin omilleen? Odotetaanko osan putoavan vähitellen koulutuksesta pois? En ymmärrä.

En toki väitä, että kaikkialla olisi näin. Väitän, että meillä on hyvin eriarvoinen ammatillinen koulutus. On erinomaisia TOP-ohjaajia ja on tehtävänsä laiminlyöviä TOP-ohjaajia, ja kaikki saavat silti palkan tästä ohjauksesta. Itsekin toimin eri tavalla aikoinani ohjatessani nuoria. Mutta yksikin välinpitämätön ohjaava opettaja on liikaa. Yksikin putoava nuori on liikaa.

Nuoret eivät itse osaa vaatia tai pyytää tukitoimia. Se on aikuisen, ammattilaisen tehtävä. Nuori tarvitsee tukeasi!

Aloita keskustelu

2 vastausta

  1. Toisella olen työvuoria hankkinut noin 9 kahdessa erässä. Edellinen ryörupeamani ammatillisena opettajana päättyi 2015 yt-neuvotteluiden alkaessa. Kokemukseni mukaan, minä olin ainut työmoraalin omaava, ilman suojatyöpaikaa. Työssäoppimisen ohjauksesta nostetaan eurot, käväistään jos sopii tekemässä sopimus ja siinä kaikki. Kaikki kolleekani olivat olleet 30-15 vuotta samassa paikassa. Kukaan ei ollut enää todellakaan ymmärryksessä siiyä, mitä oikea työelämä on. Toivon sysämestäni nuorten rakia, että tälläinen virka-järjestelmä joskus tulee tappiin. Itse lisäkouluttaudun työmaan johdollisiin tehtäviin, enkä enää iki halua vastaanottaa opetustyötä surkeaakin surkeamman johdonkaan vuoksi. Itselläni on 14-poika ja.toivon etteihän joudu ainakaan Sedua käymään.

  2. Kirjoitat asiaa, meillä tyttö jo toista vuotta ammattikoulussa ja kyllä välillä ihmettelen kuinka hän sieltä valmistuu ja minkä tasoisena ammattilaisena. Viikko tunnit on puristettu alle minimin, lähes puolet tunneista on etä- tai itseopiskelua. TOPiin mennäänkin sitten ihan soitellen sotaan, tyttäreni tarvitsisi tukea kielelliseen erityisvaikeuteen mutta saa sitä kun muistetaan tai minä muistutan, tai sitten ei ollenkaan. Tukea tarvitsevalle jo nämä etäpäivät verottavat oppimista ihan liikaa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!