Erja Sandbergin blogi

Tunnistatko aistiherkkyyden? Minna kertoo kokemuksensa aistien toiminnasta.

Saan säännöllisesti yhteydenottoja aisteihin liittyen ja siitä ettei ammattilaiset riittävästi tunnista aistinsäätelyhäiriön oireita ja osaa siten tukea henkilöä oikeaoppisesti. Etenkin henkilöt, joilla on neuropsykiatrista problematiikkaa, kuten ADHD tai autisminkirjon oireita, kertovat ettei aistien erilaista toimintaa monesti tunnisteta tai ymmärretä aistitiedon merkitystä esimerkiksi keskittymiseen tai opiskeluun. Tutkimuksessani aistinsäätelyn häiriöt eli sensorisen integraation häiriö oli myös selkeästi esillä.

Aistien aliherkkyys tai yliherkkyys

Henkilö, jonka aistit antavat vääristynyttä tai korostunutta tietoa, reagoi yllättävästi erilaisiin aistiärsykkeisiin. Esimerkiksi oppilas reagoi tavallisilta tuntuviin aistiärsykkeisiin heikosti tai yliherkästi. Hän saattaa myös ylenpalttisesti hakea jotakin aistikokemusta, eli olla aistihakuinen. Reagointi aistiärsykkeisiin saattaa myös vaihdella tilanteesta toiseen.

Esimerkiksi koulussa erilaiset opiskelutilat voivat olla hyvin erilaisia aistien kannalta. Yhä enemmän suositaan avoimia, isojakin opiskelutiloja. Mikäli kuuloaisti on herkistynyt, oppilas voi reagoida hyvin vahvasti tällaisessa tilassa opiskeluun. Oppiminen mahdollistuukin monesti paremmin tietyssä tilassa. Tilassa, jossa aistiärsykkeitä on vähemmän tai ne ovat miedompia.

Opettajan on hyvä muistaa, että lapsi ei osaa kertoa, että hän aistii eri tavalla kuin muut, koska hänellä ei ole kokemusta muusta. Lapsi saattaa reagoida vahvasti aistiärsykkeisiin, eikä pysty jättämään epäoleellisia ärsykkeitä huomioimatta. Lapsi voi oirehtia levottomuudella, käyttäytymisellä jos ei osaa kertoa aisteista johtuvaa epämiellyttävää tai pahaa oloaan koululuokassa. Opettajan onkin ensiarvoisen tärkeätä tiedostaa ja tunnistaa erilaiset aistiärsykkeet opettamassaan tilassa.

Useat aistit, kuten näköaisti, kuuloaisti ja tuntoaisti voivat olla herkistyneet. Samalla henkilöllä monesti useamman aistin antama informaatio on poikkeavaa tai vääristynyttä.

Esimerkkejä aistisäätelyn häiriöstä käytännössä: Henkilö voi reagoida odottamattomaan kosketukseen hyvin voimakkaasti. Pienikin kosketus voi tuntua lähes lyömiseltä. Mikäli tuntoaisti on yliherkkä, henkilö myös haluaa käyttää vain tietystä materiaalista tehtyjä vaatteita (esimerkiksi puuvilla). Monesti saumat tuntuvat painavan ihoa ja pesulaput myös ärsyttävät. Pienten lasten ollessa kyseessä, ulkoinen reaktio voi olla kieltäytyminen pukemasta tietyjä vaatteita, koska lapsella on kokemus, että ne tuntuvat inhottavalta tai ahdistavalta ihoa vasten.

Näköaisti voi myös olla herkistynyt. Jokaisen opettajan tulee tunnistaa varsinkin valkoisen loisteputkilampun valon (joita on lähes kaikissa päiväkodissa tai koululuokissa) vaikutus aistiherkälle lapselle. Valkoinen valo voi olla erittäin häiritsevää silmille ja se voi haitata erittäin paljon keskittymistä ja opiskelua luokassa.

Kokemus aistiyliherkkyydestä

Seuraavassa aikuinen, keski-ikäinen Minna, kertoo aistiärsykkeiden merkityksestä konkreettisissa arjen tilanteissaan:

Valot. Aurinko tai loisteputken valkoinen valo tuntuu kipuna. Loisteputket välkkyvät sen antaman valon lisäksi, koska silmät rekisteröivät asiat tarkemmin. Kipu tuntuu suoraan otsassa. Ei auta vaikka silmät olisi kiinni. Tulisikin mahdollisuuksien mukaan hämärtää valoja ja vaihtaa loisteputket keltaiseen valoon.

Tuntoaistin liiallisen ärsykkeen tuntee kun vaate kiertyy tai sukkahousut valuu tai sukat ei pysy paikoillaan. Hermot menee. Sitä ei voi sietää. Ahdistus pahenee koko ajan kun ärsytys jatkuu. Ärsykkeeseen ei sopeudu eikä totu vaan koko ajan pahenee, se häiritsee kaikkea toimintaa.

Kuuloaistin yliherkkyys tulee hyvin ilmi esimerkiksi ruokailutilanteessa. On kamalaa kun toisten syömisäänet vyöryy päälle. Tavallinenkin ruokailu kuulostaa ylenpalttiselta maiskutukselta, mässytykseltä, nielemisäänistä ja rouskutukselta — eikä tilanteeseen sopeudu vaan sekin kertyy ja voimistuu koko ruokailun ajan.

Samoin eri tilanteissa, varsinkin hiljaisessa tilassa yliherkän kuuloaistin myötä tuntuu, että sähkölaitteet vinkuu, ilmastointi kohisee, ja toisten hengitysäänikin voi häiritä jos yrittää keskittyä vaikkapa tehtäviin. Tulisikin hiljentää ylimääräistä kohinaa tai mahdollistaa henkilölle rauhallisempi tila tehdä tehtäviä.

Tai kun joku materiaali, esimerkiksi tekokuitu tai akryyli tuntuu käsissä mutta kuuluu korvissa äänenä joka sattuu. Toisten on vaikeata ymmärtää sitä.

Aistikuorma kasvaa päivän mittaan

Kun henkilö on esimerkiksi koulu-/työpäivän erilaisten aistiärsykkeiden äärellä, ehkä välillä pinnistellenkin kestääkseen aistien liiallisen informaatiotulvan, hän voi tarvita illan yksin olemiseen. Ärsykekuorma kasvaa päivän aikana vähitellen ja voi purkautua esimerkiksi kotona aggressiivisuutena. Minna kuvaa myös tätä olotilaa:

Voisi olla helpompi ymmärtää että esimerkiksi ärsyttävät äänet tuntuvat voimistuvan ja voimistuvan siinä missä normiaistit tottuu eikä enää “huomaa”. Ja kun ärsykkeitä on liikaa niin lopulta räjähtää eikä sille sitten enää mahda mitään. Aistit sekoittuu ja lopulta ei tunne mitään muuta kuin paniikin.

Mikä avuksi?

Kuinka voisimme huomioida aistien erilaisen toiminnan tai aistiärsykkeiden kuormittavan vaikutuksen esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa? Minna kertoo muutaman keinon seuraavassa:

 Ensinnäkin ammattilaisten tulisi uskoa jos henkilö kuvailee esimerkiksi valon vaikutusta silmiin tai äänien vihlovan korvia. Uskoa ettei kyse ole esimerkiksi lapsen “temppuilusta” tai dramaattisuudesta vaan siitä, että oikeasti ns. normaaliasiat voi sattua. Aistit ovat herkistyneet.

Tulisi myös järjestää mahdollisuus rauhalliseen tilaan ilman aistiärsykkeitä ja ymmärtää, että mitä väsyneempi henkilö on, sitä vaikeampaa aistien kanssa oleminen ja eläminen on. Opettaja huomioi myös lapsen istumapaikka yliherkän tuntoaistin kannalta. Ei etupenkkiin vaan mieluummin seinänviereen, jottei ole paljon toisten ohikulkua ja tahatontakin tuntoaistin herkistymistä.

Pahinta on jos jo on sanonut että pakko päästä pois, tai lopeta tai anna olla hetki rauhassa, eikä toiset tajua varoitusta ennakkoon. Ota tosissaan ja mahdollista vaihtoehtoisia tiloja.

Aisteihin erityisesti perehtynyttä toimintaterapeuttia (SI-toimintaterapeutit) kannattaa konsultoida lapsen aisteihin liittyvissä pulmissa. Terapeutti voi myös tulla katsomaan lapsen ympäristöä aistien kannalta päiväkotiin tai koululuokkaan.

Löydät lisätietoa aistiherkkyyksistä myös teoksista Aistimusten aallokossa ja Tahatonta tohellusta.

Lähteet:

Sandberg, E. (2016). ADHD perheessä: Opetus-, sosiaali- ja terveystoimen tukimuodot ja niiden koettu vaikutus. Tutkimuksia 393.  Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Aloita keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!