Erja Sandbergin blogi

TUTKIJANA JA ASIANTUNTIJANA MEDIASSA

Tutkijana eettiset periaatteet korostuvat. Tukea tarvitsevien henkilöiden tutkijana ehkä vieläkin enemmän.

On omattava herkkyyttä ja spesifiä ymmärrystä tutkimukseen osallistuvien tilanteesta, ja kohdeltava heitä mahdollisimman hyvin niin tutkimusta tehtäessä kuin siitä myöhemmin lausuttaessakin.

On pohdittava kuinka asettaa sanansa niin, että saa tarvittavan asian esille, muttei pahoita kohderyhmän mieltä tai saa heitä tuntemaan esimerkiksi syyllisyyttä, häpeää, nolostumista. Kohderyhmä mahdollistaa tutkimuksen antaen arvokasta tietoa tutkijalle.

Kollegani pyydettiin valtamedian ohjelmaan asiantuntijaksi. Hän on tutkinut samaa kohderyhmää kuin minä, väittelimme tohtoreiksi viikon sisällä toisistamme. Tunnen kollegani pitkältä ajalta. Tunnen hänen tapansa kohdella ihmisiä ja tehdä tutkijan työtään. Tiedän ettei hän asettelisi sanojaan niin, että se voisi loukata tai syyllistää tukea tarvitsevia henkilöitä.

Tuleeko median noudattaa erityisryhmien eettisiä näkökohtia?

Media kuitenkin pelaa omilla säännöillään. Media haluaa kärjistämistä, mielellään vastakkainasetteluita ja raflaavia, klikattavia otsikoita juttuihinsa. On tietenkin herkullista sanoa vain asia ja unohtaa mainita esimerkiksi asian taustaa tai kontekstia, josta siitä on lausuttu. Tai valikoida osa asiasta ja ehkä vielä yhdistää niitä erilaiseksi kokonaisuudeksi. Näin saadaan asia näyttämään aivan erilaiselta kuin tutkija sen tarkoitti.

Itse jokunen viikko sitten maan valtamediassa kuvasin (median pyynnöstä) tukea tarvitsevia nuoria, millaista problematiikkaa heillä on, tarkoituksena lisätä resursseja heidän tukemiseensa opiskeluissa. Media sai tästä väännettyä herkullisen otsikon ”ongelmanuorista”. Tuo sana ei kuulu sanavarastooni enkä voisi erityispedagogiikan opettajana ja tutkijana koskaan kuvata kohderyhmääni sillä sanalla. Se ei vain käy.

Samoin kävi nyt kollegalle. Hän sai verkkoon laitettavan artikkelin tarkastukseen, korjasi siihen tiettyjä sanoja, asioiden sävyeroja, tapaa jolla asiasta puhutaan. Korjattua juttua ei julkaistu vaan se alkuperäinen, jossa sävy on toinen. Ja toki lisättynä raflaavalla, kohderyhmää syyllistävällä otsikolla.

Kuinkas sitten kävikään?

Kollegani sai arvatenkin kohderyhmältään välittömästi viestejä. Mielen pahoittamista, loukkaantumista, ihmetystä kirjoitustyylistä, jolla asia tuotiin julkisuuteen. Hän oikoi ja kommentoi asiaa suoraan kohderyhmälleen, otti yhteyttä myös mediaan todeten, että jutun sävyä tulisi editoida kuten hän korjauksiinkin oli muuttanut. Media ei suostunut, koska asiavirheitä ei ollut. Ei ollutkaan. Media siis kertoo asioista miten tahtoo, ei väliä miten tutkija laitetaan kohderyhmäänsä vastaan ja mitä se saa aikaan. Outoa.

Siitä, miten viestimme asioista, on merkitystä. Voimme puhua kollegani kanssa asiantuntijoina ja tutkijoina samasta asiasta monella eri tavalla, erilaisilla sanojen asetteluilla. Tiedämme mitä ajatuksia kohderyhmässämme koetaan, mikäli sävy on esimerkiksi syyllistävä. Tukea tarvitsevilla ihmisillä on muutoinkin elämässään monenlaista, ehkä hankaluuksia, heikkoa itsetuntoa, negatiivista minäkuvaa, negatiivista pitkäaikaista kehityskulkua, jopa syrjäytymistä. On tärkeätä ettemme enää tutkijanpositiossa lisää yhtään näitä tuntemuksia.

Mutta media toimii kuten toimii, otsikot myyvät ja niillä kerätään klikkauksia. Toivon ettette lukijoina usko kirjaimellisesti kaikkea mitä asiantuntijoiden sanomana luette. Jos niissä on ihmetystä herättäviä asioita, ottakaa yhteyttä, kommentoikaa ja kysykää. Varsinkin sosiaalisessa mediassa väärinymmärrykset kulkevat lumipalloefektin tavoin ja se aiheuttaa lisää väärinymmärryksiä.

Lopuksi

Kaikki minut tuntevat tietävät kuinka puhun ja lausun tutkimukseni kohderyhmästäni. Myös kollegani toimii samoilla arvostavilla periaatteilla. Kollegani pahoitti mielensä ja syystä. Niin pahoitin minäkin, ensinnäkin hänen puolestaan – toisekseen kohderyhmämme puolesta. Kollegani vastineen medialle löydät täältä.

Aloita keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!