Erja Sandbergin blogi

Upeita ja osaavia nuoria!

Lupasin näille salolaisille nuorille kirjoittaa blogitekstin jo viime lukuvuoden viimeisenä koulupäivänä, Armfeltin yhtenäiskoulun, peruskoulun päättäjäisissä, mutta teksti on jäänyt kesälomien jalkoihin ja tulee nyt tässä. Lisään vielä, että nämä pojat ovat antaneet luvan käyttää tätä kuvaa ja tietoja tässä kirjoituksessa.

Ohjelmointi, robotiikka, logiikka. Mobiilit, padit, tabletit ja monet muut laitteet. Ohjelmistot ja tekeminen tietotekniikan ympärilllä on saavuttanut peruskoulun. Upeata! Itse ”vanhana” ICT-asiantuntijana olen tästä mieluissani ja niin näyttävät olevan lapset ja nuoretkin.

Mistä kaikki lähti omalla kohdaltani?

Muistan päivän yli 20 vuoden takaa kun tietotekniikka, kännykät sun muut tekivät vahvaa tuloaan 1990-luvulla. Ne kiinnostivat, mutten toisaalta tiennyt asiasta mitään. Päätin ottaa haasteen vastaan ja aloittaa nollasta aiheen opiskelun. Hakeuduin lukion ja varhaiskasvatusalan tutkinnon jälkeen datanomi-opintoihin. Se oli loistovalinta! Olin ICT-alalla töissä valmistumiseni jälkeen ja opin alan monet kuviot.  En tiedä mistä muusta koulutuksesta voisi olla tänä päivänä niin suurta hyötyä opettajana ja opettajankouluttajana.

Oli huikea kokemus oppia esimerkiksi koodaamaan erilaisilla ohjelmointikielillä –merkkipohjaisilla ja visuaalisilla. Rakensimme myös tietokoneen alusta pitäen, asensimme koneita, ohjelmistoja, verkkoja ja koulutimme ohjelmistojen käyttöön jo opiskeluaikoina ns. tietokonneen ajokorttitutkintoa. Innostuin aiheesta todella. Välitänkin kiitokset näin kahden vuosikymmenen jälkeen etenkin ”raudan” opettajalleni Petri Nuortevalle ja ohjelmoinnin opettajalleni Hely Kilpeläiselle. Ehkä he ovat opettajina vielä HAMK:ssa (silloin opiskeltiin HLTI:ssä). Se onnistumisen kokemus ja innostuneisuus oli läsnä jokaisena opiskelupäivänä. Itsenäistä opiskelua ei juuri ollut vaan opiskelimme aamusta iltapäivään aiheen parissa oppilaitoksessa. Jo silloin ajattelin, että joku päivä – paljon myöhemmin – tämä kaikki oppi tuodaan peruskouluun, jolloin innokkaat lapset ja nuoret saavat saman kokemuksen. Nyt se on totta. Onneksi.

Ja mitä sen jälkeen on tapahtunut?

2010-luvun alussa havaitsin markkinoilla olevan opetukseen tarkoitetut Mindstormit eli palikoista ja osista rakennettavia ja ohjelmoitavia ”älykkäitä” robotteja. Ostin silloin suhteellisen kalliinkin sarjan kotikäyttöön ajatuksena herätellä ensin omia koodarintaitoja ja sovelluksia erityisopettajana aiheeseen (alanvaihdon jälkeen) ja toisekseen antaa silloiselle alakoululaiselleni, neljäsluokkalaiselle pojalleni mahdollisuus tutustua aiheeseen. Herättelin aihetta myös hänen alakoulunsa suuntaan, erityisopettaja innostui, mutta rehtori ei ollut valmis aiheeseen silloin. Samaan aikaan liityin itse opettajille suunnattuun ns. Innokas-verkostoon. Innokas-verkosto haluaa kehittää koulua teknologiaa monipuolisesti hyödyntäen.

Meillä oli yhtäkkiä kotona innokas pikkukoodari

Huomasin hyvin pian, että poikani halusi kokeilla omatoimisesti erilaisia asioita Mindstormien parissa. Poika on rakentanut lapsuutensa ajan innostuneesti legoja, sen jälkeen tekniikkalegoja ilman ohjeita, itse soveltaen ja kehitellen. Tämä Mindstorm Education EV3 tuntui olevan seuraava askel. Pojalla on aina ollut vahva looginen ajattelukyky ja ilmiömäinen muisti.

Päivä toisensa jälkeen jo aamuvarhaisella poika levitti sadat Mindstormin osaset huoneensa lattialle ja omatoimisesti rakenteli erilaisia robotteja. Tämän jälkeen hän harjoitteli yksin, aivan nollasta, niiden ohjelmointia. Tarjosimme välineet kuten tietokoneen ohjelmineen pojalle. Me vanhemmat (puolisoni on myös ICT-alalla) kannustimme, muttemme juurikaan puuttuneet pojan kokeiluihin. Mikäli hän kyseli jotain koodauksesta, kerroimme ja autoimme, mutta halusimme antaa hänelle mahdollisuuden kokeilla, oppia ja erehtyäkin omassa tahdissaan. Se näyttäisi olleen hyvä ratkaisu. Jos pojalta kysyisi asiasta, hän varmastikin sanoisi, ettemme me vanhemmat ole olleet opettamassa hänelle näitä taitoja – emmekä olekaan. Lapsi tai nuori oppii ja opettelee itse kun on kiinnostunut aiheesta. Aikuiset vain mahdollistavat oppimisen ja ovat saatavilla.

Joskus pojan kaverit tulivat katsomaan robotteja meille, niitä ei tuntunut olevan kavereiden kotona eikä koulussakaan vielä silloin. Alakoulun päätteeksi poika osasi koodata Mindstromien lisäksi jo parilla muullakin ohjelmistolla. Hän opetteli itse kaiken alusta kiinnostuksensa ohjaamana. Koulussa ei aihetta vielä silloin ollut. Poikani oli mukanani pari kertaa Innokas-verkoston tilaisuuksissa ja kerran robotiikkakilpailuissa, missä oli samaisia robotteja käytössä. Arvelin poikaa ne kiinnostavan ja anoin koulusta vapaapäivän teknologiaan tutustuakseen. Poika näki (itse pystymättä osallistumaan) miten koululuokat olivat rakentaneet yhdessä robotteja ja kisailivat niiden kanssa. Havaitsin miten seuraava askel oli pojalla jo mielessä – toteutus vain puuttui.

Alakoulusta yläkouluun –aihe jatkuu

Poikani halusi luonnontiede- ja matematiikkapainotteiselle yläkoululuokalle, koska kiinnostus niitä kohtaan oli vahvaa. Yläkoulun puolella LUMA-luokalla poikani tapasi samoista asioista kiinnostuneita uusia kavereita, joista yhdellä oli kotona myöskin Mindstormit, tosin eri malli käytössä. Rakentelu ja oppiminen aiheesta jatkui meillä kotona. Joskus kyselinkin seiskaluokalla, onko koulussa robotteja, ei ollut.

Kahdeksannen luokan alkaessa koulun matematiikanopettaja oli kuullut Innokas-verkostosta ja siihen liittyvistä ohjelmoitavista roboteista. Opettaja kyseli LUMA-luokan nuorilta tunteeko joku aihetta. Poikani ja tämä toinen poika tunsi. He saivat luvan kerätä kiinnostuneista oppilaista LUMA-luokalta joukkueen harjoitellakseen Innokas-verkoston järjestämään maanlaajuiseen robotiikkaturnaukseen. Tässä vaiheessa koulu hankki Mindstorm Education – robotiikkaosat, samat kuin meillä oli ollut jo vuosia kotona käytössä. Nämä nuoret saivat käyttää joitakin matematiikantunteja ennen kilpailuja robottien valmistukseen, mutta pääasiassa innokkaat oppilaat ovat opetelleet ja työstäneet robottejaan kouluajan jälkeen koulun tiloissa. Koulussa ei ollut aihetta osaavaa opettajaa, tosin aina joku opettaja oli valvontatehtävissä ja oppilaat innovoivat. Poikani koulupäivät loppuivat klo 15 ja sen jälkeen yleisesti viikoittain 2-3h koulupäivän jälkeen pojat rakensivat ja ohjelmoivat roboteilla, valmistautuivat robotiikkaturnaukseen.

Kohti robotiikkaturnausta

Innokas-verkoston järjestämässä robotiikkakilpailussa on monia sarjoja, joissa kisaillaan hieman erilaisissa lajeissa tai erilaisilla roboteilla. RoboCup Junior-lajeina olivat  silloin jalkapallo, tanssi/teatteri ja pelastus sekä Innokas-lajeina Freestyle ja X-Sumo. Kahdeksannen luokan (vuoden 2016) robotiikkakilpailu pidettiin Helsingin kaapelitehtaalla.

Poikani LUMA-luokalta lähetettiin kaksi joukkuetta kilpailuihin ja molemmat valitsivat sarjakseen X-sumon. Poikani joukkue voitti tämän lajin ja luokan toinen joukkuen sijoittui toiseksi. Hienoa! Nuoret olivat jälleen intoa täynnä onnistumisenkokemuksen saattelemana. He näkivät, että osaaminen oli kehittynyt omatoimisestikin ilman opettajaa hyvälle tasolle.

Koulu hyödyntää nuorten osaamista

Yhdeksännellä luokalla koulu teki fiksun liikkeen ja hyödynsi robotiikkaa osaavien oppilaidensa taitoja. Heillähän ei ollut yläkoulussa opettajaa, joka olisi robotiikkaa osannut opettaa. Tietotekniikan opettaja osasi toki ohjelmoida, muttei osallistunut robottien rakentamiseen ja siihen liitettyyn ohjelmointiin. Tämä samainen roboteista kiinnostunut kuusikko nuoria opetti yhdeksännellä luokalla kouluajan jälkeen aiheesta kiinnostuneita 7. ja 8 -luokkien oppilaita robotiikkaan ja toisaalta rakensivat kokoajan omia robottejaan ja kehittyivät ohjelmoinnissa. Näin osaaminen siirtyi ja nuoremmat oppilaat oppivat myös aihetta. Tilat he saivat koululta tietotekniikkaluokasta.

Viime keväänä (v. 2017) Innokas-verkoston robotiikkakilpailut järjestettiin Oulun yliopiston tiloissa. Armfeltin koulusta lähti yhdeksännen luokan joukkue, jossa oli sama poikaporukka kuin edellisenäkin vuonna – kuvassa olevat 4 nuorta. Koulusta lähti myös nuorempien oppilaiden, nämä poikien ohjaamat oppilaat eli useampikin joukkue katsomaan ja kisaamaan X-sumo-lajissa. Ysiluokkalaiset konkarit päättivät vaihtaa lajinsa haastavaan Pelastus 3 -luokkaan. Kolmeksi päiväksi kohti Oulua lähti bussilastillinen robotiikasta innostuneita nuoria koulun rehtorin ja parin opettajan johdolla. Turnauksessa Armfeltin koulun ysiluokkalaiset, kuvan pojat, voittivat jälleen sarjansa ja nuoremmat harjoittelivat omissa sarjoissaan, kaikki yhtä innostuneina.

On ollut hienoa seurata ensinnäkin oman pojan taituruuden ja loogisen ajattelukyvyn kehittymistä ohjelmoinnissa. Toisekseen olen iloinen, että hän löysi tämän kaveriporukan, joilla oli samat mielenkiinnon kohteet. Kolmannekseen on hienoa, että he saivat yläkoulunsa rehtorin kiinnostumaan aiheesta niin, että nuoret saivat opettaa myös nuorempiaan. Kun tarvittavat välineet ja osaaminen on koululla, aihe tulee jatkumaan.

Entä nyt?

Tällä hetkellä tämä kuvassa oleva neljän nuoren joukkue, Frans, Emil, Miro ja Roni ovat siirtyneet toiselle asteelle, kukin eri oppilaitoksiin kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Oma poikani halusi Helsingin luonnontiedelukioon jatkamaan opiskeluaan. Robotiikka on kuitenkin juurrutettu poikien yläkouluun ja nuoret jatkavat harrastustaan. Toivottavasti nuorten osaamista hyödynnetään myös toisella asteella!

Saman yhtenäiskoulun alakoulun puolella alkaa nyt robotiikka-valinnaisaine. Nuorin pojistani aloittaa ohjelmoinnin huomenna tämän valitsemansa valinnaisaineen myötä. Innolla odotan mitä siitä seuraa. Tämäkin vitosluokkalainen on ollut jo parilla Innokas-verkoston robottiaiheisella kesäleirillä Helsingin yliopistolla ja nähnyt vuosia isoveljensä rakentavan robotteja kotona. Ainakin vitosluokkalaiselle löytyy kotoa osaava lukiolainen sparraaja ja kaikki samat välineet mitä koulussa. Toivotan innokasta kouluvuotta ohjelmoinnin ja robottien parissa!

Tällaisia osaavia nuoria Suomi tarvitsee. Hienoa pojat. Olkaa ylpeitä osaamisestanne!

Innokas-verkostosta löydät lisätietoa www.innokas.fi. Suosittelen sitä kaikille opettajille osana nykykoulun taitoja. Opetelkaa itse ja innostukaa! Antakaa oppilaidenne kokeilla, mahdollistakaa innostuminen.

Aloita keskustelu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Leave the field below empty!